Meillä on suuri uusperhe.
Itse olen perheen äiti(38). Menin mieheni(42) kanssa naimisiin 7 vuotta sitten.
Meillä elelee täällä kahdessa kerroksessa molempien ja yhteisiä lapsia.
Miehelläni on ensimmäisestä liitostaan poika ja tytär(23 ja 22), molemmat asuvat jo omillaan. Edellisestä avioliitosta hänellä on poika(19) ja tyttäret(17,15)
Itselläni on edellisestä avoliitosta neljä lasta, tyttäret(17,16,10) ja poika(12).
Yhteisiä meillä on kolme, poika(7), tyttäret(4 ja 8kk.)
Elämää ja vilskettä löytyy ja kun mieheni tytär(22) tuo välillä kyläilemään omia kaksosiaan, tyttö ja poika(2), on meno aika hurja.
Olen välillä todella väsynyt, kun vauva huutaa, teinit keksivät omia tempauksiaan huomion keräämiseksi ja koulu-ikäiset ja 4vuotias kaipaavat koko ajan huomiota, mieskin tarvitsee omansa.
19-vuotias koettelee jo omia siipiään ja meinaa muuttaa pois kotoa.
Välillä mieli tekisi huutaa ja raivota, välillä syytän itseäni kaikista sotkuista. Jos joutuu hakea sammuneen teini-ikäisen kaverin bileistä, 19-vuotias kantaa ylinopeussakkoja kotiin ja 12-vuotias tuo jälki-istuntolappua keittiönpöydälle, alkaa siinä hermot kiristyä.
Vauva itkee öisin, mies käy töissä. Omaa aikaa ei ole, kuin näin yömyöhään, kun silmäluomet lipsuvat kiinni.
Elämään täytyisi saada jokin pieni ilo, mutta mistä sitä täytyisi lähteä hakemaan?
Voisiko joku kenties antaa vinkkiä?
Itse olen perheen äiti(38). Menin mieheni(42) kanssa naimisiin 7 vuotta sitten.
Meillä elelee täällä kahdessa kerroksessa molempien ja yhteisiä lapsia.
Miehelläni on ensimmäisestä liitostaan poika ja tytär(23 ja 22), molemmat asuvat jo omillaan. Edellisestä avioliitosta hänellä on poika(19) ja tyttäret(17,15)
Itselläni on edellisestä avoliitosta neljä lasta, tyttäret(17,16,10) ja poika(12).
Yhteisiä meillä on kolme, poika(7), tyttäret(4 ja 8kk.)
Elämää ja vilskettä löytyy ja kun mieheni tytär(22) tuo välillä kyläilemään omia kaksosiaan, tyttö ja poika(2), on meno aika hurja.
Olen välillä todella väsynyt, kun vauva huutaa, teinit keksivät omia tempauksiaan huomion keräämiseksi ja koulu-ikäiset ja 4vuotias kaipaavat koko ajan huomiota, mieskin tarvitsee omansa.
19-vuotias koettelee jo omia siipiään ja meinaa muuttaa pois kotoa.
Välillä mieli tekisi huutaa ja raivota, välillä syytän itseäni kaikista sotkuista. Jos joutuu hakea sammuneen teini-ikäisen kaverin bileistä, 19-vuotias kantaa ylinopeussakkoja kotiin ja 12-vuotias tuo jälki-istuntolappua keittiönpöydälle, alkaa siinä hermot kiristyä.
Vauva itkee öisin, mies käy töissä. Omaa aikaa ei ole, kuin näin yömyöhään, kun silmäluomet lipsuvat kiinni.
Elämään täytyisi saada jokin pieni ilo, mutta mistä sitä täytyisi lähteä hakemaan?
Voisiko joku kenties antaa vinkkiä?
Vastaukset 5
Vanhimmat
täytyy sanoa että olet uskomaton kun pärjäät tuollaisen katraan kanssa.täytyy olla todella hyvät hermot, koska venymistä tarvitset joka suuntaan.toisiko vaihtelua sinulle maili-ystävä jolle voisit kirjoitella....ja kertoilla päivien tapahtumista
tuossa tilanteessa tarvitaankin :-) lapset ovat siunaus ja kirous, niinhän sitä sanotaan.
tuli mieleeni, mitä se mies tekee töiden jälkeen? kait se voi sinulle yhden vapaa illan viikossa järjestää? aloita jokin harrastus, jossa saat tavata muita aikuisia.. kansalaisopistossa tai jokin jumppa tms.
Teillä on siis 10 lasta kotona?
Joista suuri osa murrosiässä ja itsenäistymis-irtaantumisvaiheessa.
Voi vain kuvitella kuinka tiukilla välillä henkisesti olet.
Luin kesäkuisesta Seura-lehdestä artikkelin Lumijokelaisesta kansanedustaja Kyösti Karjulasta jolla on vaimonsa kanssa yhteensä peräti 18 lasta.
Kuinka he tai sinä miehesi kanssa selviätte, voin vain ihmetellä.
Kun moni tuntuu uupuvan jo yhden tai kahden lapsen kanssa.
Itselläni ei ole lapsia. Nostan sinulle hattua, vaikka se ei juuri tilannettasi auttanekaan.
Tuossa joku ehdotti mailikaverin hankkimista, ehdotan samaa. Joku jolla on myös monta lasta.
Miten voisit järjestää itsellesi joskus vapaan illan tai iltapäivän. Isommat lapsethan jo osaavat katsoa silläaikaa pienten perään.
Eivätkö teini-ikäiset osallistu kotitöihin, ovatko kaikki sinun harteillasi.
Rupea chattailemaan. Chatissa saat seuraa, pääset ehkä kantajengiin mukaan, sinua halitaan ja pusitaan jatkuvalla syötöllä. Hurjaa nettiseksiäkin on halutessasi luvassa päivän piristykseksi. Aika vierähtää kuin ennen vanhaan bingossa, niin ettet huomaakaan.
Töistä palaavaa miestäsi voit sitten iloisesti kehoittaa etsimään jääkaapista, josko löytyisi suuhunpantavaa.
En sano sinulle muuta kuin että saavat olla onnellisia lapset että saanet äidin joka pitää kaikkia lapsia kuin omanaan, olet mahtava.
Kyllä sitä voimaa aina jostakin tulee, usko pois :))
Ja se kiitos vuosien päästä on mahtava lapsilta sinulle usko pois .))
Iso halaus sinulle :))