En olisi ikinä uskonut, että olisin koulukiusattu vielä ammattikorkeakoulussa. Kaipa seuraava askel on suoraan työpaikkakiusaamiseen. Eikö tämä ikinä lopu? Mitä pitäisi ujon nuoren naisen tehdä kun jää ilman ystäviä ja lopulta ihan yksin? Kiusaaminen ei ole suoraa, eihän se tämänikäisenä voikaan olla kuin epäsuoraa. Ryhmätehtäviin ei oteta mukaan ja kun on pakko ottaa niin jätetään kaikesta ulkopuolelle. Kokoonnutaan "salaa" tekemään tehtäviä ja syyllistetään sitten minut, kun en ollut paikalla... Katsotaan vain vihaisesti, eikä puhuta mitään. Kenelläkään samoja kokemuksia?
Terveisin: Kiusattu jo vuodesta 1993
Terveisin: Kiusattu jo vuodesta 1993
Vastaukset 43
Vanhimmat
Tämä voi kuulostaa rajulta mutta hae syksyn yhteishaussa miesvaltaiselle alalle. Kirjoittamasi esimerkit ovat bitch-kulttuurin perusesimerkkejä joita esiintyy vain naisenemmistöisissä porukoissa.
Juu pitänee varmaan hakee. Meidän ryhmäs on kyllä miehiäkin, mut ne ei sentis oo niin vittumaisia kuin naiset. Toisaalta, eipä niitäkään tunnu kiinnostavan mikään ryhmähenki. Nämä bitchit saa miehet mukaansa kiusaamiseen...
Ryhmähenki on tiivis yhteen suuntaan. Heti kun naiset saavat enemmistön alkaa bitch-kulttuuri, ringin ulos sulkemisineen jne... Siis ihan ala-aste menoa ja se jatkuu työelämässäkin. Ehdotan insinöörinä että hakeudut itseäsi lähellä olevalle inssipuolelle, kun en tiedä mitä ja missä opiskelet. Onneksi vaihtoehtoja on meilläkin, toisaalta en pidä vaihtoehtojen laajuudesta, eri koulutusohjelmia on 30 suuntautumiset!
Jep samalta tuntuu meikäläisen kohdalla tällä hetkellä taas meni opiskelu suunnitelmat päin peetä...
Itse olin koulukiusattu ala-asteelta ylä-asteelle ja sen jälkeen aloin miettiä mikä tässä oikein mättää,lopulta löysin vastauksen..annoin itseni kiusattavaksi,alistuin sille. En ollu sosiaalinen ja lähetin sellaisia antisosiaalisia wiboja. Sen jälkeen kun päätin että se loppuu niin se kans sitten loppu. Nyt olen erittäin sosiaalinen ja tulen kaikkien kanssa toimeen. Vikaa on sekä kiusaajassa että kiusatussa..liekkö selitys geneettinen,en sitten tiedä. Tämä on vain mun hekilökohtainen kokemus.
Mä opiskelen liiketaloutta Tamk:ssa. Vaihtaisin, mutta mikään muu ei ammattikorkeassa oikein tunnu kiinnostavan. Ehkä haen ensi vuonna yliopistoon, vaikka sinne onkin vaikee päästä. Ehkäpä siellä ei olla näin lapsellisia.
Mä tiedän olevani aika epäsosiaalinen, mut en usko lähettäväni mitään outoja wiboja. Oon kuitenkin aina ystävällinen ja teen oman osuuteni ryhmän vuoksi. Kaikilla on vaan jo ryhmän sisällä ne omat kontaktit, enkä mä oikein mahdu samaan soppaan. Mä olen sen verran ujo, etten voi vaan päättää, et nyt lopetan olemasta epäsosiaalinen. Se ei vain onnistu. En mä halua mitään ystäviä ryhmän sisältä, mä kaipaan vaan tasa-arvoista kohtelua... Tai siis tietty ois kiva jos saisin ystäviä, mut jos ekana saisin edes vähän arvostusta...
Ymmärrän täysin huolesi. Toinen syys minkä takia ymmärrän on se, että olen AMK:ssa ja meidänkin ryhmissä on tuollaisia hiljaisempia ihmisiä.
