hapanleivät kotona, koska lähikaupasta ei aina saa sellaista ruisleipää, jossa ei olisi vehnäjauhoja seassa.
Muutama päivä sitten leivottuani, uunin paistolämpötila ja paistoaika oli sama kuin ennen, mutta vaikuttaa sille kuin leivät olisivat sisältä hieman raakoja. Ja tämä vaikka leivät olivat hieman pienempiä kuin ennen.
Onko mahdollista, että vika olisi sähköissä, vaikka en huomannut sähkökatkoksia olleen?
Muutama päivä sitten leivottuani, uunin paistolämpötila ja paistoaika oli sama kuin ennen, mutta vaikuttaa sille kuin leivät olisivat sisältä hieman raakoja. Ja tämä vaikka leivät olivat hieman pienempiä kuin ennen.
Onko mahdollista, että vika olisi sähköissä, vaikka en huomannut sähkökatkoksia olleen?
Vastaukset 5
Vanhimmat
sinul taitaa vika olla uunissa,ei kai sähkös voi olla,sitä joko tullee tai ei tule,ei kai sitä voi tulla vähän.
mie puhuin nyt vaa "insinööri lyylin" :)suulla,mut näin luulisin.ehkä tähän vastaa oikea insinööri jos kohalle sattuu.
yhtee aikaa tuli sanonta et, mikkää ei oo ko ennen,eikä leipäkää maistu leivälle. eipä ois oikeenpaa osunnu,se on niin taivahan tosi.
kaupan hiivaleivät on oudon makusii,liian kuivii tai sitkoja.
sanon suoraa myös et leipurit nykyää ei ossaa tehhä hapan leipää.en tiiä mist johtuu,vai onko lisäaineita niin paljo niin viljas ko leivontavaiheessa. reissumiesleipä on ainoo joka saa jonkun pisteen, siin on oikeasta hapanleivästä häivähys.
mie leivon myös leivät myös itte ja paan pakkasee.sitä mennee minul kovin vähä.mutta maun vuoks teen ne ite talvisin, ko tarvii muuteki lämmittää leivinuunikii, se ko lämmittää minulla ison tuvan yksistää.
en tiiä pitäskö tehhä uuvet leivin lapiot ko ne on kovin halkeilu,mut pyssyy viel kasas kuitenkii,vai onko minun leipomiset leivottu sit ko ne hajoo, onha ne jo aikansa eläneet, kahen polven huushollin,tuolta 1900 luvun alusta asti.
minul oli vanhaa juurta jalmarin aikaa vuos kymmenii,en ees tiiä miten vanhaa ,se oli jalmarin kottoo peräsin. jouin vaihtaa sen 50 luvun lopulla, olin jättäny taikina tiinun verannan penkille yks kesä ,ja menny navettaa ,niin sillä aikaa meiän urkki koira nuoleskeli ja söi sitä.
jote mie valmistin uuven leivän ja siit sitte oon ottanu juurta tähän päivään saakka.
jalmarin kuoleman jälkee jouun pitää juuren kesän pakkases ,se voip vissii menettää jottain näin, ,mut ko leivän menekki on niin vähästä,en muutekaa saa sitä säilymää .
mie laitan taikinaa vähä ohrajauhoo sekkaa,koska nykyajan jauhot on niin hienoja et leipä tahtoo tulla niin kovaks.
ruisjauhookaa ei tunnista ennää ulkonäöltää se on niin puhistettuu ja turha alkaa keittää siitä ruispuurookaa ,ei siit oikeeta ruispuuroo saa,jottain mössöö vaan.
hapan leivän ystävät ko sais maistaa sellasta leipää ko leivottii tuos 40 luvulla,hyö sais tietää millasta hyvä hapan leipä on.
meilkii leivottii omasta rukiista,mis ei ollu sellasii lannotteita ko nykyää, ei tarvinnu lisätä mittää muuta jauhoja.
juuri leivottu limppu voin kans ja itse lypsetty maito ,tahto männä kurkust alas hyvin noppeesti vieraaltakii, jos sattu poikee leipomisaikaa.
mie tuos joulun alla leivoin vuuen hapanleivät,jote juuri on taas pakkasessa ens jouluntienooseen.
se juuri minun pitäs vissii iha eriksee testamentata jollekkii, sillä se on kultaakin maukkaampi.;)
tämä sepustus oli nyt iha valitusvirsi, mut näihä se on.
