Kysymyksiä:)

Hei!

Olemme suurin piirtein saman ikäinen pariskunta, lasta yritetty vuoden päivät tuloksetta. Tutkimukset on juuri alussa. Itse sain lähetteen asiantuntijalle ihan omalta lääkriltä ja lähetepaikassa munasarjani tutkinut lääkäri laittoi lähetteen Naistenkilikalle. Jos sulla on tuttu gynekologi tai omalääkäri, ota yhteyttä/käy juttelemassa ajatuksistasi ja tilanteesta, he varmasti osaavat kertoa vaihtoehdoista ja laittavat eteen päin!

Itse olen sitä mieltä, että tutkimuksiin kannattaa hakeutua, sillä jo pelkkiin tutkimuksiin on jonoa saati sitten jos tarvitsee jotain hoitoja...jonot on varsinkin julkisella puolella piiiitkät. Ensimmäinen lääkärikäynti tämän asian kanssa minulla oli heinä- elokuun vaihteessa, pariskuntna saimme ajan ensimmäisiin tutkimuksiin Naisten klinikalle lokakuun puolen välin paikkeille. Aika tuli meidän kohdalla yllättävän nopeasti, sillä lähettävä lääkäri varoitteli pidemmistäkin jonoista.

Olen/olemme käyneet läpi melkoista tunnemyrskyä tuon kysymyksen äärellä, että "mitä jos se tuomio tuleekin, että meidän on todennäköisesti erittäin hankala saada lasta tai että se mahdollisuus on suuri, ettemme saa lasta laisinkaan?!" Mutta on tämä jatkuva odottelukin melkoisen rasittavaa henkisesti. Aina uusi negatiivinen tikku...kuukaudesta toiseen..se syö mieltä. Olemme siis päätyneet siihen, että on prempi mennä tutkimuksiin. Sitä paitsi totuus asiassa valkenee joka tapauksessa joskus. Toivoa ei kannata menettää ja ainakin minä/me olemme vielä ihan positiivisella mielellä.

Tsemppiä teille!

tänään ensimmäistä kertaa lapsettomuuden vuoksi lääkärillä.ollaan yritetty pian jo kaksi vuotta,ja itselläni ainakin tunteet on koko ajan pinnassa,lääkärillä ollessanikin pillahdin itkuun kun kerroin asioistamme..
papa-koe otettiin,kyseltiin kuukautisista jne..ja sain lähetteet verikokeisiin sekä mieheni pitää mennä yksityiselle spermaanalyysiin..suosittelen hoitoon hakeutumista,itsekin sitä lykkäsin monet kerrat ja vähällä oli tänäänkin että perun ajan,sen verran pelottaa ajatus siitä,ettei koskaan voi saada lasta..mutta nyt olo on helpottunut kun saatiin asiaa eteenpäin:)

Kannattaa ottaa ensin yhteys omalle terveysasemalle. Ihan "tavalliselle lääkärille". Siitä asiat lähtee siiten eteenpäin. Ehkä ensin otetaan jotain verikokeita jo tarveysasemalla tai sitten saat lähetteen eteenpäin ja kokeet otetaan vasta sitten.
Itse asun pääkaupunkiseudulla ja kun olin TK:sta saanut lähetteen Kätilöopistolle, niin kaikki kokeet otettin vasta siellä.
Ennen kuin naista aletaan edes tutkimaan (kysellään totta kai, kuukautiset, sukupuolitaudit, tulehdukset jne), niin miehen tulee aina ensin antaa spermanäyte. Se tutkitaan ensin, koska tulos on helppo tulkita ja näyte on suhtkoht halpaa tutkia.
Tai siis vielä ensin otetaan molemmista HIV ja hepatiitti testit.
Jos miehen näyte on ok, niin sitten vasta aloitetaan naisen tutkiminen. Verikokeista määritetään hormonitasot. Paljon kysellään elämäntavoista jne, myös mm sokeritasapino selvitetään.
Jos sittekin on kaikki ok, ovuloit jne, niin sitten joudutaan luultavasti turvautumaan munatorvien aukiolotutkimukseen. Se on pieni, suht kivuton toimenpide.

