Toiset ihmiset...

Olen potenut pitkään tietynlaista ahdistusta. Elämäni matkanvarrella on sattunut paljon. Mm, isäni kuoli kun olin 11v, nuoruus jäi osittain kokematta sillä aloitin työteon 13v, sain lapsen jonka jouduin hoitamaan lähes poikkeuksetta yksin kaikkine yöitkuineen ym, isäpuoleni kuoli kun olin 21v ja kuten lapsena myös silloin olin se vahva joka tukee ja auttaa muita. Nyt kun olen selvinnyt vielä väkivaltaisesta ja viinanhuuruisesta parisuhteesta ja löytänyt sen jälkeen vierelleni miehen joka huolehtii ja rakastaa minua ja edellisestä liitosta saamaani lasta, olen romahtanut. Elämä pitäisi toisaalta olla kaikin puolin kunnossa, mutta olen masentunut varsinkin työni puolesta. Psykologini on ehdottanut minulle kk sairaslomaa ja menoa johonkin kelan tukemaan 3kk terapiajasoon jossa kokeillaan myös läälitystä. Mietin nyt että mitä teen? Yritänkö sinnillä hoitaa asian itse vai tukeudunko apuun? Onkai paljon ihmisiä jotka ovat selsinneet yksinkin, vai kannattaako apu ottaa vastaan kun sitä tarjotaan?
3258
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 3

Vanhimmat

Kyllä sullakin on oikeus ulkopuoliseen apuun, kaikesta ei selviydy yksin..

Äänestä

Turvaudu apuun, anna itsellesi vihdoin ja viimein lupa olla heikko. Olet kantanut jo aivan liikaa hartioillasi..Omakohtainen kokemus avun hyväksymisestä auttoi.Ei se ole helppoa myöntää tarvitsevansa toisia tai että ei jaksa,ei se väärin ole.Tässä neuvoni,voimia sinulle.

Äänestä
  • Kiitoksia viesteistä. On vain inhoittava odotus edessä. Työterveyslääkäri lomilla ja ei halua kovin monen eri lääkärin kanssa käydä asioita läpi. Kaikista pahinta on olla joko yksin tai yksin jossain kaupassa tai muuten ihmisten ilmoilla. Täytyy myöntää että minulla on aivan ihana mies vierellä... onneksi!

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


Olenko hullu? kirjoitti:

Olen potenut pitkään tietynlaista ahdistusta. Elämäni matkanvarrella on sattunut paljon. Mm, isäni kuoli kun olin 11v, nuoruus jäi osittain kokematta sillä aloitin työteon 13v, sain lapsen jonka jouduin hoitamaan lähes poikkeuksetta yksin kaikkine yöitkuineen ym, isäpuoleni kuoli kun olin 21v ja kuten lapsena myös silloin olin se vahva joka tukee ja auttaa muita. Nyt kun olen selvinnyt vielä väkivaltaisesta ja viinanhuuruisesta parisuhteesta ja löytänyt sen jälkeen vierelleni miehen joka huolehtii ja rakastaa minua ja edellisestä liitosta saamaani lasta, olen romahtanut. Elämä pitäisi toisaalta olla kaikin puolin kunnossa, mutta olen masentunut varsinkin työni puolesta. Psykologini on ehdottanut minulle kk sairaslomaa ja menoa johonkin kelan tukemaan 3kk terapiajasoon jossa kokeillaan myös läälitystä. Mietin nyt että mitä teen? Yritänkö sinnillä hoitaa asian itse vai tukeudunko apuun? Onkai paljon ihmisiä jotka ovat selsinneet yksinkin, vai kannattaako apu ottaa vastaan kun sitä tarjotaan?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu