Mä oon trolli tai mikää vaikka vois siltä kuulostaakki..Mä kerron mun oman pienen tarinani, voitte siitä sit yrittää päätellä mikä mulla on, kun en itse tiedä ja en pysty ymmärtämään. Mä olen niin hukassa...
Palataan 3 vuotta taaksepäin. Mitat 164/42.
Alipainoa, joo-o ja runsaasti. Mutta henkisesti terve, söin ja liikuin säännöllisesti. Koulu meni hyvin. Olin sosiaalinen ja mulla oli kavereita.
Ärsytti ainoastaan se, että kaikki kyseli et mikä mulla on jne. Ja et missä sun rinnat on. Oon aina kääntäny noi vitsiks, että joo ne jäi kotiin.
En itse ollut koskaan sitä mieltä että olin laiha. Mielestäni olin normaali, en pahemmin kytännyt itseäni peilistä tai käynyt vaa-alla.
Olin silloin 13- vuotias.
Sitten ikää on 14. Mitat 165/50. Paino noussu vuodessa 8 kiloo. Terkka myhäilee, että oletpas jo saanut vähän lihaa luittes ympärille.
Oli aika iloinen. Mutta kommentit mun tikkumaisesta vartalosta jatkui.
Ja kukaan poikakaan ei juuri huomioinut mua.
Sitten ikää on taas 15. Jouluna paino oli 55 ja pituutta ehkä päälle 166 cm.
Sit mä masennuin, mä muistan ku oli itsenäisyyspäivä, mä viilsin ekaa kertaa itteeni. Se ei ollu mukavaa, mua pyörrytti ja itketti, miks mä oon näin saamaton ihminen, musta ei oo mitään hyötyä. Olin turhautunu, mä vihasin itteeni.
Aloin kattella ruokiani. Mä kyl söin, ku olin perheen kanssa, mutta en koskaan ahminut, mutta oksensin syömäni ruuat. Bulimareksiaako?
Sitte helmikuussa äite huomas roskiksessa leivät jonka olin heittäny sinne.
Rahtas mut omakätisesti terkalle.
Valehtelin terkalle että kaikki on hyvin ja en oksentele, kun se kysy sitä..
Äiti oli niin huolissaan että oikeen itketti.
No sovittiin aika, että punnitaan ja mitataan.
Pituutta oli 166,5 ja paino 50,5.
Terkka selitti että enää ei sais kyl yhtää laihtua, ja puristeli mua vyötäröstä, kommentoi mun viiltohaavoja. Mua inhotti.
Kävin sit loppukevään kerran kuukaudessa punnituksessa. Mä join aina pari litraa vettä ennen sitä, paino oli aina punnituksessa sama 50 kg.
Toukokuussa se oli 49, katoin sen omasta vaa-asta.
Kesällä mä lopetin oksentamisen. Se oli aika vaikeaa, mut mä pystyin luopumaan siitä. Mä söin kunnolla, mässytin kaikkee karkkii ja jäätelöö ja tietty kunnon ruokaa.. Syömishäiriöstä ei merkkiäkään.
Lääkärintarkastuksessa (jotta saisin paperit tulevaan opiskelupaikkaani) paino oli 52. Sit mä lihoin. Elokuun puolessa välissä mun paino oli taas toi 55 kg, ehkä vähän päälle.
Nyt se on 50,5 kg.
Mä olen jojo-laihduttaja. Enkä mä kestä mun läskistä olemustani enää. Mä vihaan itteeni, mä olen ruma. Päällepäin mä näytän iloiselta ja pirteältä, mutta sisältä mä olen rikki.
Mulla on kuvia galleriassa, voitte käydä kattoo, mun nick on Lasilintu^^
Palataan 3 vuotta taaksepäin. Mitat 164/42.
Alipainoa, joo-o ja runsaasti. Mutta henkisesti terve, söin ja liikuin säännöllisesti. Koulu meni hyvin. Olin sosiaalinen ja mulla oli kavereita.
Ärsytti ainoastaan se, että kaikki kyseli et mikä mulla on jne. Ja et missä sun rinnat on. Oon aina kääntäny noi vitsiks, että joo ne jäi kotiin.
En itse ollut koskaan sitä mieltä että olin laiha. Mielestäni olin normaali, en pahemmin kytännyt itseäni peilistä tai käynyt vaa-alla.
