Pidättekö yhteyttä erotettuhin, sellaisiin joilta vietiin oikeus olla uskovaisten joukossa noin vain?
On se kyllä varmasti KARMEA TUNNE kun pannaan pihalle joukosta, kukaan ei tervehdi, jätetään yksin.
Saivatko erotetut pyytää syntejä anteeksi erottamisen jälkeen niiltä, joita ei oltu erotettu vai jäivätkö vuosikausiksi omiin oloihinsa?
Toivottavasti jotkut ovat pitäneet yhteyttä niihin, joilta otettiin väkisin pois OIKEUS OLLA USKOMASSA? Erotettuja on palannut takaisinkin, joidenkin juttujen perusteella.
Kiinnostaa tämä että miten mm.syntien anteeksi saamisen suhteen kävi heille jotka erotettiin?
En itse tunne yhtään erotettua.
Kyllähän JOKAINEN voi kuvitella miltä tuntuisi, jos pyydettäisiin seurakunnan eteen hoidettavaksi asiasta mitä ei ole tehnyt. Julistettaisiin syyllikseksi ja sitten uskonystävät eivät enää haluaisi tuntea, olla missään tekemisissä. Heitettäisiin siis pihalle seurakunnasta noin vain? Nykysin tuo ei varmaan onnistuisi, mutta eihän sitä koskaan tiedä milloin joku joutuu hoidetuksi vaikka ihan mitättömästä asiasta. Tunnen uskovaisia, jotka eivät mistään hinnasta halua enää nähdä hoitoja, minkäänlaisia.
On se kyllä varmasti KARMEA TUNNE kun pannaan pihalle joukosta, kukaan ei tervehdi, jätetään yksin.
Saivatko erotetut pyytää syntejä anteeksi erottamisen jälkeen niiltä, joita ei oltu erotettu vai jäivätkö vuosikausiksi omiin oloihinsa?
Toivottavasti jotkut ovat pitäneet yhteyttä niihin, joilta otettiin väkisin pois OIKEUS OLLA USKOMASSA? Erotettuja on palannut takaisinkin, joidenkin juttujen perusteella.
Kiinnostaa tämä että miten mm.syntien anteeksi saamisen suhteen kävi heille jotka erotettiin?
En itse tunne yhtään erotettua.
Kyllähän JOKAINEN voi kuvitella miltä tuntuisi, jos pyydettäisiin seurakunnan eteen hoidettavaksi asiasta mitä ei ole tehnyt. Julistettaisiin syyllikseksi ja sitten uskonystävät eivät enää haluaisi tuntea, olla missään tekemisissä. Heitettäisiin siis pihalle seurakunnasta noin vain? Nykysin tuo ei varmaan onnistuisi, mutta eihän sitä koskaan tiedä milloin joku joutuu hoidetuksi vaikka ihan mitättömästä asiasta. Tunnen uskovaisia, jotka eivät mistään hinnasta halua enää nähdä hoitoja, minkäänlaisia.
Vastaukset 25
Vanhimmat
juontaa juurensa tervehtimättömyys? Eikö lestadiolaisissa kodeissa opeteta käytöstapoja?
Tervehtimättömyydellä ja puhumattomuudella (vaikka kaupassa tulisi vastaan) osoitetaan, että saatanalle heitetystä on hengellisen kodin menettämisen lisäksi tullut entisille ystävilleen epähenkilö.
Näin saatiin loput -vielä armosta piireihin jätetyt- suunnattomaan pelkoon, että jospa he itse joutuvat tuohon epäinhimilliseen eristykseen kohteeksi!
Vaikka joku olisi erotettu kolmekymmentä vuotta sitten, eivät vl:t saa vieläkään "veljeillä" hänen kanssaan, koska hänessä asuu väärä henki. Mieluummin tapaamme vaikka julkijumalattomia kuin saatanalle heittyä!
Koulussa on tämä asia tunnistettu. Eristäminen tavanomaisesta yhteydenpidosta ja toisen ihmisen sivuuttaminen ikän kuin hän olisi "ilmaa", on tietoista toisen kiusaamista. - Ihmeteltävää että tällaista pidetään kristillisenä lestadiolaisuudessa.
