mieheni kanssa alkoi taas tänä aamuna tuo kinastelu ja huutamiseksihan se meni, kun saatiin lapset poies.
Ei me osata enään edes puhua huudetaan vaan ja syytellään toisia.
Nyt ollaan kyllä onneksi edes tekstiviestitelty toisillemme suht sovussa!
Tosin mieheni ei ymmärrä, että voin olla masentunut ja nyt ihmettelee miksi olen masentunut, kun on uusi omatalo ns.päällepäin kaikki hyvin. Olen selittänyt, että kaikki lähtee jo muutaman vuoden takaisesti vaikea raskaus, vaikea synnytys, lapsen koliikki ja sitten allergiaitkut öisin, loukkasin itseni vauvan ollessa 5kk ja en voinut häntä ilman apua hoitamaan 6kk:n ja nyt nämä miehen kanssa tappelut seksistä.
Minusta tuossa on aika hyvät aiheet sopan syntymiseen, mutta miten saan mieheni ymmärtämään. Hän taitaa syyttää itseään?
No pointti on kuitenkin se että onneksi edes saadaan "juteltua" tekstiviestein viakka naurettavalta kuulostaakin.
En ole vielä saanut aikaiseksi nostaa tuota luuria ja soittaa työterveyteen ja sanoa " en jaksa"
Ei me osata enään edes puhua huudetaan vaan ja syytellään toisia.
Nyt ollaan kyllä onneksi edes tekstiviestitelty toisillemme suht sovussa!
Tosin mieheni ei ymmärrä, että voin olla masentunut ja nyt ihmettelee miksi olen masentunut, kun on uusi omatalo ns.päällepäin kaikki hyvin. Olen selittänyt, että kaikki lähtee jo muutaman vuoden takaisesti vaikea raskaus, vaikea synnytys, lapsen koliikki ja sitten allergiaitkut öisin, loukkasin itseni vauvan ollessa 5kk ja en voinut häntä ilman apua hoitamaan 6kk:n ja nyt nämä miehen kanssa tappelut seksistä.
Minusta tuossa on aika hyvät aiheet sopan syntymiseen, mutta miten saan mieheni ymmärtämään. Hän taitaa syyttää itseään?
No pointti on kuitenkin se että onneksi edes saadaan "juteltua" tekstiviestein viakka naurettavalta kuulostaakin.
En ole vielä saanut aikaiseksi nostaa tuota luuria ja soittaa työterveyteen ja sanoa " en jaksa"
Vastaukset 6
Vanhimmat
sitä sairauslomaa - äläkä sille miehelles selitä - lääkäri kirjoittaa sitä (ja lääkkeitäkin ehkä) ja sitten on miehelläsikin mustaa valkoisella. Nyt vaan pitkität ongelmaa etkä aloita sen ratkaisemista, joten syytä itseäsi, jos ongelma mutkistuu.
Sairauslomalla teillä on aikaa ratkoa asioita - MIEHESI EI NIITÄ RATKO (yksin) vaan SINÄ itse hakemalla lääkäristä lomaa ja apua!
Nyt saat kyllä syyttää itseäsi saamattomuudesta, jos lapset voivat huonosti.
lapsemme elävät täysin normaalia elämää ja kuulevat melkein päivittäin meidän rakastavan heitä ja saavat haleja päivittäin - he eivät huonosti voi. Minä voin ja ehkä myös mieheni.
Syyttelen itseäni koko ajan melkeimpä kaikesta, mutta kuitenkin jokin järjen ääni on tallessa ja en tunne olevani täysin itse syyllinen.
Kiitos kuitenkin
voi huonosti niin isä voi huonosti ja silloin lapset voi huonosti. Et sitä vielä näe mutta näet/oivallat sen vasta myöhemmin. Toimi siis!
olla muissakin perheissä joskus samanlaista kinaamista. Olen kyllä samaa mieltä, että tilaa aika lääkäriin, niin saat levätä.
Aika vaikea se on toisella osapuolella ymmärtää kun aletaan puhumaan ensimmäisen kerran masennuksesta.
Itse olen ollut jo masentunut yli vuoden ja siis sairaslomalla ja yllätyin todella kun vaimoni kertoi, että hänkin potee lievää masennusta...Minä en lainkaan alussa ymmärtänyt, että miten HÄNELLÄ voi olla masennusta, miten se on mahdollista!!! Vaikka asiat on meillä aika hyvin.
Neuvoni onkin, että pyrkikää keskuteluihin(ilman kännykkää), miehesi ei varmaan ymmärrä mitä masennus pitää sisällään, kerro tuntemuksistasi hänelle, selitä...
Voi sinua punasilmä. Itse olen ollut masennuksen ja kaksisuunt.mielialahäiriön onneton omistaja jo kymmenen vuotta. Ja vieläkään ei mieheni muista tätä sairautta, vaan joudun aina uudelleen selittämään, miksi jonain päivänä ei vaan hommat luista millään tai jos itkettää koko ajan.
Ja kyllä. Kyllä minunkin mieheni tuntee epäonnistuneensa parisuhteessamme, kun hän on tehnyt kaikkensa onnellisen perhe-elämän eteen ja sitten minä vaan itken ja olen onneton.
Ja kyllä. Meilläkin lapset voivat sairastumiseni aikaan ihan hyvin ja minäkin luulin etteivät nuo pikkuihmiset tajua ollenkaan minun surumielisyyttäni. Ja väärin luultu. Pikkuhiljaa nuo masennuspuuskani saivat heidät olemaan ihan varpaisillaan ja yrittämään salailla mieheltäni masennuksen hetkiäni. Ei tervettä touhua, ei.
Meilläkin hieno talo, kaksi autoa, vene ja hienoja illallisia ja hienoja vieraita. Mutta jos en silloin aikoinaan olisi uhkailemalla ja melkein kiristämällä pakottanut miestäni mukaan mielenterveystoimiston istuntoihin, olisi perheemme enää muisto vain.
Kun MTT:n tapaamisissa psykiatri ja keitä ne muut nyt olivatkaan, selittivät, että tämä minun olotilani on nimeltään masennus ja en siitä ilman tukea parane, mieheni pikkuhiljaa rupesi ymmärtämään.
Kaikenlainen pikkuasioista riitely ja toisen mielenliikkeiden arvuuttelu lopetettiin ja sovittiin, että jos joku asia vaivaa, niin kysytään sitten suoraan. Elämä on liian lyhyt käytettäväksi riitelyyn ja kyllä siitä lapsetkin kärsivät; ei vaan sitä silloin tajuttu. Elikä hoitoon hakeutuminen pelasti meidän perheen.Suosittelen
minäkin olen bipo ja tarinasi siis tuttua - ihan kun olisin omaani lukenut. Mekin olemme nyt samassa pisteessä, kun teidän perhe ja aika onnellisia kuitenkin loppujen lopuksi. Saimme apua, kun haimme sitä ja palikat alkoivat loksahdella paikoilleen.
Terveiset siis sinun perheellesi ja Ap:lle voimia aloittaa tämä kuntoutus ... sekä omansa että perhesellainen.