Olen itse kova puhumaan, ja vaikka olenkin ujo niin pälpätän silti ja tuon itseäni esille, hyvässä mielessä kuitenkin, aina tunneilla ja ryhmätöissä. Päätin vain yksinkertaisesti että en jaksa istua seinäkukkasena ja sen jälkeen olen kuulunut luokkani sosiaalisimpiin ihmisiin.
Jos tuntuu siltä että et pysty muuttamaan itseäsi enää sosialisemmaksi tässä vaiheessa niin suosittelisin vaihtoon lähtöä. Siellä tutustut helposti uusiin ihmisiin ja siellähän voit aloittaan ns. uudestaan alusta.
Meidän luokalla on yksi poika joka oli ekana vuonna aika hiljainen ja vetäytyi omaan kulmaansa, mutta vaihdon jälkeen hän on ollut kuin eri ihminen.
Toisaalta jos luokallasi on oikeasti bitchejä niin niille ei voi mitään muuta kuin ajatella että on huomattavasti parempi ihminen kuin he. Heitä ei koskaan mikään muuta ja voi vain toivoa että tuollaiset ihmiset saavat vielä joskus näpeilleen - ja aika usein saavatkin, kokemusta on.
Yksi asia minkä olen huomannut on se, että täällä Pohjois-Suomessa missä minäkin opiskelen on meno huomattavasti ystävällisempää ja ihmiset tosiaan yrittävät saada hyvän luokkahengen.
Puhuin alussa noista luokallani olevista hiljaisista tyypeistä. Niitä ei ole montaa, mutta ovat sitäkin "vaikeampia tapauksia" kun yrität saada heidät osalliseksi niin he vain ovat hiljaa katsovat kun yrittäisin tahallani kiusata heitä kysymällä mielipidettä yms. Ilmeisesti ystävllisyyteni koetaan joskus vittuiluna, mutta oikein muutakaan keinoa en ole keksinyt kun juuri näissä ryhmätyötilanteissa sen, että yritän saada hiljasemmiltakin vastauksia ja mielipiteitä - joskus se onnnistuu, mutta harmittavan usein sieltä ei saa mitään vastakaikua.
Mä olen itse ihan Lapista kotoisin, mut kiusaamista se oli sielläkin lukioon asti... Päätin sitten lähtee ihan uuteen kouluun ja aloittaa alusta, mutta harmikseni totesin, että sama toistuu. Musta on tosi positiivista, että sä olet puhelias ja sosiaalinen. Olisipa meidänkin ryhmässä sellainen, joka ottaa myös meitä hiljaisempia tyyppejä huomioon. En mä mikään tuppisuu ole, mut toiset eivät vain välitä siitä, mitä mä sanon... Ja saa olon tuntumaan sitlä kuin olisin tyhmä.
Itse olen mies ja opiskelen naisvaltaisella alalla. Täytyy sanoa, että tuota bitchkulttuuria on meidänkin ryhmässä esiintynyt, tai oikeastaan ryhmässä oli yksi (alfa)bitchi, jonka tekemisille muut nyökyttelivät päitään. Viime keväänä otin asian sitten puheeksi ja jouduin aika nopeasti bitchin hyökkäysten kohteeksi. Kahden keskisissä keskusteluissa muut ryhmän naiset kyllä myönsivät minun olevan oikeassa, mutta julkista tukea en heiltä silloin saanut. Mutta nyt syksyllä onkin ollut yllättävää huomata, että se onkin se bitchi, joka on suljettu ympyrän ulkopuolelle. Toki hänen kanssaan tehdään ryhmätöitä ja hoidetaan muut opiskeluvelvollisuudet, mutta muuten ei sosialiseerata. En voi sanoa, että olisin mitenkään pahoillani asoiden saamista käänteistä, sillä meno ryhmässä on rauhoittunut ja opiskelu on noussut pääosaan sosiaalisten suhteiden siaan.
Ketjun aloittajalle suosittelisin menemistä mukaan johonkin opiskelija-aktiviteettiin (tutorointi, kerhot, yhdistykset), josta saisi uusia kontakteja ja parhaassa tapauksessa jopa esiintymiskoulutusta.
Tuttava (nainen) törmäsi tuohon "biatchkulttuuriin" naistutkimusseminaarin jatkoilla, kun rohkeni esittää näkökantoja, jotka poikkesivat yleisestä hyväsisko -linjasta.
