tästä se alkaa, vaatteet verhoaa
kätkee kätesi jäljet, piilottaa menneet
oon miettinyt lauseet niin monta kertaa päässäni
on pakko päästä sanomaan, sun naamaa vasten huutamaan
ovi käy ja sä tuut
ei totuuden henki oo läsnä
horjut vain luokseni armoa anomaan
väkivaltasi jäljet on tässä
ei mikään saa mua anteeks antamaan
ei totuuden henki oo läsnä
horjut vain luokseni armoa anomaan
mutta anteeksi et saa
tästä se alkaa, kuuluu askeleet
kengät jalassa kuljet, tunnen sut täällä
nyt oon niin rikki, että saa riittää vaikkakin
vielä osa sua rakastaa ja tahtoisi vain unohtaa
yksi seinä erottaa, on pakko pystyy sanomaan
ovi käy ja sä tuut
ei totuuden henki oo läsnä
horjut vain luokseni armoa anomaan
väkivaltasi jäljet on tässä
ei mikään saa mua anteeks antamaan
ei totuuden henki oo läsnä
horjut vain luokseni armoa anomaan
mutta anteeksi et saa
kätesi jäljet haalenee
askelten kaiku heikkenee
ei totuuden henki oo läsnä
horjut vain luokseni anomaan
väkivaltasi jäljet on tässä
ei mikään saa mua anteeks antamaan
sä tuomitsit tän kuolemaan
en tuu anteeks antamaan
askelten kaiku heikkenee
kätesi jäljet haalenee
stella/totuuden henki
..ja edelleen sysäät kaiken harteilleni, tajuatko etten todellakaan enää jaksa! Ikävä, epämääräinen syyllisyys tapahtuneesta..välitän susta silti, aina.
kätkee kätesi jäljet, piilottaa menneet
oon miettinyt lauseet niin monta kertaa päässäni
on pakko päästä sanomaan, sun naamaa vasten huutamaan
ovi käy ja sä tuut
ei totuuden henki oo läsnä
horjut vain luokseni armoa anomaan
väkivaltasi jäljet on tässä
ei mikään saa mua anteeks antamaan
ei totuuden henki oo läsnä
horjut vain luokseni armoa anomaan
mutta anteeksi et saa
tästä se alkaa, kuuluu askeleet
kengät jalassa kuljet, tunnen sut täällä
nyt oon niin rikki, että saa riittää vaikkakin
vielä osa sua rakastaa ja tahtoisi vain unohtaa
yksi seinä erottaa, on pakko pystyy sanomaan
ovi käy ja sä tuut
ei totuuden henki oo läsnä
horjut vain luokseni armoa anomaan
väkivaltasi jäljet on tässä
ei mikään saa mua anteeks antamaan
ei totuuden henki oo läsnä
horjut vain luokseni armoa anomaan
mutta anteeksi et saa
kätesi jäljet haalenee
askelten kaiku heikkenee
ei totuuden henki oo läsnä
horjut vain luokseni anomaan
väkivaltasi jäljet on tässä
ei mikään saa mua anteeks antamaan
sä tuomitsit tän kuolemaan
en tuu anteeks antamaan
askelten kaiku heikkenee
kätesi jäljet haalenee
stella/totuuden henki
..ja edelleen sysäät kaiken harteilleni, tajuatko etten todellakaan enää jaksa! Ikävä, epämääräinen syyllisyys tapahtuneesta..välitän susta silti, aina.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Syyttääkö hän sinua vai onko se omatuntosi? Onko jotain jäänyt tekemättä? Voisiko asiat vielä selvittää?
"Toiset päivät ovat parempia kuin toiset
kyllä sen ymmärrän
ja kovin paljon on myös itsestäs kiinni miten
tämänkin kuvan värität
Mene edeltä kyllä se jää kantaa
ole rauhassa, tiedät mä sua seuraan
kyllä se jää kantaa, nyt sulje jo silmäsi
Tunne kuinka tuuli
sun kasvoillesi maalaa värit uudet
ei ole hätä ääni jonka kuulen
kuin aamun kuiskaus, hiljaa se sut herättää
Kovin helppoa on vajota hetkiin
joissa tunne on valhetta
sielusi kadotat vain öisiin retkiin
syntyy syviä haavoja
Sano sana ja tiedät mä tuun vastaan
ole rauhassa vielä mä sua seuraan
kyllä se jää kantaa
kuule mun lauluni
Tunne kuinka tuuli
sun kasvoillesi maalaa värit uudet
ei ole hätä ääni jonka kuulet
kuin aamun kuiskaus, hiljaa se sut herättää
Mene edeltä kyllä se jää kantaa
Mene edeltä kyllä se jää kantaa
Mene edeltä kyllä se jää kantaa
Sulje jo silmäsi
Tunne kuinka tuuli
sun kasvoillesi maalaa värit uudet
ei ole hätä ääni jonka kuulet
kuin aamun kuiskaus, hiljaa se sut herättää
Tunne kuinka tuuli
Maalaa värin uuden
Ääni jonka kuulet
oon aamun kuiskaus, hiljaa se sut herättää"
(Stella: Aamun kuiskaus)
kiitos siitä :)
..kaikki on jo tehty, nähty ja koettu. Jäljellä haudatut unelmat.
