Moi, uusi kuumeilija ilmoittautuu =) Olen tosin kuumeillut jo vuoden verran, ja täällä taustalla lueskellut "Äidit & isät" -palstaa aktiivisesti. Nyt päätin rekisteröityä, kun on jo päätetty pillereiden lopettamisajankohtakin. Tuntuu realistisemmalta kuumeilla. xD Onko muita, jotka aloittelee yrittämisen vuoden vaihteen jälkeen...? Miten ajattelitte ajan kuluttaa? Itse opiskelen ainakin..
uusi kuumeilija
Nati
15643
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Me jätettiin ehkäsy pois tässä kuussa. Ei kyl mitään stressiä oteta asiasta eli en mitään ovistikkuja ole hankkinut....ainakaan vielä. Itsellä vielä sellanen tilanne, et menkkojen tulo on ihan sekasin, joten teroluteja syön. Saa nähä onko niistä apua kiertoa tasottamaan.... mut parempi ettei menkkoja tulis ollenkaan vaan plussa :)
Opiskelija olen itsekin vielä kevääseen saakka, joten mahdollinen raskaus ei enää opintojakaan keskeyttäisi, jos kaikki ihan hyvin menee...
puolestanne, sillä minä olen kuumeillut myös, ja aika pitkän aikaa. mieheni ei vain vielä le valmis, ja ymmärränkin häntä todella hyvin, sillä hänellä on vielä opiskelut kesken, vaikka minulla ammatti onkin.
eniten häntä tuntuu huolettavan taloudellinen tilanne, joka sekin on hyvin tärkeä tilanne.. mutta joskus vain käy mielessä, että jos sitä oikeaa aikaa alkaa miettimään, niin onko se koskaan?
haluaisin lapsen mieheni kanssa,mutta haluaisin myös taata lapselle hyvän kodin, jossa aina on leipää ja vaatettakin.
siksi haikeana luen,kun olette molemmat jo pillerien keskeyttämispäätöksen tehneet. onnea yrityksiin!
...sittenhän meitä on kaksi, jotka kateellisena lukevat muiden yrityksiä! Meillä sama tilanne kuin teillä, minä haluaisin vauvaa kovasti, mutta mieheni ei vielä ole valmis asiaan... Toivon, että pian, mutta eihän toista voi pakottaa. Mutta on se ihan mukava kuitenkin lueskella täällä toisten juttuja ja miettiä, että joskus sitten minäkin/mekin...
Mulla oli ihan kamala vauvakuume jo vuos sitten, mutta päätin (kai yksin) että vuoden maltan vielä odottaa. Juttelin miehellekin, mutta se ei vielä puol vuottakaan sitten voinut ajatukseen suostua. Nyt syksyllä sitten sanoin, että mitä jos Vuoden päästä vihdoin tehtäis se, että luovun pillereistä ja Nyt Se Vihdoin Kuulosti hyvältä hänestäkin! Paljon saa siis esityötä tehä ja kuumeilla!
En tiiä auttaisko asiaa siis, että ehdottaa jotain aikaa vaikkapa vuoden sisällä. Se on niin kaukana, että mies voi ehkä helpommin suostua, kuin ehdotukseen "yritetäänkö saada vauva nyt"...ehkäpä...
Kyllä meillä on oikeestaan ollut tommoinen "vuoden sisällä- sopimus"... Ja nyt tuntuu siltä, että mies on vähän jo lämmennyt ajatukselle. Luulen, että päästäis yrittämään ennen "määräajan" umpeutumista. Alunperin oli puhetta ensi keväästä tai kesästä. Itsellä on vaan niin kova kuume, että ei malttaisi odottaa.
Tosin viimeksi kun juteltiin, mies sanoi, että enää ei hirvitä se ajatus vauvasta... Aattelin odotella nyt muutaman viikon ehkä jopa pari kuukautta ja sitten kysyä, että josko jo nyt...
huomata, että on muitakin! sitten varmasti ymmärrätte kaikki ne ajatukset, kun haluaisi lapsen ja antaa sille kodin ja aikaa, kaikki vain kiinni miehestä.. en toki ajattele pahaa miehestäni, vaikka hän ei vielä haluakaan.. onhan se iso asia ja seuraa koko lopun elämää mukanasi. iso vastuu ja paljon uhrautumista.
ehkä joskus meillekin aika koittaa.. :)
vaikka ei tuo vuosi taida riittää minun miehen pehmittämiseen..harmi.
