Olen joutunut/saanut tulla uudelleenkoulutukseen ja uuteen ammattiin. Enpä olisi uskonut että pärjään näin hyvin.
Yli viisikymppisen
uudelleenkoulutus
8639
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
kova kilpailu työpaikoista, hienoa että
tunnet pärjääväsi hyvin:)
Onneksi olkoon!
Minäkin kouluttauduin uuteen ammattiin 50-52 vuotiaana. Olen nyt vuoden ollut toimitilahuoltajan töissä, ja viihdyn oikein hyvin.
Opiskeluaikaa muistelen hyvällä. Se oli antoisaa ja virkistävää.
monia hyviä työ- ja eläkkeenkartutusvuosia toivotan sinulle. Kiva nähdä täällä hyviäkin uutisia. Ihanaa, kun joku kertoo olevansa tyytyväinen. ;))
Kiva nimimerkki, eikä näköjään aiheetta.
Niin kyllä ne potkutkin voi olla loppujenlopuksi onnenpotku, ihme ettei ole enempää keskus- telijoita ja kohtalotovereita,
näinä työttömyyden aikoina.
kuuluu: "Elämä on täynnä mahdollisuuksia, joista monet ovat taitavasti naamioituneet ongelmiksi."
Se on kannustanut minua monissa tilanteissa.
Siirtäisiköhän seriffi työttömyyskeskustelut työttömien keskustelupalstoille? Jotkut aiheet siirretään, vaikka monet näyttävän olevan sitä mieltä, että ikäluokalla on oma merkityksensä monista asioista keskusteltaessa. Niin minäkin. On monia asioista, joista on kiva keskustella oman ikäisessä seurassa.
uusi into.
Itse kouluttauduin uuteen ammattiin 45 vuotiaana ja olen ollut yli kymmenen vuotta samalla työnantajalla töissä, vaihtaen välillä uusiin tehtäviin.
Sitä tämä työelämä on jatkuvaa uutta koulutusta, mutta pysyy virkeänä ja aktiivisena.
Kyllä aivoille tekee hyvää tässä iässä 56v oppia ihan kokonaan uutta, asenteella, että mitä väliä sillä enää on jos epäonnistuukin, yritetään uudestaan.
Oppiminen kun ei ole iästä kiinni kun on toisenlaiset motivaatiot ja arvot elämässä.
Ei tule paineita oppimisessa ja omat kyvyt, voimat, ovatkin yllätys itsellekin.
Minä myös opiskelen, ikää on jo yli viidenkymmenen. On vapauttavaa opiskella tällä iällä asenteella, että jos ei pärjää, voi lopettaa, mutta yritän nyt kuitenkin. Ja kun huomaakin pärjäävänsä, mikä ilo siitä syntyykään :-)
Opiskelu tällä iällä ei ole pakonomaista puurtamista, mitään ei menetä vaikka siinä ei onnistuisikaan.