Varaudu muuten siihen, että miesvaltaisilla aloilla huumori voi olla melko brutaalia ja henkilöön kohdistuvaa. Mutta se on vain leikkiä, emme me tosissaan ole, joten älä edes ajattele lukea rvien välistä ;-)
"Nämä bitchit saa miehet mukaansa kiusaamiseen..."
Samoin varmasti käy siellä miesvaltaisella alalla, jos samaan ryhmään osuu joku extrovertti nainen. Taatusti alkavat pörrätä tämän mehiläiskuningattaren ympärillä, vaikkei hänessä muuta erikoista olisikaan kuin ulkonäkö.
Osaan kuvitella miltä sinusta tuntuu, koska minuakin on kiusattu ylästeella. Lukiossa se sitten loppui ja nyt amk:ssa ei ole enää ollut kiusaamista. Olen jopa saanut kavereita. Onhan se kyllä kumma paikka, kun pitää vielä amk:ssakin olla niin lapsellisia, että aletaan syrjimään jotakin ihmistä. Ei se ole aikuisen ihmisen käytöstä. Mutta valitettavasti sitä tapahtuu työpaikoillakin.
Minä tiedän, että naispuoliset osaavat olla todella ilkeitä toisilleen jos haluavat. Kiusaaminen on juuri epäsuoraa, jätetään tahallaan yksin ja suljetaan porukan ulkopuolelle. Tiedän, että se tuntuu todella pahalta. Yleensä porukassa on yksi, kaksi ihmistä jotka johtavat muuta laumaa ja näin yllyttävät muutkin kiusattua vastaan.
Niin mitä voisit tehdä asialle? Minä ehdottaisin, että yrittäisit hankkia kavereita jostain muualta. Oliskiko sinun ryhmässä sellaisia ihmisiä, joille voisit alkaa puhumaan vai ovatko kaikki samassa kiusaajaporukassa? Yksi aika radikaali vaihtoehto tietysti olisi, että vaihtaisit kokonaan koulua, joko samalle alalle tai toiselle alalle. Tiedän nimittäin, että on todella raskasta yrittää käydä koulu loppuun, jos kiusaus jatkuu eikä ystäviä ole. Voisitko päästä toiseen rinnakkaisryhmään?
Valitettavasti näisyhteisöissä tulee aina olemaan tällaista epäsuoraa kiusaamista. Porukan ulkopuolelle jättämistä, juoruamista, panettelua, salailua. Mikään ei satuta ihmistä enemmän kuin tällainen henkinen kiusaaminen.
Toivottavasti tilanteesi jotenkin järjestyy. En yllytä sinua lopettamaan koulua, mutta jos sama meno jatkuu kannattaa kuitenkin harkita muualle siirtymistä. Tietysti myös ihmiset voivat muuttua ja nämä kiusaajat lopettavat, mutta se on varmaan aika epätodennäköistä. Voimia sinulle!
Mä olen kyllä ajatellut hakea toiseen rinnakaisryhmään, mut se on hiukka vaikeeta nyt kun meillä on yhteinen projekti ryhmässä meneillään. En tiedä sitten onnistuuko vaihtaminen yleensäkään, koska sitten mun pitäs tunkeutua jonkin toisen ryhmän projektiin mukaan. Tuntuu kauheen monimutkaiselta... Mut ehkä mä vaihdan kokonaan koulua...
Tulkaa tänne pohjoiseen, täällä on oikeasti ihan eri meininki kuin etelässä. Sitä paitsi tänne kaivataan lisää opiskelijoita!
