Katselin tuota ylläolevaa kuvaa juuri naimisiin menneestä parista. Niin onnellisia ja koko elämä edessä.
Niin oli meilläkin puolitoista vuotta sitten. Vieraille meidän onnellinen elämä ehkä on edelleenkin täydellistä, mutta omasta mielestä oma hääkuva muistuttaa kulissia. Silloin emme vielä tienneet, että meille ei tule lapsia. Nyt tuntuu todella vaikealta uudelleenorganisoida loppuelämän ajatukset, kun tuo tyhjiö on täytettävä jollakin.
Työllä, harrastuksilla, matkustelulla ja koiralla? Mutta mikään näistä ei tule katsomaan meitä vanhainkotiin, ja auttamaan tarvittaessa. Molempien suvut ovat pieniä ja sisarusten lapsiakaan ei ole eikä tule. Yksinäinen vanhuus tiedossa...?
Nyt lähden ostamaan itselleni auton, kun en muuhunkaan sitä rahaa voi kuluttaa, kulutan itseeni. Mutta älkää tuomitko, en valinnut tätä lapsettomuutta itse.
Niin oli meilläkin puolitoista vuotta sitten. Vieraille meidän onnellinen elämä ehkä on edelleenkin täydellistä, mutta omasta mielestä oma hääkuva muistuttaa kulissia. Silloin emme vielä tienneet, että meille ei tule lapsia. Nyt tuntuu todella vaikealta uudelleenorganisoida loppuelämän ajatukset, kun tuo tyhjiö on täytettävä jollakin.
Työllä, harrastuksilla, matkustelulla ja koiralla? Mutta mikään näistä ei tule katsomaan meitä vanhainkotiin, ja auttamaan tarvittaessa. Molempien suvut ovat pieniä ja sisarusten lapsiakaan ei ole eikä tule. Yksinäinen vanhuus tiedossa...?
Nyt lähden ostamaan itselleni auton, kun en muuhunkaan sitä rahaa voi kuluttaa, kulutan itseeni. Mutta älkää tuomitko, en valinnut tätä lapsettomuutta itse.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Olen kovin pahoillani tilanteestanne. Meillä yritystä ja hoitoja takana useita vuosia ilman tulosta. Oletteko miettineet adoptiota vaihtoehtona?? Itse en ole poissulkenut lainkaan orvon/ei-halutun/tai muun syyn lapsen kotiinottamissa ja rakkauden antamista.
Et valinnut lapsettomuutta itse? Mitä pahaa siinä on vaikka olisitkin valinnut? Kaikkien ei ole todellakaan tarkoitus hankkia lapsia ja se ei kuulu ulkopuolisille.
Ikävää tietysti kannaltasi jos et pysty tahtoasi vastaan saamaan lapsia, mutta vanhempana oleminen on vain yksi keino toteuttaa itseään tässä maailmassa. On miljoonia muita tapoja. Mistä muka tiedät, että jos saisit lapsia, he tulisivat katsomaan sinua vanhainkotiin? Mistä tiedät, että he hyvästä kasvatuksesta ja rakastavasta kodista huolimatta välittäisivät? Jokaisella meillä on oma tehtävämme, näin itse ainakin uskon. Sinä voit löytää vielä oman juttusi ja olla onnellinen. Älä anna näin mitättömän asian kuluttaa itseäsi loppuun. Lapset eivät ole koko maailma ja jos rakastatte toisianne, pärjäätte loistavasti kahdestaan.
Ja mitenhän tulisi tulkita se, että kaikkien ei ole tarkoitus hankkia lapsia? Sitäkö tarkoitat, että jos ap kirjoittaja tai me muut lapsettomat emme saa lapsia, se merkitsee, että meitä ei ole tarkoitettu vanhemmiksi? Ja jos joku tulee raskaaksi tahtoen tai vaten tahtoaan, hänet on tarkoitettu? Kuka tuon tarkoituksen hänelle antaa?
Oletko itse lapseton vastoin omaa tahtoasi vai millä eväillä sanot, että lapsettomuus on MITÄTÖN asia?
Olen oikeasti pahoillani siitä, jos ette tule raskaaksi ja pystyisitte tarjoamaan lapselle hyvän kodin ja tulevaisuuden. Mutta totuus on, että mitään marttyyrejä ette ole sen tähden. Kautta aikojen on ollut niin, että joko biologisista syistä tai muuten, kaikki naiset eivät voi tulla raskaaksi. Silloin teitä ei ole tarkoitettu vanhemmiksi välttämättä. Toki voi kustantaa itselleen kalliit hoidot ja toimenpiteet, adoptoida tai kasvattaa vieraan lapsen, mutta lapsettomuudessa, niin vapaaehtoisessa kuin tahtomattomassakan, EI OLE MITÄÄN VÄÄRÄÄ! Ja se ei tee naista huonommaksi ihmisenä. Tämä oli pointtini. Nainen voi toteuttaa itseään miljoonilla muillakin tavoilla kuin olemalla vain äiti. Lapsettomuus ei siis todellakaan ole sairaus eikä minkäänarvoinen asia esimerkiksi terveytensä menettämiseen verrattuna. Lapsettomuushoidoista on ilmeisesti tullut pakkomielle monille ja ikävä kyllä edelleen siellä taustalla piilee huono itsetunto ja yhteiskunnan vanhentunut asenne naisen rooliin.
että ihan puoltoista vuotta olette yrittäneet! kannattaa ollakin tolla ajatuksella!
Varmasti tilanteesi tuntuu nyt masentavalta. Olethan menettänyt yhden ihmisen elämän tärkeimmistä asioista. Tee surutyösi rauhassa. Mieti kuitenkin voisitko rakastaa jonkun toisen lasta, sillä suomessa ja maailmassa on paljon lapsia, joilla ei ole omaa kotia.