Aloitin vasta uudessa koulussa, jossa kukaan ei tiedä suuntautumisestani eikä siitä, että asun avoliitossa naiseni kanssa. Kaikille luokkatovereille olen selittänyt eläväni kimppakämpässä.
Asia on nyt alkanut ahdistamaan, koska koko ajan tulee tilanteita, jolloin joudun kiertelemään ja kaartelemaan elämäntilannettani. Tuntuu, että punoudun yhä syvemmälle valheiden verkkoon keksiessäni uusia valheita/peitetarinoita elämäntilanteestani ja asumismuodostani.
Haluaisin ehdottomasti olla rehellinen myös koulukavereille, sitä olen kaikille läheisilleni ollut aina.
Kysymys kuuluukin; miten ihmeessä moisen asian pamauttaa kertoa luokkatoverille, jonka on tuntenut vasta niin vähän aikaa? Pelkään, että säikäytän ihmiset ympäriltäni, jos nyt yhtäkkiä alankin olla liian avoin. Mietin siis sitä, onko se liian iso tieto nieltäväksi ja pitäisikö siten odottaa tarpeeksi rauhallista hetkeä kertoa.Vai kertoako se muina miehinä seuraavan kerran, kun esim seurusteluasioista tulee puhetta?
Jännittää koko asia ihan kauheesti... Oisko kellään vastaavaa tilannetta?
Asia on nyt alkanut ahdistamaan, koska koko ajan tulee tilanteita, jolloin joudun kiertelemään ja kaartelemaan elämäntilannettani. Tuntuu, että punoudun yhä syvemmälle valheiden verkkoon keksiessäni uusia valheita/peitetarinoita elämäntilanteestani ja asumismuodostani.
Haluaisin ehdottomasti olla rehellinen myös koulukavereille, sitä olen kaikille läheisilleni ollut aina.
Kysymys kuuluukin; miten ihmeessä moisen asian pamauttaa kertoa luokkatoverille, jonka on tuntenut vasta niin vähän aikaa? Pelkään, että säikäytän ihmiset ympäriltäni, jos nyt yhtäkkiä alankin olla liian avoin. Mietin siis sitä, onko se liian iso tieto nieltäväksi ja pitäisikö siten odottaa tarpeeksi rauhallista hetkeä kertoa.Vai kertoako se muina miehinä seuraavan kerran, kun esim seurusteluasioista tulee puhetta?
Jännittää koko asia ihan kauheesti... Oisko kellään vastaavaa tilannetta?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Kysele kautta rantain luokkatoverisi mielipiteitä seksuaalisista vähemmistöistä esim. miten hän suhtautuu parisuhdelakiin, kerro, että sinulla on joku lesbotuttu ym. Muista tarkkailla reaktioita mm. kasvojen ilmeet, äänenpainot... Jos ne eivät ole kovin kielteisiä, uskoisin, että uskallat kertoa omasta seksuaalisuudestasi. Olen myös huomannut, että mitä varmempi olet itsestäsi muiden edessä, sitä helpommin muut hyväksyvät sinut omana itsenäsi. Tosin, myönnän sen, että jokaiselle puolituttavalle en ole paljastanut tätä osaa itsestäni.
Itseasiassa tiedän, että monen asenteet ovat hyvin suvaitsevat luokallamme. Opiskelemme alaa, jossa täytyy ymmärrystä ja ihmissuhdetaitoja löytyä. On ollut siis puhetta myös seksuaalivähemmistöistä ja ihan hyvin on kaikki suhtautuneet. Mutta ne todelliset asenteet kytevät siellä jossain ihmisen sisimmässä ja minua pelottaa, että tulen jollain tavalla luokassamme syrjityksi tai kartelluksi. Jos ei näkyvästi niin jollain piilevällä tasolla.
Monesti on nimittäin niin, että joku ihminen on olevinaan hyvinkin suvaitsevainen, mutta saadessaan tietää toisen homoseksuaalisuudesta alkaakin vältellä ja kenties pelätä tätä. Asia onkin silloin liian lähellä itseään.
Odotan vain koko ajan sopivaa hetkeä kertoa ja sillä välin valehtelen ja inhoan sen vuoksi itseäni... Tuntuu, ettei sopivaa hetkeä olekaan...
odottaa yleistä hyväksyntää yhteiskunnassa niin kauan kun itse miettivät kaiken maailman tuttujen ja puolituttujen mielipiteitä itsestään. Jos joku ei hyväksy niin se on hänen ongelmansa! Luulisi että luokaltasi edes jokunen löytyy jolle elämäsi ei ole ongelma, keskity heihin jos muut alkavat dissaamaan.
"Vähemmistöjen
Kirjoittanut: on turha 22.9.2006 klo 11.35
odottaa yleistä hyväksyntää yhteiskunnassa".