Olin silloin 13- vuotias.
Sitten ikää on 14. Mitat 165/50. Paino noussu vuodessa 8 kiloo. Terkka myhäilee, että oletpas jo saanut vähän lihaa luittes ympärille.
Oli aika iloinen. Mutta kommentit mun tikkumaisesta vartalosta jatkui.
Ja kukaan poikakaan ei juuri huomioinut mua.
Sitten ikää on taas 15. Jouluna paino oli 55 ja pituutta ehkä päälle 166 cm.
Sit mä masennuin, mä muistan ku oli itsenäisyyspäivä, mä viilsin ekaa kertaa itteeni. Se ei ollu mukavaa, mua pyörrytti ja itketti, miks mä oon näin saamaton ihminen, musta ei oo mitään hyötyä. Olin turhautunu, mä vihasin itteeni.
Aloin kattella ruokiani. Mä kyl söin, ku olin perheen kanssa, mutta en koskaan ahminut, mutta oksensin syömäni ruuat. Bulimareksiaako?
Sitte helmikuussa äite huomas roskiksessa leivät jonka olin heittäny sinne.
Rahtas mut omakätisesti terkalle.
Valehtelin terkalle että kaikki on hyvin ja en oksentele, kun se kysy sitä..
Äiti oli niin huolissaan että oikeen itketti.
No sovittiin aika, että punnitaan ja mitataan.
Pituutta oli 166,5 ja paino 50,5.
Terkka selitti että enää ei sais kyl yhtää laihtua, ja puristeli mua vyötäröstä, kommentoi mun viiltohaavoja. Mua inhotti.
Kävin sit loppukevään kerran kuukaudessa punnituksessa. Mä join aina pari litraa vettä ennen sitä, paino oli aina punnituksessa sama 50 kg.
Toukokuussa se oli 49, katoin sen omasta vaa-asta.
Kesällä mä lopetin oksentamisen. Se oli aika vaikeaa, mut mä pystyin luopumaan siitä. Mä söin kunnolla, mässytin kaikkee karkkii ja jäätelöö ja tietty kunnon ruokaa.. Syömishäiriöstä ei merkkiäkään.
Lääkärintarkastuksessa (jotta saisin paperit tulevaan opiskelupaikkaani) paino oli 52. Sit mä lihoin. Elokuun puolessa välissä mun paino oli taas toi 55 kg, ehkä vähän päälle.
Nyt se on 50,5 kg.
Mä olen jojo-laihduttaja. Enkä mä kestä mun läskistä olemustani enää. Mä vihaan itteeni, mä olen ruma. Päällepäin mä näytän iloiselta ja pirteältä, mutta sisältä mä olen rikki.
Mulla on kuvia galleriassa, voitte käydä kattoo, mun nick on Lasilintu^^
Vastaukset 3
Vanhimmat
En tiedä, olenko oikea ihminen neuvomaan sinua, kun en ole koskaan anoreksiaa sairastanut, päinvastoin olin koko nuoruuden ylipainoinen, kunnes laihdutin 40kg. Kirjoituksesi kosketti minua silti ja kävin katsomassa kuvasi. Huomaatko että sinusta on kasvamassa kaunis naisen alku? Katsot itseäsi hyvin kriittisesti ja näet jotain muuta, mitä mitä en näe, eikä kukaan muukaan. Kirjoituksestasi päätellen tarvitset apua. Et voi riuduttaa itseäsi, olet vielä kasvava ja murrosikäinen. Äitisi selvästi välittää sinusta ja on huolissaan. Voisitko puhua hänelle, mitä koet sisälläsi? Hän varmasti ymmärtäisi.
Onnea elämääsi, toivon että paranet ja näet sen, minkä muut näkevät sinussa. Huomaatko muuten, että olet ottannut ensimmäisen askeleen? Kerrot jollekin ongelmastasi ja myönnät sen. Se on jo iso asia.
Nyt sä olet lasilintu, mutta susta kasvaa teräslintu, mä tiedän sen:)
Mä olen ihan sanaton... En voi sanoa mitään muuta kuin KIITOS sinulle. Sain äkkiä jostain voimia, vaikka kun luin kirjoituksesi, rupesi jotenkin itkettämään...
Siis EN OLE trolli, tuli pieni kirjoitusvirhe!