Reumalääkitys

Minulle oxiklorin aiheutti sivuvaikutuksia :/ Illalla kun otin sen, en pystynyt nukkumaan sillä vatsaan sattui ja oli huono olo. Muista lääkkeistä ei sitten oikeastaan ole tullut koskaan mitään.

Moi!
Mulla selkärankareuman lääkityksenä Trexan, sekä särkylääkkeenä Arcoxia, ja kaikki vallan mainiosti. Nyt pystyn elämään normaalia elämää, eikä mitään sivuvaikutuksiakaan ole. Lääke on siis tehonnut. Hiukan olen koittanu alkoholin kanssa läträämistä rajoittaa, koska maksaan kohdistuvat haitat suurenevat. Kortisonia myös lyhyinä kuureina olen syönyt, muttei lyhyistä kuureista juuri oireita tule. Eli kaikki hyvin, mutta kuulun niihin onnekkaisiin, joilla ei ole tullut pahoinvointia tms. Kaikki on yksilöllistä. Tietenkin pitää punnita haittavaikutukset ja hyödyt keskenään, että mikä on järkevää. Lääkkeiden on tarkoitus paranataa ja niitä kannattaa kokeilla. Mutta ei huonolla lääkityksellä jatketa. Toivottavasti haittavaikutuksia sulle ei tulisi! Tsemppiä!

Minä olen käyttänyt reumaa sairastaessani läpi koko arsenaalin, nyt ovat menossa biologiset lääkkeet, trexan ja oxiklorin.
Minulla aloitettiin myös oxiklorinilla, mutta se ei tehonnut, eikä ollut sivuvaikutuksia. Yhdessä muiden kanssa se on ihan ok.
Kun lueskelee näitä palstoja, on selvää, että täällä ongelmat korostuvat, koska ne ovat niitä asioita, joista ihmiset haluavat tietoa ja vertaistukea. Siksi saattaa tuntua siltä, että lääkkeistä tulee vain sivuvaikutuksia. Kuten edellinen jo sanoi, vaikutukset ovat yksilöllisiä.
Kuitenkin on varmaan niin, että se enin osa joka lääkkeistä ei sivuoireita saa, ei täällä palstalla näy, mikä onkin ihan luonnollista.
Minulle sivuoireita on tullut lähinnä särkylääkkeistä (vatsavaivat), salazopyrinistä (mutta vain isoilla annoksilla). Kortisonia söin pari vuotta, nyt se on voitu lopettaa, koska biologinen lääke tehoaa niin hyvin. Kortisonin käytön aikana paino nousi jonkin verran.
sitten on näitä huvittavampiakin sivuvaikutuksia, trexanista kihartuvat hiukset :), ja kun söin sandimmunia kulmakarvat tummuivat niin, että minun luultiin värjänneen ne.
Sivuvaikutukset ovat aina olleet ohimeneviä.
Olen useimmiten kokeillut lääkkeitä melko ennakkoluulottomasti, siksi että sivuvaikutuksia yleensä seurataan tarkkaan, ja siksi että olen halunnut saada lievitystä melko aggressiiviseen tautiini. Oikean ja tehoavan lääkityksen löytymiseen meni 15 vuotta, nyt tauti on pysähdyksissä melkein kokonaan. Aiemminkin on toki hyviä jaksoja ollut.
Kysymyksesi on niitä kysymyksiä, joita jokainen reumaan sairastuva tai reumaepäilyn alla elävä käy läpi. Taudilla on kovin hankala maine ja sellainen se onkin, mutta vain pahimmillaan. Tärkeintä lienee, kuten alemmassa keskustelussa hyväksymisestä puhuttiin, yrittää tulla toimeen. Reuman ei pitäisi antaa hallita elämää jatkuvasti. Kun tautinsa hyväksyy osaksi itseä, kaikki muukin on helpompi kestää.
Tsemppiä sinulle ja mukavaa syksyä

Kannustavista viesteistänne!
Totta on, että näillä palstoilla ihmiset varmaan kirjottelevat korostetusti juuri niistä sivuvaikutuksista. Siksi olikin kiva kuulla, että lääkkeiden kanssa voi myös mennä hyvin.
Lääkkeistä ehkä siksi muodostunut minulle peikko, että olen muiden sairauksieni kanssa joutunut kokeilemaan kaikenlaista eikä aina kovin mukavin seurauksin.