Jos olisin mennyt pyytämään syntejäni anteeksi joltakin kunnon veeällältä erottamisen jälkeen, niin minulle ei olisi saarnattu.
Tuohon oli sopiva saarnaajan antama vertauskin. Aidan raoista ei saa syöttää ketään. Silloin on itsekin viallinen ja yhtyy toisen synteihin.
Toki oli muutamia vl-uskovaisia, joilla ei kai ollut hengenerottamisen lahjaa ja he siunasivat ilman seurakunnan lupaa...
Surullista, että olet joutunut kokemaan sen, mitä on tulla ulosheitetyksi uskovaisten joukosta. Onneksi sinulla oli kuitenkin edes muutama uskonystävä, jotka eivät hyljänneet ja lakanneet saarnaamasta syntejä anteeksi.
Kaikki erotetut pitäisi kutsua mukaan, johonkin kahvi-iltaan. Sellainen pitäisi järjestää jonkun jossakin ry:llä.
Ei kaikki uskovaiset ymmärrä hoitoja, kuten esim.minä. En ymmärrä, miksi ilman syytä aletaan hoitamaan ja vaikka oliskin syy (esim.väkivaltaisuus, huumieden käyttö, alkoholiongelma, huorinteko, jne) Tarvitseeko koko seurakunnan edessä puhutella? Psykologisessa mielessä ei ole kovin hedelmällistä lähestyä esim.huumeongelmaa tai jonkun perheen ongelmia kaikkien kuullen. No mut kuitenki, niin ei kaikki asiat ole yhteisiä ja ei ne onegelmat aina katoa, vaikka joku puhuttelisikin. Rakkaudella hoitaminen tapahtuu käsittääkseni siten, että todella lähestytään rakkaudella eikä ainakaan niin, että koko seurakansa saa tietää kaikki asiat.
Tiedätkös, että tuli mieleen sellainen juttu että ehkäpä olisit vielä vl-joukossa, jos sinua ei olisi erotettu.
Sen todellakin voin vl ihmisenä sanoa, että oikein eivät tehneet kun heittivät ulos seurakunnasta ihan noin vain, ilman mitään todella painavaa syytä. Jättivät yksin jonnekin oman onnensa nojaan, se ei ole ollut Jumalalle mieluista. Uskon, että Jumala siunaa ja muistaa teitä kaikkia, jotka erotettiin tuosta noin vain, kiusaa tehden. Jumala ymmärtää kyllä, että miten vaikeaa teillä on ollut.
Ne, jotka hoitivat ja jotka eivät kadu, sääli heidänkin sydämentilaansa, sillä hyvähän se ei ole jos ei pahasta teosta tule katumuksen tunne. Se on paha asia. Siksipä ei teidän erotettujenkaan kannata kovin kaunaa heille kantaa, sillä heidän osansa ei ole kadehdittava, niiden osa jotka seurakunnassa ihmisiä kiusasivat ja ahdistelivat pahaa tehden. Sillä jos ei tunne katumusta, eikä peljästy tekojaan niin jokuhan on silloin pielessä.
Toki voi olla, että jotkut hoitajat ovat katuneet, mutta rohkeus ei riitä lähteä pyytelemään anteeksi, saattavat pelätä itse. Ehkä joillekin asia on niin ahdistava, vaikka itseki hoitivatkin. Silmät kun aukenee, niin näkee usein kaiken ihan uudestaan ja ahdistuu siitä, että miten on voinut tehdä jotain sellaista ja kieltää itseltään tapahtuneet asiat, pakenee niitä itsekin. Se on sellainen defenssi ettei hajoa psyykkisesti ihan täysin.
Mahdollista on, että jotkut hoitoja tekemään laitetut ovat itse joutuneet hakemaan apua esim.psykologilta. Monethan alkoivat hoitaa koska pelkäsivät niin kauheasti itsekin.
Tiedä häntä, mutta on vain niin surullista, että monelle turhasta erotetulle aiheutettu niin paljon tuskaa ja itkua.
Ette te unohdu niiden mielestä, jotka eivät käsittäneet/ käsitä erotuksia, yleensä hoitojakaan. Ja Jumala kyllä tietää, miten teidät pois potkittiin, hylättiin, näki kaiken. Niin Jumala näki pahojen hoitajienkin teot, eivät ne Häneltä salassa ole.
