Näin jossakin palstalla aviomiehen vuodatuksen (en van muista missä)vaimonsa ihastumisesta tukihenkilön kanssa ja päätin kertoa omasta kokemuksesta saman kaltaisesta tilanteesta.
Me kaksi ”parantunutta” alkoholistia päätimme lyödä hynttyyt yhteen ja ajattelimme, että homma toimii, kun kumpikin on kuivilla ja tulee luottamuksellinen parisuhde. Aluksi tilanne on tietysti mitä mahtavin kun kaksi tunnehäirikköä tuntee lämpöä, hellyyttä ja huolenpitoa toisiltaan. Mutta tosiasiassa kaikki onkin aivan toisin. Taustalla on kuitenkin jotakin ihan muuta.. Sitten alkaa arki ja sen tuomat omat ja kumppanin ongelmat, nytpä ei olekaan helppo käsitellä asioita, kun ollaan läheisiä ja jos ei pysty puhumaan erimielisyyksistä, niin kaikkein helpoin tapa on syyttää kumppania ja tilanne ajautuu siihen, että kuvaan astuu vanha kunnon auttaja ja ystävä alkoholi. Itselläni on ollut pitkään tunne että, ei tästä tule mitään, mutta on jotenkin läheisriippuvainen ja ei osaa päättää. Olen saanut puheluita ja tietoa. että kumppani on pettänyt ja minullahan kiehahti sillä alkoholistihan on varsin herkkänahkainen, minäkin ja viinasta tuli jällen paras kaveri. Eikä tämä muutenkaan ole mitään ruusuilla tanssia ollut aikoihin. Hetken huumaa ja sitten …………..kierre alussa.
Miettikää ”kuivat” ja parantumassa olevat alkoholistit tätä, ennen kuin ihastutte samoista ongelmista kärsivän kanssa.
Me kaksi ”parantunutta” alkoholistia päätimme lyödä hynttyyt yhteen ja ajattelimme, että homma toimii, kun kumpikin on kuivilla ja tulee luottamuksellinen parisuhde. Aluksi tilanne on tietysti mitä mahtavin kun kaksi tunnehäirikköä tuntee lämpöä, hellyyttä ja huolenpitoa toisiltaan. Mutta tosiasiassa kaikki onkin aivan toisin. Taustalla on kuitenkin jotakin ihan muuta.. Sitten alkaa arki ja sen tuomat omat ja kumppanin ongelmat, nytpä ei olekaan helppo käsitellä asioita, kun ollaan läheisiä ja jos ei pysty puhumaan erimielisyyksistä, niin kaikkein helpoin tapa on syyttää kumppania ja tilanne ajautuu siihen, että kuvaan astuu vanha kunnon auttaja ja ystävä alkoholi. Itselläni on ollut pitkään tunne että, ei tästä tule mitään, mutta on jotenkin läheisriippuvainen ja ei osaa päättää. Olen saanut puheluita ja tietoa. että kumppani on pettänyt ja minullahan kiehahti sillä alkoholistihan on varsin herkkänahkainen, minäkin ja viinasta tuli jällen paras kaveri. Eikä tämä muutenkaan ole mitään ruusuilla tanssia ollut aikoihin. Hetken huumaa ja sitten …………..kierre alussa.
Miettikää ”kuivat” ja parantumassa olevat alkoholistit tätä, ennen kuin ihastutte samoista ongelmista kärsivän kanssa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Eihän asiassa tarvitse edes mennä noin pitkälle, vaan jo se, että tukihenkilöiden välille syntyy muutakin kuin ystävyys/ kaveruus suhde yleensä myöhemmin mitätöi saavutetun, vaikkakin se alussa saattaa tuntua ihanalta ja toimivalta. Siinä vaiheessa emme enää ole tukihenkilöitä vaan liian läheisiä auttaaksemme toisiamme ja se nurmikon vehreys katoaa jalkojen alta. Huomasin omassa ryhmässäni, ettei näistä omista kokemuksista ja tunteista oikein ole hyvä puhua kokouksissa.
Olen tullut siihen tulokseen että alkkiksena minun on paras elää yksin. Dokaan välillä ja sitä ei tartte enää kenenkään kestää. välillä taas raittiina ja silloin pinna kireällä. Turha kiusata itseään ja toista osapuolta ja kun alkkis on mieleltään sairas, niin paras meidän on elää yksin.