Hei kertokaas kohtalotoverit ja kanssaelelijät, miten olette voittaneet pelkäämisen parisuhteessa?
Olen seurustellut jo monta vuotta saman miehen kanssa, rakastan ja haluan häntä, mutta pelottaa muuttaa yhteen hänen kanssaan.
Siis mitään varsinaista sitoutumispelkoa tämä ei varmaankaan ole, sillä tiedän, että hän on minulle sopiva. Ainakaan en edes ajattele muita, eikä muitakaan ongelmia ole.
Tunnen hänet melko hyvin ja hän minut. Kärsin masennuksesta ajoittain, olen aika usein ahdistunut ja minulla on myös paniikkihäiriö ja pakko-oireita. Hän on tietoinen niistä kaikista ja tukee myös minua loistavasti.
Ongelmani onkin oikeastaan se, etten pysty rentoutumaan aina edes hänen kanssaan, tai jos pystynkin, epäilen, että se on jotenkin väärin (tai tyyliin ei minun kuulu olla rentoutunut/onnellinen/rauhoittunut tms).
Siis aina kun minulla periaatteessa teoriassa on hauskaa ja tunnen myös hyvänolontunteita, en kuitenkaan usko, että ne ovat oikeita tai että myös minun kuuluu tuntea niin. Olen varmaan ollut liian kauan masentunut/ahdistunut erottaakseni hyvänolon tunteet.
Eivät nämä ajatukset aina ole olleet tämmöisiä. Se on vain juuri nyt aika jännä, että kun oikeasti toiveeni olisi toteutumassa, rupean kauheasti pelkäämään. Sitten kun lukee jotain psykologista opusta tai joitain nettijuttuja tulee mieleeni kauheita pelkoja siitä, että olisinkin jotekin persoonallisuuhäiriöinen, rajatila tms, koska tunnen jatkuvaa ahdistusta.
Minulla on mysö alkanut tänä syksynä uudessa työpaikassa, jossa on ollut aika rankkaa. Tuntuu, etten osaa mitään, enkä kelpää mihinkään.
Minua on koulukiusattu aikoinani ja olen saanut pakit/tullut jätetyksi aika useasti ja rankasti. En voinut myöskään luottaa kehenkään kaveriini moneen vuoteen, kun olivat sellaisia selkäänpuukottajia. Nyt on onneksi hyviä kavereita.
Voiko tämä kaikki johtua elämänkokemuksista ja stressistä? Vai olenko oikeasti joku rajatila tms? Vai olenko vain niin hullu, etten oikeasti pysty rakastamaan ketään, vaan kuvittelen kaiken? Olisi kiva kokea vihdoinkin mielenrauha.
Olen seurustellut jo monta vuotta saman miehen kanssa, rakastan ja haluan häntä, mutta pelottaa muuttaa yhteen hänen kanssaan.
Siis mitään varsinaista sitoutumispelkoa tämä ei varmaankaan ole, sillä tiedän, että hän on minulle sopiva. Ainakaan en edes ajattele muita, eikä muitakaan ongelmia ole.
Tunnen hänet melko hyvin ja hän minut. Kärsin masennuksesta ajoittain, olen aika usein ahdistunut ja minulla on myös paniikkihäiriö ja pakko-oireita. Hän on tietoinen niistä kaikista ja tukee myös minua loistavasti.
Ongelmani onkin oikeastaan se, etten pysty rentoutumaan aina edes hänen kanssaan, tai jos pystynkin, epäilen, että se on jotenkin väärin (tai tyyliin ei minun kuulu olla rentoutunut/onnellinen/rauhoittunut tms).
Siis aina kun minulla periaatteessa teoriassa on hauskaa ja tunnen myös hyvänolontunteita, en kuitenkaan usko, että ne ovat oikeita tai että myös minun kuuluu tuntea niin. Olen varmaan ollut liian kauan masentunut/ahdistunut erottaakseni hyvänolon tunteet.
Eivät nämä ajatukset aina ole olleet tämmöisiä. Se on vain juuri nyt aika jännä, että kun oikeasti toiveeni olisi toteutumassa, rupean kauheasti pelkäämään. Sitten kun lukee jotain psykologista opusta tai joitain nettijuttuja tulee mieleeni kauheita pelkoja siitä, että olisinkin jotekin persoonallisuuhäiriöinen, rajatila tms, koska tunnen jatkuvaa ahdistusta.
Minulla on mysö alkanut tänä syksynä uudessa työpaikassa, jossa on ollut aika rankkaa. Tuntuu, etten osaa mitään, enkä kelpää mihinkään.
Minua on koulukiusattu aikoinani ja olen saanut pakit/tullut jätetyksi aika useasti ja rankasti. En voinut myöskään luottaa kehenkään kaveriini moneen vuoteen, kun olivat sellaisia selkäänpuukottajia. Nyt on onneksi hyviä kavereita.
Voiko tämä kaikki johtua elämänkokemuksista ja stressistä? Vai olenko oikeasti joku rajatila tms? Vai olenko vain niin hullu, etten oikeasti pysty rakastamaan ketään, vaan kuvittelen kaiken? Olisi kiva kokea vihdoinkin mielenrauha.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.