Kinastelen usein miehenikanssa ja yleensä näissä kinasteluissa on kyse seksistä esim.jos en jaksa rakastelle.
Minä olen tosi väsynyt ja lievää masennustakin on havaittavissa.
Aina kinastellessamme mies jaksaa jankuttaa samaa asiaa sellaiset 2h (keskimäärin) ei osaa lopettaa ja pitää suutaan kiinni ja ottaa kaikki vanhat jo käydytkin asiat uudelleen esiin saman kinastelunaikana useamman kerran. Todella ärsyttävää ja minusta ihan henkistäväkivaltaa. Hän saa minut pimahtamaan täysin tuolla jatkuvalla jankutuksellaan. Olen sanonut hänelle tästä monta kertaa ja yritän keskustella asiallisesti huutamatta/korottamalla ääntä (ettei lapset herää tosin miehen mielestä on ihan sama vaikka lapset näkevätkin...minusta ei)!
No nyt mulla sit pimahti. Annoin ukolle kunnon korvapuustin poskelle ja kynnet raapaisi hänen poskeensa kunnon rannut - en ylpeile tästä. Lopputuloksena oli sänkypainia sillein, että minulla on toinen käsivarsi mustelmilla, päänahka hellänä (hiuksia lähti tupottain tai pari kourallista päästä) ja kurkku ja selkä myö hellänä ei mustelmia. Niin ja huuli oli päivän turvonneena.
Miksi hän ei osaa lopettaa tuota jankuttamistaan vaikka pyydän kuinka nätisti? Miksi?
Minä jotenkin koen, että olen niin alistettu noissa tilanteissa ja en kertakaikkiaan keksi mitään muuta, helv.... että minua suututtaa, vihastuttaa, itkettää!
Olenko mä ihan hullu AKKA?
Minä olen tosi väsynyt ja lievää masennustakin on havaittavissa.
Aina kinastellessamme mies jaksaa jankuttaa samaa asiaa sellaiset 2h (keskimäärin) ei osaa lopettaa ja pitää suutaan kiinni ja ottaa kaikki vanhat jo käydytkin asiat uudelleen esiin saman kinastelunaikana useamman kerran. Todella ärsyttävää ja minusta ihan henkistäväkivaltaa. Hän saa minut pimahtamaan täysin tuolla jatkuvalla jankutuksellaan. Olen sanonut hänelle tästä monta kertaa ja yritän keskustella asiallisesti huutamatta/korottamalla ääntä (ettei lapset herää tosin miehen mielestä on ihan sama vaikka lapset näkevätkin...minusta ei)!
No nyt mulla sit pimahti. Annoin ukolle kunnon korvapuustin poskelle ja kynnet raapaisi hänen poskeensa kunnon rannut - en ylpeile tästä. Lopputuloksena oli sänkypainia sillein, että minulla on toinen käsivarsi mustelmilla, päänahka hellänä (hiuksia lähti tupottain tai pari kourallista päästä) ja kurkku ja selkä myö hellänä ei mustelmia. Niin ja huuli oli päivän turvonneena.
Miksi hän ei osaa lopettaa tuota jankuttamistaan vaikka pyydän kuinka nätisti? Miksi?
Minä jotenkin koen, että olen niin alistettu noissa tilanteissa ja en kertakaikkiaan keksi mitään muuta, helv.... että minua suututtaa, vihastuttaa, itkettää!
Olenko mä ihan hullu AKKA?
Vastaukset 14
Vanhimmat
ennenkuin perheen perustaa, millaisen ukon itselleen ottaa vai onko se seksi vienyt taas kerran ja järjen ääni tukahdetettu ja nyt sitten itketään täällä kanavalla.Järjen käyttö on todella myös naispuolisilla ihmisillä ihan sallittua, se ei maksa mitään, jälkeenpäin se todella maksaa, niin henkisinä kuin fyysisinä kipuina ja särkyinä. Mutta mutta, sitä saa, mitä tilaa, ikävä kyllä.
erilainen ja ei anna mitään merkkiä moisesta.
Minäkin olin ennen seksuaalisesti aktiivinen, mutta nyt olen niin väsynyt ja limakalvot kuivat(synnytyksen vieneet osansa) jne.
En koe itseäni tänän syylliseksi ja olisihan tuo hyvä jos osaisi ennustaa!