pitäisi tulla? Ite oon Oulussa ja en nyt sanoisi et mua kiusataan mutta just tuota että jätetään ulkopuolelle ja muut ryhmäläiset pitää yhteyttä muulloinkin ja sit mulkoillaan pahasti jos en ole jostain asiasta edes tiennyt. Tänä syksynä en ole kouluun uskaltanut mennäkään. Viime vuosi oli kyllä ihan hirveä. Itkun kanssa tultiin monesti kotiin ja kävin koulussa koko ajan vähemmän ja vähemmän. Joko lopetan tai haen siirtoa muualle.. kun saisin nyt päätettyä. Ärsyttää että tällasen takia pitää itse luopua opiskelupaikasta. Vaan yhden tyypin takia. Ja mun luokalla on just 30 tyttöä ja viisi poikaa.. harmi kun mua ei kiinnosta nuo miesvaltaiset alat. Meininki ois varmaan eri.. =)
Olen opiskellut nyt Kajaanissa kolmea eri linjaa ja jokaisella puolella on meno ollut ihan erilaista kuin mitä täällä on kerrottu. En ole törmännyt tuollaiseen syrjimiseen tai suoranaiseen veetuiluun kuin yhden kerran. Silloinkin kyseessä oli opiskelija joka aiheutti tuon syrjimisen ihan omalla käytöksellään ( ei tullut ryhmätapaamisiin, ei selitellyt poissaolojaan, otti kunnian toisen työstä, yms.)
Voihan se olla että täälläkin tuota tapahtuu, mutta minun silmiini ei ainakaan ole osunut tuollaista käytöstä.
Siinäpä se! Kun mä en ole ollut myöhässä tai jättänyt jotain tekemättä. YHDEN kerran olin myöhässä koska mulle ei vaan YKSIKÄÄN niistä muista kertonut tapaamisesta. Sitten mä todella näytin huonolta niiden silmissä, vaikka se ei edes ollut mun oma vika.
Mut Kajaanissa kuulostaa olevan mukavampaa... :) Ehkä haen sinne. Pitää nyt miettiä eri vaihtoehtoja, tätä ei jaksa kukaan...
Jos vaan kielipäätä riittää niin hae kansainväliselle puolelle. Täällä Kajaanissa on turismin ja kansainvälisen kaupan opetusta englanniksi. Tällä puolella on ainakin todella reilu meininki ja ennen koulun alkamista ekan vuoden opiskelijat lähtee boot campille, jossa tutustuu ihan varmasti muihin opiskelijoihin.
Suosittelen Kajaania ja varsinkin kansainvälistä puolta AMK:ssa, todellä lämpimästi!!
Kansainvälinen puoli kyllä kiinnostais. Mä tiedän yhden kenialaisen tytön, joka opiskelee samaa ainetta, mutta kansainvälisellä puolella. Tutustuin häneen töissä ja hän on aina niin mukava ja ystävällinen. Ehkäpä muutkin siellä kansainvälisellä on.... :) Kielipäätä kyllä on, mutta uskallan harvoin käyttää kieltä. Jos olisin yksin, voisin vetäista pitkän monologin vaikka mistä aiheesta enkuksi, mutta kun olen toisten seurassa, hyydyn. Kyllähän siihen puhumiseen vieraalla kielellä pitäisi saada enemmän varmuutta. Tuntuu, että unohdan yksinkertasetkin asiat toisten seurassa. Mut puhumista pitää vain opetella... :)
Kyllä se puhumisen pelko häviää kun ei jää vain ihan tuppisuuksi. Meilläkin on monet olleet aluksi pelokkaita englanninkielen käytössä, mutta nykyään (olen kolmannella vuosikurssilla) pälättävät jo ihan taukoamatta ;D
Siellä Bootcampillä josta jo puhuin tehdään yhdessä kaikkia tehtäviä yms. joten se puhuminen on hyvin äkkiä ihan helppoa. Itse koin ainakin tuon leirin auttavan pelokkuuteni ja siihen että jännitän toisille puhumista ja varsinkin esitysjännitkseen siitä oli kovastikin apua.
Tsemppiä nyt vaan sulle ja toivottavasti löydät ratkaisun tähän ongelmaan. Ainahan se pakoilu ei auta, koska ikäviä ihmisiä on nykyään vähän kaikkialla, mutta tuollaisessa tilanteessa missä sinä olet, minä harkitsisin tosiaan joko koulun sisäistä siirtoa, tai sitten lähtisin ihan jonnekin muualle ja aloittaisin ns. alusta.
Kiitos! :)
ammattikorkeakoulussa opiskelevat ihmiset ovat jo sen verran aikuisia että pitäs ymmärtää että toi on jo naurettavaa. onko ne kaikki sulle sitten ilkeitä?