Se on ihmisoikeus. Kysymys ei oikeasti ole hyväksytäänkö vaiko ei, vaan miten hyväksytään. Näin siis yhteiskunnassa.
Yksilötasolla on taas ihmiset joilla perusturvallisuus on kunnossa ja sitten on ne epävarmat, itse lukeudun jälkimmäisiin. Perusturvallisuus ei ole vientitavaraa.
mutta eivät ihmisoikeudetkaan itsestään toteudu. Niiden eteen joutuu joskus tekemään töitä ja näkemään vaivaa.
rohkeasti..taikka kysele ohimennen mitä mieltä ihmiset ovat samansukupuolen suhteista. .itse tietty ilmoittelet siinä samalla suureen ääneen että sinä hyväksyt kyllä kaikenlaiset ihmiset..sillä vain ahdasmieleiset tuomitsevat toisia mieltymysten takia..älä anna kenenkään vastata ennenkun olet oman mielipiteesi tuonnut julki..mutta älä kerro vielä naisestasi, kuuntele kuinka kaikki hyväksyvät asian kun se on vain puhetta ..=) sitten töksäytät, että muuten olen rakastunut tyttöön..ja se siitä..kellään ei ole kanttia sen jälkeen tuomita..=)
Heippa!
Asut avoliitossa naisen kanssa.. Älä väheksy suhdettanne sanomalla että asut kämppiksenä jonkun kanssa, koska niinhän se ei ole. Kun sitten myöhemmin kerrot asuvasi rakkaasi kanssa, voi muut ajatella että olet valehdellut koska et ole sinut itsesi kanssa ja häpeät suhdettanne--> Ei edistä yleistä hyväksyntää.
Jos et halua kertoa niin älä kerro mitään yksityisasioitasi, eihän ne muille kuulu. Kerrot sitten kun ystävystyt jonkun kanssa.. Eihän sitä koko luokalle tarvitse kertoa.
Ihmeellistä muuten kuinka homoseksuaalit ihmiset luokitellaan usein ihmisenä ainoastaan seksuaalisen suuntautumisen kautta, eihän heteroitakaan arvostella seksuaalisten halujen (esim. fetissit ym.) kautta vaan ihan kokonaisuutena. Hölmöä minusta.
Ja hei, olen myös alottanut koulun juuri. Henk. kohtaisista asioista olen kertonut muutamalle (mm. tyttöystävästä) ja muut saavat tietää varmaan myös ajan kuluessa kun tutustuminen menee pintaa syvemmälle. Ole ylpeä itsestäs, äläkä välitä ihmisistä jotka arvostelevat sinua ainoastaan seksuaalisen suuntautumisen vuoksi. Tsemppiä :)
Tyttönen
Sori,ikävää :) särkeä illuusiota,.. mutta!; voi myös olla niin että näitä koulu- ym. kamuja ei kauheesti kiinnosta/haittaa muiden ,(=myös sun..)
elämä,olemisineen,asumusmuotoineen, jne..
Toisinsanoen; älkää vatvoko, ja tehkö kärpäsestä härkästä! :)EHKÄ: Ainoostaan TE teette asiasta sen numeron !
Oikea tapa on suullinen. Oikea hetki on aamulla.
Itse olen myös miettinyt tätä. Kun tapaan jonkun ihanan tytön, kerron kyllä kavereilleni (koulussa) siitä hyvän olon tunteesta ja siitä miten ihanan ihmisen olen tavannut. Mutta mutta.. on vain niin vaikea sanoa että se tapaamani ihana ihminen ei ole mies! Olen muutaman kerran meinannut sanoa sen jollekkin vähän läheisemmälle kaverilleni, mutta en ole saanut sanoja suustani.. Siis hyvät ystäväni tietävät mutta koulussa ei kukaan.
Itseäni ärsyttää oma käytökseni ihan suunnattomasti. Tuntuu että sekoitan pikkuhiljaa itse itseäni väärinkäsitysten ja muunnellun totuuden (=valheen) verkkoon ihan tahtomattani. Pelkään niin paljon muiden suhtautumista asiaan. Tiedän että tämä on tyhmää, muuten olen melko avoin ja haluaisin kovasti puhua myös tästä asiasta. Omaa syytänihän tämä vain on. Mutta itseään ja omaa arkuutta syyttämällä ei tule yhtään parempi olo.
Enpä tiedä miten asiat etenevät tästä minun elämässäni. Nyt olen tavannut ihanan tytönkin, josta haluaisin kertoa kaikille, mutta sanon että olemme vain kavereita. Turhauttavaa.
Kun asioista tulee puhetta, niin anna mennä vaan.
Joo ja paras tapa katkaista turhilta itseään koskevilta juoruilta siivet on kertoa ne itse ensin.
Suora puhe tehoaa aina.
Mä olen töissä ollut aika avoin, eikä mua ainakaan ole sorsittu suuntautumiseni takia.