Vaimoni synnytti kk sitten tytön ja sen jälkeen vaimoni on muuttunut aivan täysin.. hoitaa kyllä vauvan ja kodin mutta, ei itse syö,nuku tai käy edes suihkussa ei kuulemma jaksa.. olen yrittänyt auttaa häntä kaikin tavoin kotitöissä mutta hän ei halua apua ja tiuskii vain että, kyllä hän pärjää.. alan olla todella huolissani vaimoni jaksamisesta ja tuntuu etten kohta uskalla jättää vaimoani vauvan kanssa keskenään edes työ päivän ajaksi.. miten saisin haettua apua vaimolleni tai edes keskustella asiasta jonku ammatti ihmisen kanssa..sori tää oli aika sekavaa tekstiä mutta yrittäkää ymmärtää
olisiko neuvoja
saman kokenelta
8999
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
olla synnytyksenjälkeinenmasennus. Soitapa vaikka aluksi neuvolaan ja kerro tilanteesta. Jos ei muuten, niin tietävät ottaa siellä puheeksi seuraavalla kerralla, kun vaimosi menee sinne lapsen kanssa.
...pääsisitkö sä esim.käymään neuvolassa heidän kanssaan? Siellä asian saisi helposti puheeksi, kun ne tädit yleensä kyselee myös vanhempien vointia.
Syöminen olisi vaimollesi todella tärkeää, monipuolinen syöminen, jos hän imettää. Tuon ikäiselle lapselle olisi vielä tärkeää se äidinmaito, mutta eihän imettäminen ole pakollista, kun on nuo hyvät korvikkeet. Mutta maidon tuleminen on ihan suoraan verrannollista syömiseen. Jos et syö ei tule.
Koita saada vaimosi huolehtimaan itsestään ottamalla se teidän muksu hoiviisi ja sanomalla vaimollesi, että nyt menet pesulle ja hemmottelet ittees. Tai lähet ihan jonnekki sen muksun kanssa, jätät vaimosi yksin.
Ehkä olisi myös hyvä yrittää saada hänet tapaamaan sukulaisia tai kavereita. Voisit jopa kehoittaa käymään ulkona, luvaten olla lapsen kanssa. Tai sitten järjestät teille kotiin illanistujaiset kivojen tuttujen kanssa. Aikuiskontaktit tärkeitä. Silloin hän varmasti huolehtisi itsestään. Jo pelkkä lenkillä käyminen varmasti piristäisi.
Jos ei avun tarjoaminen ole kelvannut, niin pienoisella pakottamisella, siis hyväntahtoisella sellaisella, voisit yrittää.
Ongelmasi on melko hankala, sillä vaimollesi on varmaan vaikea puhua ja sehän olisi tietysti se ensimmäinen portti avata keskustelua. Ymmärrät varmaan millaiset paineet naisella on lapsen tulon jälkeen.. Arvostelua sataa niskaan helpommin kuin tukea, niinpä myös oman miehen avuntarjoukset voivat hyvin äkkiä sekoittua arvosteluksi :minäkö en muka pärjää yksin?? Vaikka ideahan olisi löytää mielekäs arki yhdessä. Mutta huolesi vaimon jaksamisesta on kyllä enemmän kuin aiheellinen sillä kukaan meistä ei jaksa pidemmän päälle huolehtimatta välillä itsestään ja omasta jaksamisesta. Löytyisiköhän apua neuvolasta. Soita terveydenhoitajallenne ja kerro huoli vaimostasi. Ehkä he voisivat tehdä kotikäynnin tai tarjota aikaa neuvolan psykologille. Tiedän myös että tämä saattaa aiheuttaa melkoisen riidan välillenne, mutta jos vaimosi ei pysty vastaanottamaan tarjoamaasi apua on pakko toimia toisin. Ja jos löydätte ratkaisun niin ehkä yksi ylimääräinen riita on sen arvoinen ja kun tilanne rauhoittuu vaimosi tulisi nähdä miten paljon hänestä teollasi välität. Jaksamista sinulle ja toivottavasti yhteinen sävel löytyy
teiän omalle neuvola tätille tai setälle. Ne on siellä koko perhettä varten ja auttamassa ja tukemassa perheitä. Vaimosi voi saada jonkun juttelemaan kanssaan jne.
Jos vaimosi pääasiassa hoitaa lapsen ja kodin, niin ei ihme, että väsyy. Synnytys ja raskauskin kuitenkin hormonaalisesti niin rankkoja hommia, että toipuminen fyysisesti ja henkisesti voi kestää pitkäänkin. Mitäs jos ottaisit hoitovapaata, ja jäisit hoitamaan joksikin aikaa lastasi kotiin?
potemaan pari tuttua akkaa vähän tosi hullummissa oireissa kuin sinun puolisosi - siis synnytyksenjäkeistä psykoosia - semmoista tapahtuu ihan oikeasti. Nuo edellisten antamat neuvot hyviä. ota omin päin nyt yhteyttä ammatti-ihmisiin.
Juuri samat oireet oli minulla.Mulla oli synnytyksen jälkeistä masennusta.Tiedostin sen kyllä itse ja peittelin sitä,ei sitä aluksi kukaan nähnyt.
Mieheni otti töistä vapaata pari kuukautta,sai vapaat neuvolan kautta jonne oli soittanu ja selittäny minusta.Tuon parin kk jälkeen mies oli vaan puolipäivä töissä pari kk.Helpotti paljon
Välillä se laitto minut ja vauvan kauppaan ja muuten kävelylle,kun palattiin oli tiskattu ja ruoka valmista tai valmistumassa,pyykit koneessa jne.En olis antanu tehdä mitään,yritin leikkiä super-äitiä vaikka tiedän ettei se onnistu,olihan ennenstään 4 lasta ja tämä oli eka masennus.
Mies teki paljon,soittelöi mun kavereille ett vie mua shoppailemaan,baariin jne etten olis kotona koko ajan.
Hyvin siitä sitten alkoi parantua kun sai neuvolassa käydä useammin ja ne kävi kotona ja jutteli ja mies oli nelisen kuukautta osittain apuna siinä ja teki pyytämättä ihania yllätyksiä,siis lähinnä tuo kokkaus ym.
Ja välillä se väsytti mua sohvalla jonne nukahdin ja nukuin koko yön tietämättä että vauva herää,mies syötti ja hyssytti yölläkin.
Ilmeisesn selvästi hänellä on masennus, jota hän ei itse tiedosta tai ei halua myöntäää itselleen saati sitten muille.