Muista se, että vl-ihmisissä on monia minun laillani ajattelevia, jotka kyllä muistavat teitä rukouksissa. Jumalan siunausta sinulle!
Kyllä se on synti, joka erottaa ihmisen Jumalasta. Ihminen ei voi viedä toiselta uskoa pois.
Ihmisiä erotettiin Rauhanyhdistysten jäsenyydestä. Sanottiin kyllä, että erotetaan Jumalan valtakunnasta. Siihen ei kuitenkaan kenenkään kynnet kykene vielä tänäkään päivänä.
Uskovaisia on vainottu kautta aikojen, niin hoitokokousvuosinakin. Jumala on kuitenkin ihmeellisellä tavalla auttanut, vahvistanut ja ja varjellut aina tähän päivään.
Kun minut oli nuorena miehenä painostettu ulos Ry:stä, luulin pitkään olevani automaattisesti matkalla helvettiin, koska en huonouttani kyennyt/jaksanut elää ahdistavassa hoitokokous-vl:ssa. Koska millään ei ollut mitään väliä (tunsin suurta juurettomuutta), elin kuin pellossa kymmenkunta vuotta. Kaikki eteen tulleet elämän "nautinnot" kokeilin ja käytin -tavallaan uhmassa Jumalalle kun ei minun valtakunnassaan antanut olla.
Jumala antoi minun vihoitella rauhassa aikani, kunnes vähitellen hän muistutti, että en minä sinua ole hylännyt. Ajan kuluessa sain tuntea koko ajan voimakkaampana, että Hän katsoi minuun päin vaikka en elämälläni sitä varmasti ollut ansainnut. Tästä alkoi pitkällinen tervehtymisprosessi...
Nyt elän rauhallista ja rakkauden täyttämää elämää suurperheessämme. (Eipä olisi uskonut 15 vuotta sitten.) Jumala nosti minut takaisin vaimoni avulla. Olen saanut huomata, etteivät hoitomiehet uskoa voineet viedä vaikka halusivatkin. Ry:n jäsenyydestä he vain erottivat mutta Jumalaa ja omakohtaista uskoa heillä ei ole edes valtaa ottaa keneltäkään pois.
Ihana nähdä, että et todellakaan luopunut uskostasi ja Jumalasta lopullisesti, vaikka ihmiset sinut erottivatkin joukostaan.
Kyllä näin on, että ihmiseen on turha luottaa - mutta ikiaikojen Jumalan suojassa ja turvassa on hyvä elää :)
Voisitko nähdä siunauksena, että muinoin pääsit siitä joukosta pois ja sait kohdallesi lopulta aidon uskon Jumalaan?
Jeesus ei kohdellut lempeästi aikansa fariseuksia, jotka olivat painamassa muita alaspäin ja pitivät itseään oikeina tuomareina.
"Älkää heistä välittäkö - he ovat sokeita sokeain taluttajia"!
Siunausta ja Jumalan armoa elämääsi Jeesuksessa Kristuksessa!
Jouduin näkemään liian monen poisheitetyn kaverini juurettomana ja itsekunnioituksensa menettäneenä sortuvan kaikkiin mahdollisiin päihteisiin sekä ajautuvan rikoksen tielle.
Kun 13- tai 14-vuotiaana heitetään kylmästi ulos turvallisesta kotisiionista ja julistetaan saatanan lapseksi, ("NOISSA POJISSA ASUU SAATANA!") ei lapsen/nuoren tulevaisuus hyvää lupaa. Tiedän sen läheltä nähneenä. Siksi minun on sangen vaikea käsittää, muksi SRK ei ota vastuuta näistä julmuuksistaan.