Askeleissani sekosin,
kun taakseni vain vilkaisin,
ei mitään uutta, ei mitään uutta.
Taas yksi vuosi katosi
ja minä lisää horjahdin,
ottakaa kiinni, ottakaa kiinni.
En nimeäs turhaan nyt huuda,
aina sinua varten etkö muista?
Ota minusta kiinni vielä kun voit,
tartu minusta kiinni vielä ehdit...
jos en sinuun voi luottaa.
Revin kappaleiksi,
et tee sitä kuitenkaan.
Itseni palasiksi,
älä viitsi naurattaa...
Uskallan kävellä pimeässä
ja yhä uudestaan eksyä,
kunhan tiedän että kaipaat,
jos sinä vain kaipaat.
Tule puolimatkaan mua vastaan,
en enempää vaadi on vähän aikaa...
En nimeäs turhaan nyt huuda,
aina sinua varten etkö muista?
Enkö sinuun voi luottaa?
Tule puolimatkaan mua vastaan,
en enempää vaadi on vähän aikaa.
En nimeäs turhaa nyt huuda,
aina sinua, sinua, sinua varten...
stella/revin kappaleiksi
vai pitäisikö alkaa alusta?
"on niin peloissaan
silmät auki oottaa unta vaan saapumaan
ei aikuistumaan suostu millään
tyytyy pakenemaan, taas humaltumaan
ota minut mukaan sun kanssasi
junan alle mahtuu kaksinkin
kädet ratista irti
ja nyt mennään, rakastellaan matkalla viimeisen kerran
ja nyt mennään, vierekkäiset paikat taivaasta
on niin suruissaan, särkee paikat
alkaa vapisemaan, murtumaan
ei voi pelastaa, hetket milloin mieltä musertuvaa
ois saanut rauhoittumaan meni jo
ota minut mukaan sun kanssasi
junan alle mahtuu kaksinkin
kädet ratista irti
ja nyt mennään, rakastellaan matkalla viimeisen kerran
ja nyt mennään, vierekkäiset paikat taivaasta
sylissäsi uskallan tunnustaa
ettei minustakaan oo tätä maailmaa kohtaamaan
puolet minusta on muualla
mennään, rakastellaan matkalla (tässä pelkääjän paikalla)
mennään, vierekkäiset paikat taivaasta (ei enää öisiä kohtauksia)
mennään, rakastellaan matkalla (kaksi meistä on jo muualla)
mennään, vierekkäiset paikat taivaasta (rakastavainen toisen iholla)"
tuo sanoma, että ihmisen pitäisi mennä toista puolimatkaan vastaan. Itse olen juuri noin valmis kohtaamaan toisen. Jos toinen lähtee tulemaan vastaan, juoksen hänen syliinsä. Itselläni on semmonen luonne omasta mielestäni:)
Kumpa hetkeksi voisin hengähtää,
ajatuksia paperille pistää, tai edes nukahtaa.
Et tiedä miten tahtoisin, kuinka kovasti
yritin. Kirjoitan rivit uudelleen,
hiekka valuu, se valuu läpi sormien,
läpi sormien.
Nyt erillään me mietitään, miksi toisiamme
niin kovasti taas pelätään.
Yksinään kai herätään.
Hiljaisuuus se mun nimeä toistaa, ilmaan
kuiskaa , tule mukaani katsomaan.
Ovet auki toiseen maailmaan.
Jos siihen ääneen luottaisin, liian
kauas matkaisin. Kirjoitan rivit uudelleen,
hiekka valuu, se valuu läpi sormien,
läpi sormien.
Hetki kulje kanssani, voisin kaiken nähdä
kirkkaammin. Kirjoitan rivit uudelleen, raskasta
on hengittää..hiekkaa
stella/hiekka
se tuntuu:(
"Revi vain rintani auki,
tee tie lihan läpi
Jos et pelkää vuodattaa verta,
on minussa tilaa
Ja vaikka mä huudan, niin tule lujaa,
sä saat tulla lujaa
Revi vain rintani auki on minussa tilaa…
joko pelottaa?
Jos et uskalla nyt satuttaa,
tää hetki katoaa
Raasta irti jo ne kyyneleet
ja saat maistaa minua…
se ois niin suloista
Älä enää hierrä rikki jää
sydämeni sisään
Jos et minuun aiokaan jäädä,
mä näytän polun ulos
Sillä vieraat ne haisee ja vie täällä tilaa,
ne huoneilman pilaa
Älä enää hierrä rikki, on minussa tilaa…
joko pelottaa?
Joka kerta kun tuut uudestaan,
se pienen reiän nakertaa
Mä kutsuin sinut kerran vaan ja
pyysin asumaan…se ois niin suloista"
stella jäjjet