Olen päivät niin peloissani että tunnen oikeasti että "ruumis häviää", olo on epätodellinen ja leijuva. Olen perfektionisti ja pelkään kaikissa asioissa hallinnan menettämistä. Siivousvimma on laantunut, en enää välitä sotkusta, mutta ongelma siirtyi itseni ja ruumiini hallintaan. Pelkään että saan yhtäkkiä esim. halvauksen bussissa ja alan kuolata, siinäpä siis karmiva tilanne perfektionistille, kun kropan hallinta menisi täysin. Joskus huvittaa oma pääni ja pelkoni, mutta kun tilanne on päällä niin ei naurata. Olen ulospäin OIKEASTI tosi itsevarman ja coolin näköinen. Mikä on perfektionistin pahin painajainen?? :)
Kun ruumis katoaa
puunukke
5571
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Hei, älä ole huolissasi! Ahdistuksella on monta eri muotoa, joihin se naamioituu.Kyllä minäkin olen vastaavaa kokenut.Ehkä en kuitenkaan ole täysin perfektionisti...Vaadin kyllä paljon itseltäni.En tiedä, miten nuo kaksi asiaa liittyvät yhteen.Jos tunnet, että ruumis katoaa,eli olosi on epätodellinen ja se tietysti pelottaa.Oletko käynyt puhumassa lääkärille? Jostakin lääkkeestä olisi ehkä apua.Itse hoidan vastaavia oireitani
monen lääkkeen yhdistelmällä.Kannattaa hoitaa itsensä eikä odotella oireiden mahdollista pahentumista, ettet saa pysyvämpiä pelkotiloja.
Kuvailemasi oireet viittaavat juuri tuohon häiriöön. Se kuuluu dissosisaatioiden ryhmään ja pohjautuu ahdistukseen, kuten edellinen kirjoitti.
Lääkkeikksi sopivat lähes kaikki anksiolyytit. Kannattaa terveyskeskuslääkärille (ellei muuta hoitosuhdetta ole) tilata aika. Hän voi auttaa asiassa.
Eikö kannattaisi ensin yrittää hakea terapiassa syitä kehosta poistumiselle, ennen kuin aloittaa lääkityksen johon voi jäädä koko loppu iäkseen koukkuun.
Tietenkin, ehkä lääkkeistä voi saada hetken avun jos ahdistus on valtava... kunnes selviää... mutta silti. Itselläni kehosta poistumisen syiden löytyminen helpotti heti. En ole tarvinnut lääkkeitä.
Ahdistuksenkin taustalla voi olla vihaa, pelkoa, vaikka mitä. Ahdistus on epämääräinen oire ja sinällään vain sen hoitaminen on mielestäni harhaanjohtavaa. Voisi yrittää syvemmälle syihin.
olen käynyt terapiassa ajoittain n. 10 vuoden ajan ja välillä lääkkeitäkin popsinut, eikä niistä pelkästään apua ole.. se tässä onkin inhaa kun nämä vaivat on osa minua ilmeisesti loppuelämäni, ajoittain. tiedän kaikki syyt ahdistukseeni ja olen käynyt ne läpi monet kerrat...nyt taas kuitenkin harkitsen lääkkeitä, joskus helpottaa se että on resepti vaikkei niitä koskaan hakisikaan.
Laske vaatimustasoa. helli itseäsi, ole itsellesi lempeä. aina kun huomaat että olet liian vaativa ja ankara itsellesi, ala hellimään itseäsi.
Osta vaikka suklaata itsellesi. Kirjoita lappu lompakkoosi jossa lukee että olet aivan ihana persoona sisimmässäsi (vaikka et joka hetki ihana olisikaan) ja saat tästä hyvästä suklaata niin pian kuin mahdollista ja hymynaama perään. Ota lappu esiin kun tulee sellainen olo että on kamalaa.
Vaikka lappu ei tehoisikaan täydellisesti ja välittömästi, voit rauhoituttuasi(kun olet oikeasti hyvässä olossa) ottaa lapun taas esille ja miettiä kuinka ihana ihminen olet ja olet yrittänyt olla itsellesi lempeä ja tästä se lähtee kun vaan muistat helliä itseäsi tarpeeksi.
Sekin voi olla yksi perfektionismin muoto et pyrkii hellimään itseään maksimaalisesti, tosin. Mutta muista joka tapauksessa olla lempeä itsellesi :)