Ne vaan sulkee ulkopuolelle. Yksikään ei yritä ottaa minkäänlaista kontaktia muhun. Mun opiskelu kärsii kun aina en voi tietää missä ollaan menossa. Tunnen itseni ryhmän tyhmimmäksi. Jos sanon mielipiteeni (mikä on aika harvinaista), kaikki katsovat jotenkin kieroon eivätkä vastaa vaan vaihtavat puheenaihetta. Enpä uskalla enää suutani aukaista...
Nyt kyllä tuntuu siltä että ihan oikeasti vikaa on sinussakin. Itse olin aikoinaan koulukiusattu, mutta nykyään olen tosi sosiaalinen jopa johtaja tyyppi.
Kukaan ei siis KUKAAN tule sinua mukaan repimään, jos itse voivottelet vain nurkassa.
Ota itse vastuu itsestäsi ja mene mukaan. Varmasti siellä luokallasi on myös muita hissukoita jotka sisimmässään ovat paniikissa. Ota kontaktia toisen tyyppisiin ihmisiin. Onko sinun sitten ihan pakko näiden "bitchien" kanssa yrittää pyöriä. Jos teillä on jokin ryhmätehtävä kysy mikä on minun osuus, tee se ja that´s it..kun olet osuutesi kysy missä mennään ja oliko muuta. Jos ei niin hieno homma.
Tuolla menolla sinulla tulee vaaaaikeaa myös työelämässä aikoinaan...
Tsemiä ja ei muuta kuin otat nyt itseäs niskasta kiinni..
...että näitäkin löytyy.. "ota niskasta ittees kiinni"... Joopajoo ..
ymmärrän sua täysin!!! Eiköhän yhdessä haistateta paskat koko koululle ja lähdetään muualle! :) Kyselin tossa jo (axbeelta) että kuinka pohjoiseen pitäisi lähteä..
Oot ihan oikeessa siinä, että mun pitäisi ihan itse yrittää muuttaa tilannetta. Haluaisin vielä kuitenkin mainita, että olen ollutkin jo työelämässä. Siellä homma toimi loistavasti. Kaikki toimivat yhdessä ja omia mielipiteitä sai sanoa ilman vihjailevia katseita. Tulin hyvin toimeen työtoverieni kanssa, eikä välissä ollut minkäänlaista kitkaa. Tuntuu vaan siltä, että tässä koulussa ja eritoten tässä ryhmässä on kaikki mua vastaan...
Mä olenkin tehnyt aina oman osani, mutta mulle ei ilmoiteta, kun nämä tehtävät kotaan yhteen ja järjestetään ryhmän lopputulokseksi. Ja täytyy myöntää, etten ole mikään kauheen hyvä koulussa, joten olisi kiva sada edes jotain apua tai mielipiteitä ryhmätovereita. ei vaan näytä onnistuvan...
Mutta kiitos sulle palautteesta! :)
Menkää Helsinkiin, siellä kaikki ovat muulta tulleita ja joutuvat aloittamaan elämänsä alusta.
Kyllä pitää vissiin vaihtaa maisemaa. Jos vaikka ulkomaille suuntaisi... :)
Kiusaaminen ei lopu maisemaa vaihtamalla. Se on pakenemista ja turhan "harha"toivon rakentamista paremmasta.
Päätä nyt HETI, että
1. pidät AINA puolesi
2. rupeat TAHTOMAAN JA VAATIMAAN asioita
3. PUUTUT seikkoihin, jotka ovat mielestäsi epäasiallisia.
Lue jenkkiläinen kirja, jonka kirjoittajan nimeä en muista... mutta nimi on jotain MIKSI KILTISTÄ TYTÖSTÄ EI TULE JOHTAJAA.
Kirja ei käsittele kiusaamista, mutta sitä miten opit välttämään "päähän potkimisen".
Meidän naisten on opittava pitämään puolemme ja lopettamaan tämänlainen keskinäinen nälvintä. Niin kauan kun tämä jatkuu miehet pitävät vallan ja paremmat palkat!
...niin ollaan kaikki tasa-arvoisia, ja maailmasta tulee ihana paikka elää. :)
"Meidän naisten on opittava pitämään puolemme ja lopettamaan tämänlainen keskinäinen nälvintä. Niin kauan kun tämä jatkuu miehet pitävät vallan ja paremmat palkat!"
