Tunnelmia Budasta, Pestistä ja Bratislavasta

Kyseessä viikon reissu, liput kahdelle Malevin lennoille E-bookers`n kautta n 340 E, huomionarvoista kyseistä nettivaraamoa käytettäessä se, että liput eivät ole vaihto- eikä muutoskelpoisia. Ainoastaan matkustajavakuutuksen kautta siis toimittava mikäli matka peruuntuu. Anyway, Malevin listahinnat olisivat olleet kyseisille lennoille melkein puolet kalliimpia.

Lentokentältä keskustaan siirtymisestä on tällä palstalla jo kirjoiteltu, suosimme mennen tullen julkisia kulkuvälineita, bussia metron päättärille ja siellä hankimme viikon turistilipun. Hyvin sujui, tunti riitti painavienkin pakaasien kanssa keskustasta lentoasemalle palatessa, toki sunnuntai on rauhallinen päivä liikenteen osalta. Kulkeminen Budapestin metrossa on todella vaivatonta , ei lippujen räpläämistä porttimekanismia varten vaan reippaasti kiiruhtaen suoraan tuubiin, lipuntarkastajat sitten ajallaan pakottavat kaivamaan kuvetta.

Sitten viime käyntimme (-94) kaupunki tuntui täydemmältä, työaikana bussit, ratikat ja metro olivat tungokseen saakka täynnä. Sekaan kyllä mahtui eikä oloansa tarvinnut kokea uhatuksi. Madjaarien luonne ei nyt kovinkaan paljoa vaikuta eroavan peräpohjolan kansasta, katsekontaktia ei juurikaan pääse syntymään, omissa oloissaan saa mukavasti olla niin ruuhkassa kuin kaupan tiskille tultaessakin. Yksi hymy viikon aikana tuli Matiaksen kirkon lippukassan rouvalta ja sehän lämmitti mieltä. Eipä tarvinnut itsenkään skarpata, sekaan vaan ja nauttimaan siitä parhaasta mitä kaupunki tarjoaa.

Mielestäni tämä paras kiteytyi istuskellessa Budan linnavuoren paksulla kivimuurilla syyskuisen iltapäivän auringon lämmittäessä ja silmäillessä Tonavan rauhallista kulkua, ympärillä kaupungin vuosituhantinen historia linnavuoren rakennuksissa. Siirtyminen linnuntietä muutama sata metriä itään Ketjusillan yli Pestin puolelle imaisee kulkijan aivan toisenlaiseen maailmaan pakokaasunkatkuiseen hektiseen suurkaupunkielämään. Sukeltaminen Nuygati Terin megakauppakeskuksen kirjaimellisesti satojen pikkuputiikkien hornankattilaan jätti pitkäksi aikaa huminan päähän ja keventää oletettavasti muotitietoisen nuoremman väen lompakkoa. Meille taisi jäädä reppuun pohjakerroksen ruokakaupasta tuliais-Tokajit, hinta puolet Vaci utcan hinnoista.

Kaupunkimatkoilla olemme suosineet apartment-tyyppistä majoitusta ja tartuimme tällä palstalla ilmoittaneen suomalaisen huoneistotarjoukseen. Viihtyisä, rauhallinen asunto paikallisen asutuksen keskellä antoi oivan tukikohdan. Aivan ulko-oven edestä kulkevalla johdinautolla pääsi metroaseman viereen ja liikkuminen oli juohevaa. Toiseen suuntaan kun kyseisellä bussilla matkasi niin päättäri oli Keletin rautatieaseman kupeessa ja siitä oli nätti nousta Euro-city junaan, lippu eestaas Bratislavaan reipas 10 Euroa. Kahden tunnin kuluttua kolisteltiin Tonavan vartta seuraillen Slovakian pääkaupunkiin. Muutama tunti vanhaan kaupunkiin tutustumista, paikallisella Linnavuorella käynti ja ravintolassa edullinen pihviruoka, illaksi takaisin. Suosittelen. Kuriositeettina mainittakoon että olimme mennen tullen ainoat asiakkaat junan ykkösluokan ilmastoidussa ravintolavaunussa, rahvas joi viiniä omasta pullosta ja narskutti voileipiä looseissaan.

Entäs seuraavalla reissulla? Tokajin ja Törleyn viinikellarit jäivät vielä katsastamatta, maaseudullakin olisi kiva käydä, monta museota on vielä koluamatta. Ehkä tuossa sukulaisuuskansan käsitteessä on jotain perää ihan oikeastikin , mene ja tiedä mutta helppoa on suomalaisena Unkarissa(kin) lomailla.

[email protected]