Kellään sellasta ongelmaa että on eleitä joita pitää stereotypisesti mielessään naisellisina tai miehekkäinä (vaikkapa istuu jalat ristissä tai ei kävele tarpeeksi naisellisesti peppu heiluen) ja joka kerta kun tekee jotain kuten vaikka ristii nilkkansa (->FtM), niin hermostuu samalla itselleen siitä ja yrittää lopettaa sen kokonaan?
Mulla on jotain tapoja tai eleitä jotka on ihan normaaleja varmasti, mutta mielessäni leimaan ne naisellisiksi ja hermostun joka kerta itseeni kun teen niin. Tavallaan yritän tappaa naisellisuuden kokonaan itsestäni, mikä tuskin onnistuu sillä jokainen mies on jollain tasolla naisellinen. "Naisellinen" on tosin aika vahva sana tässä tapauksessa, mutta toivottavasti käsitätte esimerkin oikein. Mulle jo pelkkä käsien pitäminen lantiolla on liian naisellista ja välttelen sitä. Loppuuko tämmöinen "yliampuminen"(?) sitten myöhemmin kun on hormoonikuurilla ym.?
Mulla on jotain tapoja tai eleitä jotka on ihan normaaleja varmasti, mutta mielessäni leimaan ne naisellisiksi ja hermostun joka kerta itseeni kun teen niin. Tavallaan yritän tappaa naisellisuuden kokonaan itsestäni, mikä tuskin onnistuu sillä jokainen mies on jollain tasolla naisellinen. "Naisellinen" on tosin aika vahva sana tässä tapauksessa, mutta toivottavasti käsitätte esimerkin oikein. Mulle jo pelkkä käsien pitäminen lantiolla on liian naisellista ja välttelen sitä. Loppuuko tämmöinen "yliampuminen"(?) sitten myöhemmin kun on hormoonikuurilla ym.?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Itse kun katselee omaa elekieltään valokuvista, niin kammottaa. Tuntuu siltä että omia eleitään joutuu sensuroimaan. Kauhean vaikea olla esimerkiksi liikkumatta reippaasti kun kuitenkin on lihaksikas. Sitten on kasvojen ilmeet, aivan liian poikamaisia....
Yks mun ystävä sanoi mun jo "miehenä" kävelleen naismaisesti, mikä tarkoittaa ikäänkuin yhtä suoraa viivaa pitkin, kun miehet taas kävelee ikäänkuin kiskoilla, kahta rinnakkaista viivaa pitkin, usein vielä rehvakkaasti vaappuen puolelta toiselle. Jalkoja olen myös pitänyt aina ristissä joskus...ei sekään ole tullut prosessissa. Ja palloa mä heitin jo koulussa "niinku likat", mistä sain kuulla.
Ehkä prosessissa on tullut sitten muutama ele lisää, niinkuin toi "huihai" kädellä huitaisu...
Noihin sukupuolten käytöstapoihin kiinnitetään ehkä liikaakin huomiota. Jos vaikkapa katselee miten tavalliset naiset kävelevät kadulla, niin ei siellä näe tuollaisia takapuolta keikuttavia viivaa pitkin käveleviä mannekiineja. Kyllä suomalainen nainen löntystelee enimmäkseen kuin mies. En ole näitä tapoja opetellut, ne jotka tulevat luonnostaan saa riittää. Ei kannata murehtia sitä ettei toimi juuri niin kuin naiselta tai mieheltä odotetaan.
Jaa-a mä en ole tuota asiaa niin paljoa ajatellut. Kun asiaa mietin niin itse (tiitti) istun usein toisen jalan päällä tai nilkat ristissä, kädet on usein lanteilla tai vyötäröllä . Elehdin käsillä puhuessani tai joskus kädet taipuu naismaisesti. Eikä tuo ole mitään teennäistä yrittämistä vaan ihan itsestään tapahtuvaa toimintaa. Joskus kyllä kun pitää hoitaa jotain asioita ns. miehisessä porukassa tms pitää skarpata ja esittää korostetumman miehekästä mitä onkaan. Se taitaa olla eri asia kuinka se sitten tehoaa uskottavasti.
Tunnistan tuon tunteen, eli miehisessä porukassa kiinnitän erityishuomiota siihen, etteivät eleeni ja tapani olisi naisellisia. Täydessä tällingissä ollessa olo on niin erilainen, että käytös väkisinkin muuttuu ja onpa tuota liikkumista tullut vähän tietoisesti harjoiteltuakin. Istuminen, jalkojen ristiminen ja yhdessä pitäminen, seisomaan nousu ym. sujuvat jo ihan luonnostaan oikein kun on hame päällä. Monesti eleet jäävät jopa päälle joksikin aikaa jos olen ollut pukeutuneena vaikka koko päivän.
meeri-anneli saanu sydärin ja potkaissu tyhjää kun sitä ei ole näkyny neuvomassa kaikkia.
Lakkasin kiinnittämättä huomiota esim. kävelytyyliin, asentoihin, ilmeisiin jne siinä vaiheessa kun RLT:tä oli jatkunut jokunen kuukausi. Tosin tuota varmaan auttoi se, että elehdin luonnostaan feminiinisesti, ja olin siksi joutunut jostain teini-ikäisestä pidättelemään itseäni. Lisäksi tutut ihmiset kommentoivat elekieltäni luonnostaan naiselliseksi. Eiköhän se ole paras olla vaan se millainen luonnostaan rentona on. Silloin läpimenokin on varmempaa. Epävarma ja hermostunut ihminen kiinnittää aina vieraiden huomion ja herättää enemmän epäilyksiä.
Transihmisellä luulisin, että kun sisäinen kontrolli ("suodatus, esto") poistuu, niin aivan luonnollisella tavalla omalle sukupuolelle tyypillinen liike/elekieli tulee pintaan. Se on ollut koko ajan sisäärakennettuna, mutta siis lukkojen takana, koska on pitänyt päteä väärässä sukupuolessa. Monet asiat ovat kyllä saattaneet näkyä tarkkojen ihmisten silmissä jo ennen muutosprosessia, huolimatta tietoisesta välttelystä.
Itselläni on hiukan tuota samaa vikaa. Istuessa jalkojen ristiminen on yleensä se, mitä välttelen aika paljon, vaikka välillä huomaamatta sitä istuu jalat ristittyinä. Toinen on juokseminen, sitä typerää naisellista tyyliä on todella vaikea saada piiloon juostessa.
Ehkäpä tämä 'välttely' unohtuu sitten myöhemmin.
Varmaan aika monella eivät eleet tule heti pintaan vaan ovat olleet haudattuina vanhan roolin alle.
Itse olen kuullut puoli vuotta sitten minut nähneeltä ihmiseltä että olen edennyt hirveän paljon, että käytökseni on naisellista. Työkaverikin ihmetteli miten olen omaksunut naisen "roolin".
Omasta horisontistani miehet ovat alkaneet näyttää vähän samanlaisilta ja he käyttäytyvätkin sillä tavalla. Vastaavasti naisten osalta näen hyvin suuria persoonallisuuseroja. Ehkä katselen nykyään vähän eri asioita - ja nautin valtavasti tajutessani niitä.
Naiset oppivat maneerinsa muilta naisilta, osa on hormonaalista. Tämä on uskomaton matka, mutta kannatti tehdä. Vaikka tuntuukin joskus ettei maaliin saakka ihan pääsisikään.