Miehistäkös tämä kaikki johtuukin? Vähän jo odottelinkin koska joku feministi (=peniskateuttaan kitisevä katkera kaljupäinen lesbo) tunkee nokkansa tänne vetäkseen miehet syytettyjen penkille. :D Jos ihan oikean kuvan sain ap:n karvaista kokemuksista, niin kyllä siinä miehet ovat lähinnä passiivisen statistin roolissa. Minun nähdäkseni kysymys on - kuten Räkä jo mainitsi - puhdasoppisesta bitch-kulttuurista, joka on ihan naisten oma juttu, jota esiintyy naisyhteisöissä/naisenemmistöisissä yhteisöissä. Siihen kuuluva keskinäinen kyräily, kilpailu paikoista nokkimisjärjestyksen huipulla, henkinen julmuus 'alempia' kohtaan ja maton vetäminen 'vaarallisimpien kilpailijattarien' jalkojen alta, liittoutuminen ja eristäminen, selkäänpuukottaminen, syrjiminen ja muu epäsuora kiusaaminen alkaisivat varmaan vaikka autiolla saarella satojen kilometrien päässä lähimmästä kaksilahkeisesta, kunhan paikalla vain olisi vähintään kolme naista.
Anteeksi nyt kuitenkin - varmuuden vuoksi - koko ihmiskunnalta... eikun koko biosfääriltä... eikun koko universumilta, että olen syntynyt mieheksi. Minun syytäni tietysti kaikki. Saanko silti elää? ;)
Kyse on kokonaisuudesta. Miehisellä marttyyriasenteella ei asiaa paranneta ja kateudet voit unohtaa, en ole mitään noista mitä stereotyyppisesti ajattelit.
Mustavalkoinen syyttäjä syytetty - oikea väärä -asetelma ei ollut se josta puhuin. En syyttänyt miehiä! Rohkaisin kiusattua pitämään puolensa ja ottamaan ROHKEASTI osaa ja vaatimaan itselleen haluamansa paikan sosiaalisissa tilanteissa!
Rohkaisin ARVOSTAMAAN itseä, sillä jos itse ei arvosta ja ole ylpeä itsestään, on liian haavoittuvainen muiden kiusausyritykseille.
Feminismi ja "kilttin tytön rooliin asettuminen" on ihan eri juttu.
Kiltti tyttö voi olla myös mies, mutta nyky-yhteiskunnassa näin ei useimmiten ole.
Sanonnat nainen on naiselle --- ovat juuri tuosta bitch-kulttuurista, joka ei ole eduksi sen enempää kiusauksen kohteelle kuin kiusaajillekaan.
Tiedän sen raakuuden ja sen seuraukset työelämässä, todella kovien kokemusten kautta.
Bitchit käyttävät vallanhimossaan kaikki "naiselliset keinot" hyväksi, se on seikka joka on häpeäksi meille kaikille naisille.
Siitä eroon pääseminen edellyttää kiusauksen kohteiden ryhdistäytymistä ja itsetunnon kohottamista, uskoa itsee, jotta osaa pitää puolensa ja taistella kiusaamista vastaan.
Pakenemalla se vain jatkuu!
Rohkeus on pelon voittamista ja hallintaa, on uskallettava tehdä se mikä on kussakin tilnateessa oikein, kiustunnakin!
Siten saa ansaitsemansa arvon.
myös omaa osuutta asiaan.
Oon kyllä miettinyt pääni puhki, että mikä mussa on vikana. Olenhan mä vähän ruma ja en ehkä maailman fiksuin tyyppi, mut en oo koskaan ollut kellekään ilkee. Mähän en oo edes ehtinyt tutustua kunnolla näihin tyyppeihin ja jo nyt mä olen niille pelkkää ilmaa. Ne huomaa vain kaiken negatiivisen minussa, mutta eivät sitä, kuinka teen osani ryhmän eteen ja yritän olla huolellinen kaikissa tehtävissä. Ne tahallaan pimittää ryhmän tapaamisia ja asioita multa jotta näyttäisin vielä kurjemmalta muiden silmissä.
Korkeakoulukiusaamisen muista muodoista on toisaalla keskustelu meneillään koskien erään ammattikorkeakoulun rehtorin eroon johtaneista syitä.