.. nilkki! Vai muka itseaiheutettua! Ihan kuin sinä tarkkaan tietäisitkin ap kirjoittajan tilanteen. Kuin ihmiset eivät voisi muka muuttua ajan kuluessa. Tuskin kukaan alkaa perhettä perustaa, tietäen että tulevaisuudessa tulee vielä nyrkistä. Pitäisikö tässä tosiaan alkaa ennustamista harjoitella? Pyh! Aina täällä on tuollaisia arvostelijoita polkemassa hädässä olevia vielä alemmas ja vittuilemassa. Järjen käyttö on myös sinulle sallittua, joten käytä sitä!! Jos sinä purat pahaa oloasi, tai turhautumistasi tai mitä ikinä puratkaan, tuolla tavoin, niin minusta se on aika huono tapa.. mutta jos et muutakaan keksi niin mene edes harjoittamaan sitä vaikka tänne:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=111&conference=1500000000000055&subcat=946
Alkuperäiselle kirjoittajalle voimia! Toivottavasti se miehesi siitä henkisesti hieman, tai vähän enemmänkin kasvaa. Ongelmalliselta todella kuulostaa. Jos ei se kaiken kukkuraksi ymmärrä sitä että lasten kuullen ei raivota :/ Jospa ei miekkonen olisi täysin menetetty tapaus. Terapiaa kannatan minäkin, saa purettua tuntojaan ja oppii ymmärtämään itseään paremmin..
jankutus jää päälle, niin se asia kiertää ihmisen aivoissa kehää. Miehesikään ei välttämättä pysty lopettamaan jankutusta silloin. Kokeile lähtemistä pois toiseen huoneeseen ja jos hän seuraa, niin lähde ulos ... ennen käsirysyä.
Tilanteenne kyllä vaikuttaa siltä, että ongelmanne on ollut jo pitkäaikainen, joten se pitäisi ehdottomasti sekä sinun että miehesi (lastenne) takia purkaa. Jos omat kyvyt ongelmanratkaisuun ei riitä, niin hakekaa apua. Jos miehesi ei suostu, niin hae sinä apua ammattiauttajilta. Voit itsekin ammattiauttajan avulla (tai itsekin, jos pystyt) muuttaa toimintamalliasi, jolloin miehesikin automaattisesti muuttaa luultavasti omaansa. Näin pääsette ehkä noidankehästä ulos.
Nyt kierrätte vaan kehää toistenne kanssa kerta toisensa jälkeen ja ongelma jää ratkaisematta. Silloin tapahtuu juuri näin, kun nyt itsekin kirjoituksessasi kuvasit. Muutoksia siis peliin!
valitettavasti suostu lähtemään koska se ongelma on minussa ei hänessä ja suhteessamme ei ole kuulemma vikaa?!
Mies seuraa tilanteissa perässäni tulee vaikka lukittuun vessaankin tai sitten huutaa niin kovaa, että lapsetkin kuulee/herää.
En yöllä kehtaisi lähteä ulos kävelemäänkään.
Pitää itselle vissiin varata toi aika.
Nämä ongelmat alkoi toisen lapsemme synnyttyä ja tämän tuomasta muutoksista (minussa-väsymys/lievä masennus, limakalvojen kuivuus, välilihan arkuus ja jatkuvat hiivat). Olen käynyt noista lääkärissäkin ja eri hoitoja kokeiltu, mutta tilannetta seuraillaan.
Miehelleni on seksi kaikkein tärkein, kun edes kerta viikossa ei auta
seksi on monille miehille keino purkaa myös muita henkisiä paineita (esim. työpaineita) eikä vain läheisyyden tarvetta, kuten usein naisille on (muun lisäksi).
En tiedä kuuluuko miehesi joukkoon, jolle mikään järkipuhe ei auta mutta jos ei kuulu, niin ehkä hänen kannattaisi lukea jokin kirja siitä, miten parisuhde/nainen/perhe muuttuu lapsen/lasten syntymän jälkeen. Tämä tapahtuu siis kaikille naisille/pareille yleensä - ei vaan sinulle.
Jos hän ei lukemansa jälkeen muutu ja ymmärrä, että "seksintarvekohtaamattomuus" tällä hetkellä ei ole vain sinun ongelma - vaan teidän yhteinen -niin tiedät, minkä kanssa olet tekemisissä sitten pitkänkin aikaa. Kyllä toisen ihmisen pitää sopeutua myös toisen tarpeisiin - puolin ja toisin. Jos toinen ei näe toista ollenkaan, niin ei hän sitä tule tekemään luultavasti myöhemminkään. Olisiko tästä seksiasista tullut teidän välille jokin valtapeli? Mietipä sitä ... eli näetkö sinä miehesi tarpeet ja menetkö kuitenkin vastaan niissä vähän?
