jouduin noin vuosi sitten nuorten psykiatriselle osastolle,
vakavan masennuksen takia, ja olin siellä 5 kuukautta.
no, kesäksi pääsin kotiin ja jotenkin olo oli epävarma koko kesän.
sitten alkoi koulu ja alussa pari viikkoa asiat oli todella hyvin,
mut jotenkin vain romahdin jossakin vaiheessa, ja masennuin täysin.
kun tulin koulusta saatoin vain itkeä ilman mitään syytä.
kaikki vain muuttui, tuntuu että kaverit ei välitä,
kävelen vain heidän perässä turhaan esittäen iloista,
kukaan edes kysy vointiani,
ja turhaan minä heille edes yritän puhua kun ei he kuuntele.
olen yhteensä 2vuotta sairastanut masennusta,
ja pariin otteeseen yrittänyt itsaria.
jotenkin ehkä haluaisin parantua,
mutta en tiedä onko toivoa, kun en enää halua minnekkään mielisairaalaan.
mitä teen?
vakavan masennuksen takia, ja olin siellä 5 kuukautta.
no, kesäksi pääsin kotiin ja jotenkin olo oli epävarma koko kesän.
sitten alkoi koulu ja alussa pari viikkoa asiat oli todella hyvin,
mut jotenkin vain romahdin jossakin vaiheessa, ja masennuin täysin.
kun tulin koulusta saatoin vain itkeä ilman mitään syytä.
kaikki vain muuttui, tuntuu että kaverit ei välitä,
kävelen vain heidän perässä turhaan esittäen iloista,
kukaan edes kysy vointiani,
ja turhaan minä heille edes yritän puhua kun ei he kuuntele.
olen yhteensä 2vuotta sairastanut masennusta,
ja pariin otteeseen yrittänyt itsaria.
jotenkin ehkä haluaisin parantua,
mutta en tiedä onko toivoa, kun en enää halua minnekkään mielisairaalaan.
mitä teen?
Vastaukset 3
Vanhimmat
yhteyttä sinua aiemmin hoitaneeseen lääkäriin, oli se sitten siellä klinikalla tai muualla.
Parempaa neuvoa en osaa sinulle antaa.
Mene lääkärillesi ja pyydä lähetettä mielenterveystoimistoon. Toivon sinulle oikein hyvää terapiasuhdetta sellaisen henkilön kanssa, jolla on kokemusta elämästä ja uskallusta antaa neuvojakin.
Olet vielä nuori ja sen takia psyykkesi on vielä keskenkasvuinen ja jo siksi joudut kokemaan vaikeitakin tunteita, mutta älä menetä missään vaiheessa toivoasi, sillä sinua odottaa hyvät asiat ja vahvistut ja opit elämään ja ajattelemaan positiivisesti.
Nuori ihminen on vielä kiinni kaikessa ulkoisessa, ulkonäössään, ystävien suhtautumisessa, menestyksessä ja jne, ja kuvittelee, että noiden asioiden täytyy olla hyvin, ennen kuin voi olla tasapainoinen ja onnellinen, mutta se ei pidä paikkaansa. Onnellinen voi olla kaiken keskelläkin ja se, että osaa olla onnellinen, johtuu omasta asenteesta.
Opettele asennoitumaan elämään hieman boheemisti. Älä välitä mitä sinusta muut ajatteleva ja sanovat, kunhan teet oman osasi parhaalla mahdollisella tavalla. Jos sinulla ei tällä hetkellä ne ystävyyssuhteet niin kamalan hyvin luistakaan, älä jää sitä suremaan, vaan etsi tilalle jotakin muuta, joka kiinnostaa sinua, vaikka musiikki, ulkoilu, lukeminen.....
Aikanaan sinulle kyllä avautuu hyviä ihmissuhteita.
Vaikka elämä tuntuisi nyt miltä tahansa, usko vain hyvään ja kun toivot paljon, tulet näkemään, että ajallaan toiveet toteutuvat.
Liitän sinut esirukoukseeni ja muistan sinua siunaten.
joka on ollut 20 vuotta sitten pahassa masennuksessa ja on nyt vapaaaehtoisena vertaistukena muille. On siis parantunut ja voi omien kokemustensa kautta auttaa muita. Minä en osaa sinua neuvoa, mutta kyllä joku muu osaa. Hae uusia kavereita muualta, jos entiset eivät noteeraa. Ehkä ne eivät tiedä, mitä ja miten puhuisivat sulle. Sulla voikin olla jopa suuremmat voimavarat kuin niillä. Ota kokemukset vahvuudeksi itsetunnon kohottamisessa.