kertokaa jotain hyviä vinkkejä siitä,kuinka olette asian ottaneet esille miehenne kanssa. kuinka olla painostamatta, keskustella asiasta kuitenkin järkevästi kummankin osapuolen kannalta? kiitoksia vinkeistä!:)
Minä olen kysynyt suoraan. Esim. jos jollekin tutulle on syntynyt lapsi, olen päivitellyt kuinka ihana tuommoinen pieni vauva on ja kysynyt, että milloinkas meille hankitaan samanlainen. Olen myös yrittänyt saada miehelleni vahvan tunteen siitä, että hän pärjää lasten kanssa hyvin (jos vaikka tämä haluttomuus lastenhankintaan johtuu peloista). Olen esim. ihastellut sitä miten taitavasti hän osasi olla hoidossa olleen lapsen kanssa tai miten lapsista näki, että tykkäävät olla hänen kanssaan jne. Kaikki on ihan totta, mutta ehkä ne on hyvä sanoa ääneen, että toinen myös varmasti tietää sen :)
Mutta siis hyvä tapa ottaa asia esille on esim. silloin, kun kuulee vauvauutisia, näkee telkkarista vauvoja jne. Voithan myös tiedustella mieheltäsi, että pelkääkö hän jotain ja miksi hän ei halua lapsia vielä. Voit vielä erikseen korostaa, että et halua painostaa häntä mihinkään, mutta haluat kuulla hänen ajatuksiaan ja tuntemuksiaan, jotta voit paremmin ymmärtää niitä. Sitten voit kertoa oman kantasi ja omat pelkosi jne.
Oma mieheni oli selvästikin helpottunut esim. siitä, että kuuli minunkin pelkäävän lapsen saamista tietyllä tasolla. Oli ajatellut, että minulla ei ole minkäänlaisia pelkoja ja luuli itse olevansa jotenkin huono tai kykenemätön hoitamaan lasta näiden pelkojen takia. Kun juttelimme asiasta, sanoin hänelle, että on aivan luonnollista pelätä niin isoa muutosta ja vastuuta. Kaikki pelkäävät, ainakin vähän. Mutta yhdessä siitä selvitään!
Hirveästi neuvoja eikä se mun mies ole vielä edes suostunut! Olenpas minäkin asiantuntija. Mutta näiden asioiden koen vieneen meitä eteenpäin tämän asian suhteen.
mielenkintoista lukea viestiäsi, kaikki oli täyttä asiaa.
ongelmana vielä lisäksi on ehkä se, että hän jotenkin heittää asian leikiksi. siis-aivan kuin minä todella laskisin leikkiä ja sanoo että eiköhän tässä vielä odoteta muutama vuosi. mitä se auttaa? ihan yhtälailla ne taloudelliset ongelmat voi tulla siellä esiin tai milloin vain.
en voi toki painostaa, enkä halua,koska haluan lapsen tuntevan että hän on molemminpuolin haluttu. ja vaikka nyt tulisin raskaaksi, uskon ettei se nyt niin paha asia olisi.
jollainlailla luulen myös, että on jotenkin vaikea ehkä hänen ajatella sitä, että perheessämme olisi yksi lisää.j ja ehkä sitä, että se muuttaa ihmisen heti vanhaksi tjn... ja muutenkin sitä koko vastuuta.. hirveän vaikea selittää..toivotavasi ymmärsit edes jotain.
mutta kiitos oikein paljon viestistäsi, se sai miettimään, asioita myös hänen kannaltaan.
kaikkia kuuntelu sisaria:)
minulle nyt vain taisi käydä niin, että saan haaveilla lapsenteosta vielä monta vuotta. nähdään silloin uudelleen..toivon mukaan.
onnea kaikille odottamaan odottajille:)
Kuis nyt silleen? Juttelitteko miehesi kanssa vai tulitko itse tähän tulokseen?
ja hän sanoi, ettei pysty edes ajattelemaan koko asiaa vielä ja että haluaa elää ja nauttia nuoruudesta vielä. noh,tulihan sitä muitakin asioita selville, eikä tämä tilanne niin kovin hyvältä vaikuta muutoinkaan..
mutta,siihen ainakin sain vastauksen. tiedä sitten miten pitkään hän haluaa nuoruuttaan elää vielä rauhassa.. pahaltahan se tuntuu,mutta eihän ketään voi pakottaa. eriasia,miten pitkään minä jaksan odottaa. kun tällähetkellä tuntuu, ettei oikein tiedä mitä ajatella asioista... ehkä se siitä.
Eiköhän se siitä ajan kanssa... Varmaan miehesi tarvitsee vain aikaa asian sulatteluun. Toivotaan ainakin parasta. Jos hän vaikuttaa sinulle kuitenkin oikealta henkilöltä ja hänen kanssaan haluat lapsia, niin kannattaa ainakin jonkin ainkaa tilannetta tarkkailla ja odotella. Toivotaan, että saatte asiat selville ja kaikki menee hyvin jatkossa!
ja siitä että olet jaksanut kuunnella/lukea..
ymmärsin väärin muutaman asian mieheni mielipiteistä,ja nyt on niistä suurinosa selvitetty,ei hän ollutkaan niin kielteinen enää kun asiasta keskusteltiin yhdessä. asiat ovat hyvin,kiitos täällälosta :)
Ihanaa, että olette saaneet asiat selvitettyä! Keskustelu auttaa aina! Toivotaan, että saadaan molemmat pian helpotusta tähän kuumeiluun :)