Siksi olen kiitollinen päivittäin, että Jumala nosti minut pois siltä tieltä.
hyvä että on saatu vääriin henkiin ja muihin synteihin sortuneet pois Jumalan valtakunnasta, koska eivät nöyrtyneet parannukseen vaikka heitä yritettiin hoitaa ja neuvoa
Niinpä niin, jospa sinä et yrittäisikään siinä nostattaa turhaa hälinää. On kyllä kummallista, miten suureksi ihmisten vallanhalu voi kasvaa, niin kuin seurakunta rinnastettiinkin Jumalan valtakuntaan niin, että jos erotetaan yhdistyksestä, joutuu automaattisesti pois Jumalan valtakunnasta. Ja monet uskoivat sen, tai ainakin esittivät/yrittivät pakottaa itsensä uskomaan niin, ettei heitä otettaisi seuraavaksi "hoidettavaksi". Ja he katselivat vieressä, eivät edes yrittäneet auttaa. Välttelivät erotettuja ihmisiä. Ihmisiä, joilta oli viety usko, ystävät ja heidän omatuntonsakin oli yritetty tehdä merkityksettömäksi. Mutta Jumala on antanut monille kalleimman lahjan, uskon takaisin. He ovat saaneet menetetyn elämänhalunsa takaisin. Monet ovat melkein unohtaneet nämä tapahtumat. He eivät ole kertoneet mitään lapsilleen, kuin salatakseen kaiken. Myös johtajat ovat tehneet kaikkensa salatakseen tämän. Mutta tapahtumat ovat kuin haudattuina hiekkaan. Ne ovat siellä yhä, vaikka hiekka olisi kuinka valkoista päältä. Hoitokokousten kivut tuntuvat yhä. Ihmiset, jotka joutuivat "käsittelyyn", ovat huonoissa väleissä edelleenkin vanhojen ystäviensä kanssa. Yhdistyksessä olevat hyväksyvät kaiken tämän, siihen riittä pelkkä mukana oleminen. Oppi ei ole entisellään. Eivätkö ihmiset tutki Raamattua avoimin silmin? Vai ovatko ihmiset vain niin viimeiseen asti halukkaita pysymään mukana ystäviensä ja tuttaviensa kanssa tässä ainutlaatuisessa ilmapiirissä, vaikka omatunto sanoisi muuta. Omatuntohan muistaa, vaikka kuinka yrittäisi unohtaa. Miksi SRK yrittää salata kaiken? Eikö se voisi reilusti pyytää julkisesti anteeksi hoidetuilta, ja samalla järjestelmää voitaisiin tarkistaa raamatun pohjalta, suoda ihmisille myös omantunnonvapaus. Sanon vielä, että en itse ole mitenkään täydellinen, tavallinen syntinen ihminen minä olen. Halusin vain ottaa osaa tähänkin keskusteluun.
Siionissa on saatu siitä lähtien iloita rauhasta ja rakkaudesta kun puhdistettiin saastat ulos.
Hyvä kun kirjoitit! Tällä tavallahan Ry:n (virallinen ?) totuus tulee esille.
Hoitokokousten aikoihin puolisoani syytettiin puhelimessa mm. pimeäksi ja sanottiin, "voi mikä saasta, olet Raamatulla sekoittanut itsesi". Hän oli kysynyt, millä Raamatun perusteella hengistä olisi tehtävä parannus. Kyseinen tuomitsija saarnaa edelleenkin Ry:llä.
Jeesuksesta sanottiin, että Hänessä on saastainen henki. "Voiko oppilas olla Mestariaan suurempi?"
oli aito rauha ja rakkaus, ei tämä nykyinen pinnallisuus, jonka alle saasta kätketään.
aito rauha ja rakkaus. Ei ollut tietoakaan mistään peloista eikä kokouksista. Talosteltiin kaikessa rauhassa ja rakkaudessa iloisella ja vapaalla mielellä kunnes NE alkoivat...
Kiitos kun jaksoitte vastata tähän ketjuun!
Vastausten vähäisyydestä johtuen aihe ei taida olla kovinkaan tärkeä ja merkityksellinen eli sekä erotettuja että niitä joita ei ole erotettu ei kiinnosta asia, ollakko tekemisissä erotettujen kanssa vai ei.
Vastasin tuolla ylempänä vain yhteen nostamaasi kohtaan. Minulla on tuntuma, että olen oman ongelmani tuonut jo liiankin usein esille toisissa ketjuissa.
Tietysti tällainen kooste olisi voinut olla ihan hyväkin. Mutta joskus tuntuu turhalta valittaa tuosta tilanteesta. Toisillahan ei ole ollut paljon haittaa siitä, vaikka välit entisiin uskonystäviin ovat pinnalliset ja etäisetkin.
