Tapsa on lutunen

Pitäkää nyt sormenne kurissa!

Hihhuleita onko heitä? kirjoitti:

Pitäkää nyt sormenne kurissa!

Katsoa saa, muttei koskea ;)

mimosa10 kirjoitti:

Katsoa saa, muttei koskea ;)

oon saanu koskeekin. Huoks

r-k-s- kirjoitti:

oon saanu koskeekin. Huoks

kertaakaan pessyt itseäsi? Vai "tuoksutko" Tapsulle yhä edelleen?

koskettelun jälkeen kirjoitti:

kertaakaan pessyt itseäsi? Vai "tuoksutko" Tapsulle yhä edelleen?

siitä säilyy mielessäni.

koskettelun jälkeen kirjoitti:

kertaakaan pessyt itseäsi? Vai "tuoksutko" Tapsulle yhä edelleen?

Justiinax tuntuu olevan vankka T. Kansa fani. Minäkin olin takavuosina hullaantunut Kansaan. Kuulin 10-vuotiaana ensimmäistä kertaa uunituoreen Delilahín, siis vuonna 1968. Mikään muu kappale ei sitä ennen ollut sykähdyttänyt. Siitä alkoi oma kiinnostuskseni musiikkiin, joka on jatkunut näihin päiviin saakka. Esiinnyn säännöllisesti kitaran kanssa. Vaikka en kaikista Kansan edesottamuksista olekaan pitänyt, hänellä on aina sija sydämessäni sillä ilman häntä en ehkä olisi tällainen kuin olen. Tuosta koskettamisesta sen verran, että minäkin kosketin idoliani hamassa menneisyydessä vuonna 1975, kun hän jakoi nimmareita jossain Hämeenlinnan lähistöllä olevalla lavalla. Hänellä oli kädessään iso pino kortteja ja tempaisin ne innoissani kaikki itselleni. Hän mulkaisi minua, tempaisi ne takaisin ja loihe lausumaan: "Älä ota niitä kortteja!". Olin ihan onnesta mykkyrällä, sillä hänen sormensa saattoivat melkein koskettaa omiani. Onni oli silloin pienestä kiinni.

vieläkin muistan! kirjoitti:

Justiinax tuntuu olevan vankka T. Kansa fani. Minäkin olin takavuosina hullaantunut Kansaan. Kuulin 10-vuotiaana ensimmäistä kertaa uunituoreen Delilahín, siis vuonna 1968. Mikään muu kappale ei sitä ennen ollut sykähdyttänyt. Siitä alkoi oma kiinnostuskseni musiikkiin, joka on jatkunut näihin päiviin saakka. Esiinnyn säännöllisesti kitaran kanssa. Vaikka en kaikista Kansan edesottamuksista olekaan pitänyt, hänellä on aina sija sydämessäni sillä ilman häntä en ehkä olisi tällainen kuin olen. Tuosta koskettamisesta sen verran, että minäkin kosketin idoliani hamassa menneisyydessä vuonna 1975, kun hän jakoi nimmareita jossain Hämeenlinnan lähistöllä olevalla lavalla. Hänellä oli kädessään iso pino kortteja ja tempaisin ne innoissani kaikki itselleni. Hän mulkaisi minua, tempaisi ne takaisin ja loihe lausumaan: "Älä ota niitä kortteja!". Olin ihan onnesta mykkyrällä, sillä hänen sormensa saattoivat melkein koskettaa omiani. Onni oli silloin pienestä kiinni.

On se joskus vieläkin pienestä kii.
Se onni

vieläkin muistan! kirjoitti:

Justiinax tuntuu olevan vankka T. Kansa fani. Minäkin olin takavuosina hullaantunut Kansaan. Kuulin 10-vuotiaana ensimmäistä kertaa uunituoreen Delilahín, siis vuonna 1968. Mikään muu kappale ei sitä ennen ollut sykähdyttänyt. Siitä alkoi oma kiinnostuskseni musiikkiin, joka on jatkunut näihin päiviin saakka. Esiinnyn säännöllisesti kitaran kanssa. Vaikka en kaikista Kansan edesottamuksista olekaan pitänyt, hänellä on aina sija sydämessäni sillä ilman häntä en ehkä olisi tällainen kuin olen. Tuosta koskettamisesta sen verran, että minäkin kosketin idoliani hamassa menneisyydessä vuonna 1975, kun hän jakoi nimmareita jossain Hämeenlinnan lähistöllä olevalla lavalla. Hänellä oli kädessään iso pino kortteja ja tempaisin ne innoissani kaikki itselleni. Hän mulkaisi minua, tempaisi ne takaisin ja loihe lausumaan: "Älä ota niitä kortteja!". Olin ihan onnesta mykkyrällä, sillä hänen sormensa saattoivat melkein koskettaa omiani. Onni oli silloin pienestä kiinni.

Jees :) Tuttu tunne. Joskus kun olen antanut Tapsalle kukkasen ja hän on kätellyt mua, niin olen kyllä ollut ihan onnesta mykkyrällä ja joskus Tapsa on antanut käsisuudelmankin :)