Kannattaa katsoa:
Otsikko: STADIAN
Kirjoittanut: REHTORIN
7.9.2006 klo 14.25
ja kysyn,
miten tällaiset rakenteissa olevat lainvastaisuudet, joihin kaiken puoleinen kiusaaminen kuuluu, saadaan vähennettyä?
Kun se lähtee ylhäältä asti ja painetaan "villaisella"?
Ensimmäisellä viikolla pohdittiin asioita, jotka ovat tärkeitä opiskelun kannalta (jne) ja ykköseksi nousi ryhmähenki ja sen ylläpitäminen.
Mutta katsos vaan, kolmas viikko meni ja koko luokalla on kolme, neljäkin opiskelijaa, jotka ovat jääneet yksin (naisvaltainen luokka, kolme miestä 60:stä).
Parin tytön kanssa aloin kulkemaan yhdessä (ryhmätyöt, ruokkis etc). Yhtäkkiä olen heille kuin ilmaa. Enkä tosiaankaan tiedä, mitä olen tehnyt. Mutta täytyy kyllä sanoa että toisella likalla on vähän kohteliaisuussysteemit hukassa. Kun tavataan niin kyllä moikkaa ja kyselee että saitko tehtävän jo valmiiksi ja miten toinen projekti etenee ja missäs luokassa sitä ensi tunnilla pitäisi olla. Mutta. Koulun päätteksi ei moikkaa (tyyliin "moikka, nähdään huomenna") tai ylipäätään mitään tuollaista. Tunneilta lähdettäessä ei odota että mentäisiin yhtä matkaa esim. kahvilaan tms.
Itse olen vähän ujo, mutta se johtuu siitä, etten luota puolituttuihin ihmisiin. Sitten taas jos joku ihan vilpittömästi tulee tekemään tuttavuutta ja haluaa tutustua, niin sitten oma asennekin on ihan erilainen.
Voisitko vaihtaa tiimiäsi? Minkälaiset tutoropettajat ja tutoroppilaat siellä on? Auttaisko juttelu heidän kanssaan?
Itse olen huomannut hieman saman tapaista kiusaamisilmiötä, vaikka opiskelenkin DIAkissa, jossa pitäisi olla kristilliset arvot. Kun eräs henkilö avaa suunsa tunnilla, tietyt pyörittelevät silmiään jne.
Olen huomannut myös että on muutamia tosi hiljaisia tyyppejä, mutta luulisi joukkoon mahtuvan sellaisiakin jotka yrittävät ystävällisesti tällaista hiljaista mukaan.
Meilläkin oli tunteet kuumina tiimitöiden takia, kun oli erilaisia ihmisiä, joku paljon poissa ja jossakin tiimissä kyseenalaistettiin toisen taidot. Mutta nyt on uudet tiimit ja aloitetaan alusta...
Monesti vielä taitavat 20-vuotiaatkin olla niin lapsellisia, että menevät mukaan yhden ihmisen aloittamaan kiusaamiseen, kun pitää olla muka samaa mieltä kuin lauma.
Kysele ainakin reippaasti että oletteko sopineet seuraavaa kokoontumista, ja milloin se olisi.
Voimia sulle!
Niin... :)
Itsekkin peruskoulukiusattu, ja ensimmäisenä vuonna jäin kyllä yksin, kunnes opin puskemaan väkisin joukkoon.
Jos joku yksin jätetään niin ainakin itse koitan avuksi olla parhaani mukaan tietäen kuinka vittumaisessa osassa kaveri on.
Niin tosiaan mies miesvaltaisella alalla voi olla eri asia...
Ei kyllä uskoisi, että korkeakoulussa on sellaista mutta itsekin asian huomanneenna tiedän että näin on. Onneksi olen töissä, jossa ketään ei kiusata vaikka olisi kuinka erilainen! Minäkin olen hiljainen nuori nainen (en oikeastaan ujo, mutta en halua puhua paljon itsestäni tai omasta elämästäni) ja esim. uskontoni vuoksi en halua puhua mistään alkoholijutuista. Toisaalta olenkin mieluummin yksin kuin tuollaisessa seurassa.
Siis todellalapsellista käytöstä.. Omassa koulussani on myös vähän samanlaista toimintaa. Kavereita on TODELLA vaikea saada. Ihmiset eivät välitä kuin itsestään, ja ryhmätöihin otetaan nihkeästi mukaan.