En ole koskaan sanonut sitä suoraan raiskaukseksi. Olen vain ajatellut, että se oli pakottaminen. Olin tyhmä ja se johtui omasta tyhmyydestäni. Ja olin todella tyhmä, koska suostuin tapailemaan tätä miestä sen pakottamisen jälkeen. Mutta aina, kun olin hänet nähnyt, minua oksetti ja siivosin kämpän, vaihdoin lakanat ja pesin itseni niin perusteellisesti kuin vain voin.
En oo ilmottanu mihinkään ja kertonutki vaan nykyiselle ihanalle miehelleni tästä. Oliko se raiskaus ja miten minä saatoin olla niin tyhmä ja idiootti, aivokääpiö, että suostuin häntä tapaamaan vielä sen jälkeen, kun hän otti minut väkisin?????
Olenko jotenki poikkeuksellinen??
Pyydän, kipeä asia, joten ei asiattomuuksia. Olen kiitollinen, jos joku viitsi lukea tämän. Jospa joskus toivun....
En oo ilmottanu mihinkään ja kertonutki vaan nykyiselle ihanalle miehelleni tästä. Oliko se raiskaus ja miten minä saatoin olla niin tyhmä ja idiootti, aivokääpiö, että suostuin häntä tapaamaan vielä sen jälkeen, kun hän otti minut väkisin?????
Olenko jotenki poikkeuksellinen??
Pyydän, kipeä asia, joten ei asiattomuuksia. Olen kiitollinen, jos joku viitsi lukea tämän. Jospa joskus toivun....
Vastaukset 7
Vanhimmat
Vaikea vielä mitään sanoa, kun kirjoitit asiasta aika ympäripyöreästi.
Eli jos oikein ymmärsin, mies jonka kanssa olit treffeillä pakotti sinut väkivalloin yhdyntään vaikka vastustelit ja sanoit ettet halua? Mutta myöhemmin jatkoit kuitenkin seksisuhdetta miehen kanssa ja koet nyt syyllisyyttä tästä?
Noinko tuo nyt meni, vai miten päin?
Eli olin baarissa ja oikeasti minun kutsumatta ja vahingossa mies mun asunnolle tuli. Annoin sitten lopen jäähä yöks, ku sen kuski oli muka lähteny ajaa ja jättäny sen ja se asu toisella paikkakunnalla.
Eka alettiin muka vaan nukkumaan, mut sit tietenki se alko haluta seksiä ja sanoin, että minä en halua. Se tuli vaa mun päälle ja alko riisua. Sanoin, että ei ja yritin pistää vastaan. Yritin pitää pikkuhousuistani kiinni, mut mies oli sen verta voimakas, etten voinut mitään. Lopulta "suostuin", koska tiesin, etten voinut mitään tehdä. Mies teki saman aamulla.
En nykyään tiiä, miks jatkoin. En ottanut yhteyttä mieheen, se otti muhun. Juttu onneks loppu suht nopeasti. Mut yhä mua kaduttaa ja suututtaa ja hävettää, että tapailin sitä miestä vielä sen jälkeen, mitä se mulle teki. En oo koskaan sanonu tai ajatellut, että se raiskas mut. En tiiä, oliko se raiskaus. Mutta se pakotti mut ja olo oli ihan järkyttävä! On vieläkin, ku vaa ajattelen asiaa. Yritän unohtaa, mutta aina välillä se pomppaa pintaan.
Kaveriki, joka tietää siitä miehestä, luulee, että minä olin kaikkeen ihan suostuvainen. En ole IKINÄ kehdannut kertoa, mikä on asian oikea laita. Mun mies tietää siitä illasta, mitä tapahtui, mut sille en oo kehdannu sanoa, et pöhlö tapailin sitä vielä. Ihan kamalasti hävettää ja syyllinen olo. Tuntuu, et mun oma vikahan se oli, mitä tapahtu. Mun tyhmyyttä. Hitto vie! :´(
Sanoisin että aika selkeä raiskaus tuo oli, ihan juridisessakin mielessä.
Itselleni kävi kerran samalla tavalla. Nimimerkistäni huolimatta olen mies (Orvokki viittaa kukkaan, ei naisen nimeen). Teininä tyttöystäni (silloin 17v) kertoi että kun hän oli vuotta aiemmin mennyt treffeillä erään pojan kotiin, tämä oli pakottanut hänet ottamaan suihin uhkaamalla raiskauksella. Tyttöystäväni oli tämän jälkeen alkanut seurustelemaan kyseisen tyypin kanssa ja olivat muutaman kuukauden yhdessä.
En jättänyt tyttöä, ja lohdutin häntä koska hän häpeili juttua, mutta myönnän kyllä että juttu ÄRSYTTI minua suunnattomasti. Kuukautta myöhemmin kyseinen tyttö dumppasi minut ja puolisen vuotta myöhemmin palasi takaisin tuon raiskaajatyypin luo ja he alkoivat taas seurestelemaan. Olin aika äimänkäkenä koko kuviosta, mutta sellaista se elämä on. :)
Vähän hassultahan toi tuntuu jos alat treffailemaan ja seksisuhteeseen miehen kanssa, joka on ensi tapaamisella raiskannut sinut. Kahteen kertaan vielä.
Mutta et ole ainoa joka on tehnyt niin. Ehkä tunnet vetoa selkeän dominoiviin miehiin? Monet naiset ihailevat miesten vallankäyttöä, vaikka sillä olisikin arveluttavia muotoja. Tuo entinen tyttöystäväninkin oli näin jälkikäteen ajatellen selvästi sellaista naistyyppiä.