Tämä kysymyksesi ei koskettanut lainkaan veeälliä! Se näkyi ainakin. Ei hoitajia, erottajia eikä heidän kannattajiaankaan. Miksi olisi, sillä "siionissa" on rauha ja rakkaus, kun meikäläisiä ei enää ole siellä.
Tuskin minunkaan lähipiirini edes muistaa niitä aikoja, jolloin varominen kanssakäymisissä oli pahimmillaan. Ja aika on tehnyt tehtävänsä, nyt tarvetta ei ole enää minunkaan puolellani.
Avauksessani olisin juuri halunnut, että ihmiset heräisivät miettimään miten ovat kohdelleet erotettuja. Ehkä jotkut miettivätkin, vaikka eivät vastaakaan. Hienoa, että vastasit tähän ketjuun.
En voi oikein ymmärtää miten välinpitämättömästi useat suhtautuu erotettuihin, näihin jotka erotettiin ihan noin vain, siis ilman mitään erityistä tai ilman oikeaa syytä. Hyljättiin, jätettiin yksin oman onnensa nojaan, tms. Ne ovat hirvittävän loukkaavia asioita, niistä jää traumoja, katkeruutta, pahaa mieltä loppuelämäksi. Moni varmaankin löytänyt uuden hengellisen kodin jostakin muusta uskonyhteisöstä. Kuitenkaan siis ei voida ajatella, että on ihan yhdentekevää mitä erotetuille kuuluu, miten voivat. Erotettujen kanssa tulisi selvittää asia, kertoa että heistä välitetään.
Tämä pitäisi jokaisen vl ihmisen huomioida, että ilman syytä tai mitättömän syyn vuoksi erotetut pitäisi huomioida, muistaa heitä. Jotkut ovat voineet ajautua niin kauaksi Jumalasta elämässään, että olisi todella korkea aika tehdä jotain, että eivät uskontoa vihaavina kuolisi pois. Ja muutenkin pitäisi välittää ihmisistä eikä hyljätä heitä unohduksiin, loukattuina ja pettyneinä, missä on vastuu lähimmäisestä?!! Pitää jokaisen tajuta ja muistaa, että erotetutkin ovat ihmisiä, joilla on tunteet ja ihmisarvo.
ei eroitettu ilman syytä. Luuletteko että ihmiset kertovat teille että itsessä oli syytä, ehei aina on ollut toisissa siis vl:ssä vikaa.
onnistuit kirjoittamaan tänne minun entisellä nimimerkilläni? Minäpä yritän itsekin! Käsitän, että aloituksentekijä kysyy erottajilta: "pidättekö yhteyttä erotettuihin"? Minä olen erotettu ja vastaan omasta puolestani, että kaikki entiset Ry:n ystävyys-suhteeni menivät erotuksen yhteydessä, kukaan ei käy kylässä, mutta päivää nykyään nyökätään tavatessa.
Sinä ystäväni joka käytit entistä nimimerkkiäni, tarkoituksesi oli varmaan, että ihmiset luulisivat minun kirjoittavan: "ainuttakaan ei erotettu ilman syytä". Mieti kysyikö aloituksentekijä tätä asiaa! Vai oliko sinulla mielessä olla ilkeä minua kohtaan ja asettaa nuo sanat minun suuhuni? Toivon, että sinulla on omatunto joka neuvoo kunnioittamaan lähimmäistäsi. No niin, ei onnistunut viestin lähettäminen heino nimimerkillä, joten se olet sinä joka rekisteriöit minun nimimerkkini ja nyt kirjoittelet "puuta/heinää". Teollasi annat ihan oikean kuvan Ry:n uskovista. t. Heino
Nimimerkin "varastaminen" tunnetulta palstan kirjoittajalta ei kerro tosiaankaan hyvää nyky-vanhoillislestadiolaisen kirjoittajan moraalista. Tarkoitan että arvelen hänen olevan SRK-lestadiolainen, mutta mitään varmaahan ei tällaisella palstalla kirjoittajasta voi sanoa.
Mutta surullista.