Mutta tuohon pisteeseen sinulla on vielä matkaa. Koska kokeita otetaan aluksi paljon, suosittelen ihan rahallisista syistä teettämään ne kunnallisella puolella. Jos sitten jotain "vikaa" löytyisi, niin yksityiselle pääsee sitten nopeasti, kun kaikki kokeet on jo tehty, eikä rahaa sitten enää niin paljon menekkään.
Hoitoihin on kunnallisella puolella pitkät jonot.

Ota reippaasti yhteyttä lääkäriisi. Kun vatvot asiaa mielessäsi se ei ainakaan paranna raskaaksitulon mahdollisuutta. Selvitä asia, voihan olla ettei teissä ole kummassakaan mitää vikaa. Joskus se vaan ottaa aikansa ennen kuin tärppää.
Hyvää syksyä sinulle.

Hei Sinulle äidiksi haluava. Samanlaisia mietteitä on itselläni ollut, vauvaa ei kuulunut. Mietin, olisiko esim. munasolun irtoamisen aikoihin yritettävä eikä muulloin, siittiöt saisivat "kypsyä" jne. Tiedä häntä, asia vain mietitytti, että kuinkahan onnistuisi... Luin jostain, että yhdynnän jälkeen naisen on hyvä nostaa jalat seinää vasten ylös ja olla siinä jonkun aikaa (oli ihan perhelehdessä) Sitten aloin paneutua terveyskaupan tuotteisiin, E-vitamiinin tiesin jo olevan lisääntymisvitamiini, B-vitamiinilla kohensin yleiskuntoa, munasarjat tarvitsevat C-vitamiinia jne. Ostin mehiläiskuningataräidin ravintoa, (muistaakseni Gelee Royalia) jolla "Hän" saa ison määrän jälkeläisiä, niin vauvakuumeessa olin. Ajattelin, että kai minä yhden voin tällä ravinnolla saada, jos kuningatarkin... Lisäksi luin kiinnostuneena kirjan, Kansan parannustaito, jossa mm. kerrottiin kuinka ne puolet koelehmistä joille juotettiin omenaviinietikkaa tulivat tiineiksi ja ne toiset eivät. Ostin oitis juomaa, join säännöllisesti lisäten hunajaa tehosteeksi ja pidin edellä kerrotuista asioista kiinni tunnollisesti. Kirjassa vielä kerrottin sellaista, että oli tutkittu ja todettu kuinka jos äiti oli nauttinut omenaviinietikkaa raskausaikana, lapset olivat älykkäitä, heillä oli vahvat hiukset, heidän leuastonsa oli muotoutunut niin, että hampaiden oli sitten helppo puhjeta. Vielä mietin näihin kaikkiin omiin juttuihini josko mies alkaisi nauttia seleenitabletteja siittiöiden hyvinvoinniksi ja muutenkin. Ei arvostanut ehdotustani ja mietin millä saisin hänet suostumaan. Kun ei niin sanoin hänelle että täytyisikö sitten jauhaa seleeniä lihapullataikinan sekaan, ettet huomaisi sitä, halusinhan vauvaa niin kovasti. En tiedä mihin uskon kun raskaus sitten alkoi, voisiko se omenaviinietikka esim. tehdä onnellisen lopputuloksen. Olet ollut mietteliäs, mitä alkaisitte tehdä, siksi muistin omat mietteenikin. Meillä kävi kylässä pari (vaimo ulkolainen) ja siinä he sitten rupesivat puhumaan ettei lasta ole tullut kahdessa vuodessa... Vaimo kyllä puhui ja ymmärsi vähän suomea, mutta kirjoitin miehelle kokeilemiani juttuja jotka hän lupasi hankkia, ei yhtään kummastellut. Mihin tässä enää uskoo, taskaus alkoi konkin ajan kuluttua.