No joka tapauksessa, poikaystäväsi ei välttämättä ymmärrä hirveän hyvin jos olet ensin kertonut joutuneesi raiskatuksi, ja nyt myöhemmin kerrot että aloit suhteeseen raiskaajan kanssa. Eli en kertoisi asiasta, ellei sinulle ole aivan ehdottoman pakottavaa tarvetta kertoa sitä.
Mutta jos kerrot, niin poikaystäväsi ei luultavasti ymmärrä että miksi toimit niinkuin toimit. Mutta jos hän rakastaa sinua, niin tuskin suhde siihen loppuun.
Olet oikeassa monessa asiassa.
Mutta nykyinen suhteeni on melko vakaa jo ja meillä on mieheni kanssa lapsi. Meillä menee hyvin ja olen tämän asian yleisesti unohtanut, mutta joskus se vaan nousee esiin vaivaamaan ja masentamaan minua. Tunnen suurta syyllisyyttä. En IKINÄ rupeaisi mihinkään suhteeseen enää sen miehen kanssa, enkä halua nähdä häntä enää ikinä.
Olisi pitänyt olla silloin viisaampi, mutta hyvähän se on näin jälkeenpäin sanoa. Olin silloin 22-vuotias. En tiedä, miten pääsisin lopullisesti asian kanssa sinuiksi ja voisin jatkaa elämääni ilman syyllisyyttä ja häpeää. Onko se mahdollista??
Kuulostaa siltä, että tavallaan haluat synninpäästön.
Jos ymmärsin oikein, et ole kertonut asiaa kokonaisuudessaan kenellekään? Monesti synkät asiat voivat jäädä sisälle ja ne vain paisuvat ja paisuvat kun niitä ei saa päästettyä mitenkään ulos.
Häpeän ja syyllisyydentunteet voi saada pois jos puhuu asiasta täysin avoimesti toiselle ihmiselle. Sen jälkeen tulee yleensä vapautunut ja helpottunut olo, eikä asia enää vaivaa mieltä samalla tavalla.
Onko sinulla ketään läheistä ihmistä jolle voisit puhua? Jos tuntuu vaivalloiselta aloittaa tällainen keskustelu, niin voit esim sanoa jollekin ystävätterellesi, että olet miettinyt voitko kertoa miehellesi erään asian - Ja sitten kerrot koko stoorin ystävällesi. Sitä vartenhan ystävät ovat, että kuuntelevat ja antavat neuvoja. Toi neuvon pyytäminen on sen takia tärkeä, että ystäväsi ei ajattele että tilität hänelle pelkän tilittämisen takia.
Jos olet miehesi kanssa ollut jo pitkään ja teillä on lapsi, niin kyllä hänenkin pitäisi pystyä ottamaan tuollainen juttu vastaan. Jos ei pysty, niin munaton kaveri.
Kaikki ovat tehneet vääriä valintoja ja typeryyksiä nuorempana. Niin sinä, minä, kuin miehesikin.
Jos sinulla ei ole ketään jolle puhua, niin ehdottaisin psykologia/psykiatria. Ei tarvitse olla mielenvikainen mennäkseen ammattilaisen puheille. Niille ihmisille maksetaan siitä, että he kuuntelevat. Jotkut terapeutit nimenomaan harrastavat kuunteluun pohjautuvaa terapiaa, jossa terapeutti vain kuuntelee eikä kommentoi mitään.
Pointti on siinä, että sinua voi auttaa vain se, että saat sanottua asian ääneen JOLLEKIN ihmiselle, joka kuuntelee, ymmärtää, eikä tuomitse. Ei välttämättä ole edes niin paljon väliä että kuka ihminen on kyseessä (kunhan ei ole tuntematon humalainen baarissa).
Että tuollaista.
Et ainakaan kertonut että sinua olisi pahoinpidelty, uhattu pahoinpitelyllä tai aseella. Ilmeisesti sinulle ei myöskään tehty katteettomia lupauksia elokuvarooleista, rahasta tms.
Et myöskään huutanut apua etkä riittävän voimakkaasti puolustautunut.
Silloin kyseessä ei ole raiskaus. Enintään seksuaalinen hyväksikäyttö jonka senkin todentaminen on hankalaa. Tuskin tulee tekijälle tuomiota.
Ehkä sinun kannattaisi antaa vain armoa itsellesi tuossa asiassa. Niin kuin Orvokkikin jo totesi, kaikki ihmiset tekevät kasvuprosessiensa aikana joskus tyhmyyksiäkin. Moni asia saattaa valjeta vasta jälkeenpäin.
Et voi enää asialle mitään. Suhteen aloittaminen hyväksikäyttäjän kanssa oli ehkä outoa, mutta loppujen lopuksi sinä et ole tehnyt mitään väärää tai pahaa, vaan tuo mies teki. Nuoret ja kokemattomat ihmiset ovat johdateltavissa ja monenlaista hyväksikäyttäjää on liikkeellä. Sinun kannattaisikin keskittyä siihen, että olet päässyt eroon tuosta suhteesta ja sinulla on nyt uusi elämä. Sinulle tehtiin pahaa ja epävarmana nuorena ihmisenä et osannut ulos tuosta tilanteesta. Saattaahan olla, että kuvittelit miessuhteiden ylipäätään olevan tuollaisia?
Mielipiteeni on, että turhaan syyttelet itseäsi. Sinulla ei ole muuta tunnollasi kuin kokemattomuutesi ja sinisilmäisyytesi tuossa asiassa.