Voimia ja siunausta sinulle, hyvä oikea nimimerkki Heino. Luen kaikki kirjoituksesi aina. Et mahda tietää miten moni muukin on niistä lohtua ja valoa saanut.
Minäkin tunnistin heti, ettei oikea Heino kirjoita kuin huru-ukko ja ihmettelin myös, miten hän voi käyttää toisen nimimerkkiä.
Näinhän siinä kävi kun yhtäkkiä ilman syytä joutui ns. sidotuksi, ja ihmeissään siinä kuunteli kun tuli samalla "nimitetyksi" Saatanan lapseksi:
"...kaikki entiset Ry:n ystävyys-suhteeni menivät erotuksen yhteydessä, kukaan ei käy kylässä, mutta päivää nykyään nyökätään tavatessa."
Siihen loppui kanssakäyminen. Niin pahaksi ihmiseksi minä ja perheväkeni muututtiin ettei enää kylässä käyty. Sillä hoitomiehet uhkailivat niitä jotka olisivat yrittäneet entistä ystävyyttä edes inhimillisellä tasolla ylläpitää.
Kristillinen rakkaus koskee SRK-hoito-uskossa vain julkipakkoparannukseen suostuneita.
ja kahdelle toiselle nimimerkille lohduttavista sanoista. Kyllä meidän tulee aina muistaa, että olemme joka hetki, "paljaat ja julki" Jumalan edessä, Hän ei näe ainoastaan mitä puhumme ja kirjoitamme, vaan myös sydämemme salaisetkin ajatukset: Hebr.4:13. "Ja ei ole yhtään luontokappaletta hänen edessänsä näkymättä, mutta kaikki ovat paljaat ja julki hänen silmäinsä edessä, josta me puhumme".
Menen huomenna laulamaan keski-ikäisen miehen hautajaistilaisuuteen, hänelle oli tullut lähtö yön hiljaisena hetkenä, ilman mitään ennakkovaroitusta. Yksi laulutoive on "Iltakellot", siinä on sanat: "Soi rauhan kellot, askareet on jääneet, pois joutaa sirppi, kylvövakkanenkin ja ohdakkeisen pellon reunalle, jää kyntäjältä aura raskahin".
Tämäkin kirjoittelu tänne nettiin, on toisinaan kuin "kylväisi ohdakkeiden sekaan", mutta tulee muistaa, että kylväjän ei ole käsketty valita kylvöpaikkaa. Me ihmiset helposti itse valitsisimme kylvön kohteeksi "hyvän maan", emme tahdo muistaa, että ihmistä ei ole pantu valitsemaan "kylvöpaikkaa": 1 Kor. 1:27 Mikä maailmassa on hulluutta, sen Jumala valitsi saattaakseen viisaat häpeään. Mikä maailmassa on heikkoa, sen Jumala valitsi saattaakseen häpeään sen, mikä on voimakasta. 28 Mikä maailmassa on vähäpätöistä ja halveksittua, mikä ei ole yhtään mitään, sen Jumala valitsi tehdäkseen tyhjäksi sen, mikä on jotakin. 29 Näin ei yksikään ihminen voi ylpeillä Jumalan edessä.
30 Jumalan vaikutusta on se, mitä te Kristuksessa Jeesuksessa olette. Hänet Jumala on antanut meille viisaudeksi, vanhurskaudeksi, pyhitykseksi ja lunastukseksi".
Kun syvemmin miettii Jumalan valitsemisen armoa, niin tulee kiitollinen olo siitä, että ihmiset eivät tee valintaa. Kun näin on, niin herää toivo, jospa Jumala on minut sittenkin "valinnut", vaikka Ry:n uskovat toisin sanovat. Kun olin nuori, meillä oli seurat, seuroissa eräs nainen alkoi itkeä valittaen: "Jumala ei varmana minua huoli, minä olen tehnyt niin paljon syntiä"! Me toiset uskovat, minä heidän mukanaan, selitimme, että syntien paljous ei estä armahtamista, Jumala on kaikki, paljotkin synnit jo sovittanut! Meidän ei tarvitse muuta kuin ottaa tämä lahja vastaan! Tämän kun hän ymmärsi, niin hän ei lakannut kiittämästä Jumalaa joka syntisen armahtaa. t. Heino