Jotkut ihmiset tosin kasvavat henkisesti hitaammin kuin toiset - miehet varsinkin - itse tiedät miehesi "kasvukyvyt" :)
kompromissejä. Seksistä niin rakastellaan kaikesta huolimatta kerran tai kaksi viikossa lisäksi hoidan miehini muillakeinoin 1-2 kertaa viikossa ja jos tämä ei ole vastaan tulemista niin mikä...
Olen vain niin väsynyt tänän ainaiseen kinasteluun seksistä ja mies suurinpiirtein laskee minuutteja tai päiviä laskee monta on ilman!
Kerran esim. minun menkkojen aikaan kävi vessan roskiksesta tarkistamassa, että minulla on tullut jotain siteeseen ja ei ollut tullut kuin vähän ruskeaa vuotoa niin melu syntyi!!!!
Hän on aivan keskenkasvuinen omaa napaansa tuijottava paska jota kuitenkin jostain syystä rakastan - tää on niin pirun vaikeaa
ammattiauttajalle käymään itsesi läpi (kestää kyllä vuosia) mutta sitten saat vastauksen siihen, että miksi rakastat juuri tätä miestä. Sieltä ne vastaukset vuosien mittaan löytyvät. Sitä on pitkä terapia - itsensä etsimistä ja löytämistä.
Jos tähän ei jostain syystä ole mahdollisuutta nyt tässä elämänvaiheessa, niin sitten pitää katsoa vaan päivä kerrallaan ja "vempuloida" itsensä läpi tapaus kerrallaan ... ja mennä sitten ehkä myöhemmin. Parempaa jatkoa sinulle ja teille yhdessä.
Kaiken maailman hullujen kanssa sitä aikuiset ihmiset viittiikin elämänsä jakaa.
... tai erikseen.
Niin just ! Itse en saa koskaan naista koska olen liian kiltti ,ja niin kyllä olenkin mutta ajatelkaa naiset kyllä teidän on hyvä loppujenlopuksi kusipäisen äijän kanssa kuin hiljaisen hissukan, onpahan elämä jännittävämpää .
Tunnetusti nainen ei ole koskaan tyytyväinen vaikka mies tekisi kaiken mitä vaaditaan .....että se siitä sitten .
Ei tollanen voi olla rakkautta eikä myöskään rakastelua.En tiedä mikä tohon lääkkeeksi.Ehkä miehesi on seksinarkomaani. Mun mies ei koskaan vonkaa.Ei todellakaan tee mieli koko hommaa. Ehkä pari kertaa vuodessa riittää meille. Silti me ollaan toistemme parhaat ystävät eikä oikeastaan koskaan riidellä, ei ainakaan seksistä.
Sun äijjäshän on täys idiootti. Ei kukaan jaksa harrastaa seksiä jos sitä koko ajan ollaan ruinaamassa. Vie varmaankin viimesetkin halut. Joten koittakaahan nyt joskus rentoutua helliä jutella keskenänne. Niin ehkäpä se mieskin sitten saa mitä haluaa. Sekä säkin saatat ruveta nauttimaan seksistä. Kysehän ei ole kuin huomioon ottamisesta.
Et ole hullu, älä edes ajattele sellaista. Itselläni on tilanne sellainen, että mies vonkaa seksiä ja kun en tosiaankaan jaksa ja ei edes huvita (todettiin vahva masennustila kesällä, äitini kuoli yllättäen), niin siitäkös alkaa viikkoja kestävä mykkäkoulu. Ja se jos mikä vie hermot lopullisesti. Tänään viimeksi kävin lääkärin luona juttelemassa ja nyt aletaan tosissaan kartoittamaan, mikä olisi paras ratkaisu hoitoni kannalta. Menen nyt ensimmäiseksi psykologin luokse ja sen jälkeen harkitaan psykiatrin kanssa keskustelua ja siitä edetään pikkuhiljaa eteenpäin. - Oletteko harkinneet kääntymistä perheneuvolan puoleen. Kannattaisi ainakin soittaa ja kysyä, olisiko heillä antaa mitään hyviä neuvoja. Ainakin yhteistä keskustelua (perheneuvolassa), jossa olette molemmat paikalla, kannattaa harkita. Ehkä siitä löytyisi alkuun jotain apua.