ei kaikki kuitenkaa nykyajas huonoo oo,rutkasti on hyvääkin,kute tekniikka,se on menny niin etteenpäin,ettei taho uskoo kaikkee todeks.tai tuntuu ettei enne vanhaa tekniikkaa ollukkaa.
joskus näki jollai lapsella ulkomailta saatu vieteri lelu,siin oli sitä tekniikan ihmettellyy siihe aikaa.
niin että leipuri-lestiina sinun sähköhellakii on sitä tekniikkaa, ja hyvä keksintö onkii ,jote sille voip iha hyvin antaa taputuksen kylkeen.
enne ko sai ensi panna valkeet ennenko sai kahvitkaa keitettyy,vaik kahvit keitetää nykyää kahvinkeittimellä.sillä miekin keitän sillo harvoin ko juon ,tai joku poikkee taloon.
nyt voisin männä vaik saikan keittoon mukavaa viikkoo lestiinalle ja kaikille lukijoille.
ansaitsee enemmän kuin nollan. En osannut epäillä uunia, vaikka se onkin vanha. Se kun ei ole koskaan reistaillut, enkä ole vieläkään varma siitä ennen kun testaan sen.
Paistan leivät sähköuunissa kun tässä talossa ei ole puulämmitteistä leivinuunia. Parempiahan niistä tulisi, jos olisi kunnon uuni.
Karjalanpiirakoita olen paistanut sähköuunissa 300 asteen lämmössä ja kelpuutan nekin mieluummin kuin kaupasta ostetut.
Lisäpontta kotona leipomiseen sain siitä kun työelämässä ollessani sain eräästä maatalosta ison ruisleivän ja se oli saman makuista kuin lapsuuteni leivät.
Nykyisin on myytävänä jauhoja, joissa on hapantaikinan juurta kuivana seassa. Sain siitä vain alun, koska niissäkin on vehnäjauhoja. Myöhemmin laitoin taikinaan vain ruisjauhoa ja juurta pidän leipomisten välillä pakastimessa.
40-luvulla meininki on ollut monessakin suhteessa erilaista.
Äitini on myllärintytär ja jyvien jauhattajia on käynyt muutama jyväsäkki kerrallaan jauhattamassa pitkienkin matkojen takaa. Mylly on pyörinyt tammetun veden avulla.
Kun sellaisen vaivannäön jälkeen, kaikki maatyöt hevosen kanssa ja käsipelillä tehtynä, on päässyt syömään omaa leipää, sen arvo ei ole ollut pelkästään aineellinen.
Mutta henkimaailman juttuja eivät ”täysjärkiset” siihen aikaan kertoneet. Paitsi tietysti hartaushetkiä, joissa niissäkin olisi jutun juurta taikinanjuuren lisäksi.
Mutta sähköuuniin palatakseni. Jos se vielä temppuilee, niin en taida taputella sitä kuin nykyajan keksintöä, vaan pyydän roskakuskia ottamaan sen kyytiinsä. Viimeksi se vei mikroaaltouunini, mutta sen pilasin uteliaisuuteni takia. Siitä selvisin 80 euron oppirahoilla kun piti ostaa uusi mikro.
Opin, että kananmunan laittaminen mikroon voi olla vaarallista.
Mukavaa viikkoa sinullekin, señora Lyyli, samoin muille.
Kuulin aikoinaan sellaisen asian, että suuret leipomot teettavät taikinansa muualla (tarkoittanee kai ulkomailla) Sitä en tiedä onko käytäntö sama vielä tänä päivänä ja koskeeko vain tiettyjä valmisteita.
Kiitos Lyyli kirjoituksestasi. Aivan tuli oma äiti mieleen siitä. Vastapaistetun ruisleivän tuoksu, karjalanpiirakoiden maku ja lapsuusmuistot. Hyvää alkanutta vuotta Sinulle. T:Lyylin tytär
että ruistaikina tehtäisiin ulkomailla sillä ruisleipää ei tunneta muualla kuin Suomessa ja Venäjällä siinä mittakaavassa kuin se on täällä tunnettu.
Sensijaan pienet leipomot voivat kyllä teettää taikinansa suuremmissa liikkeissä, mutta silloinkin heillä on oma "reseptinsä" sillä leivänkin maku on kilpailujuttu.
Kuitenkin nykyään tummat leivät ovat yleistyneet muuallakin maailmalla mutta puhdas ruisleipä on vielä tuntematon tuote. Niinpä se on yksi varma tuliaistuote ulkosuomalaisille.
Ovat keksineet kuitenkin pahimpaan leivänkaipuuseen tehdä sitä ruisleipää leipäkoneella.