olen 18-vuotias tyttö ja n. vuos sitten sairastuin uudemman kerran masennukseen ja paniikkihäiriöön (kolmisen vuotta sitten olin edellisen kerran masentunut).
en oikein osannut hakea mistään muusta apua kuin alkoholista, joten kuten kaikki osata arvaa siitäkin tuli melkoinen ongelma ja omalta osaltaa pahensi vain oloani.
en pystynyt käymään koulussa, vuokrat ja muut laskut jäi maksamata, kaveripiiri harveni, välit vanhempiin meni,nukkumisestakaan ei tullut mitään, loppujen lopuksi en liikkunut kotoa minnekkään ilman että olin juonut pikkusen ja silloinkin vain baareihin, asioita en voinu hoitaa enkä kaupassa käymään sen takia koska mua pelotti ja ahisti niin perkeleesti, en halunnut ees tavata ketään.
Meidän äiti sitten varasi mulle ajan nuorten psykiatriselta poliklinikalta siellä en puhunut alkoholi ongelmastani mitään , aloitin lääkityksen sertralin hexal, tenox ja truxal.
no unen rupesin saamaan mutta paha olo ei lähtenyt joten lääkitystä vaihdettiin sepramiin.
kesäksi päätin lopettaa käynnit koska olin lähdössä toiseen kaupunkiin ja ajattelin oloni paranevan sillä, onkin aikaan oloni olikin parempi mutta sain huomata ettei omia ongelmiaan voi juosta karkuun, olin niin väsynyt joten ajaduin taas samaan alkoholi kierteeseen ja uusia kavereitakin mulla oli jotka sano että alkoholi on pahasta mutta huumeet ei siitä se sitten alko huumeitten kokeilu.
Alkusyksystä olin jo sitten niin rikki pahan olon ja päihteitten takia että koitin tappaa itteni lääkkeilläja 3 vuorokautta olinkin sitten tajuttomana, pystyin salaamaan sen että olin halunnut tappaa itteni muilta, mutta halusta kuolla oli jo tullut todella suuri.
silloin hakeuduin takisin kotipaikkakuntani polille ja kerroin suoraan asioita (paitsi huumekokeiluista) ja niinpä minä jouduinkin suljetulle osastolle, siellä oltuani 3vko oloni alkoi parantua uuden lääkityksen myötä (seroxat) ja pääsin avo-osastolle mutta parin viikon jälkeen yhtäkkiä oloni taas huonontu huomattavasti ja itsemurha lkoi taas pyöriä mielessä ja kerroin myös aikasemmista huumekokeiluistani, ahisti 24/7, avo-osastolta sanottiin että minun pitäisi mennä huumetesteihin ja siirtyä takaisin suljetulle osastolle, mutten minä halunnut ja osasto hoito lopetettiin kokonaan.Nukyään käyn vain avohoidossa 2:sti viikossa ja kerran a-klinikalla.
Oloni on nyt tosi huono ja alkaa tuntumaan että mikään ei enää minua voi auttaa, tuntuu että kaikki on jo kokeiltu .. mikä minua auttaa?
en oikein osannut hakea mistään muusta apua kuin alkoholista, joten kuten kaikki osata arvaa siitäkin tuli melkoinen ongelma ja omalta osaltaa pahensi vain oloani.
en pystynyt käymään koulussa, vuokrat ja muut laskut jäi maksamata, kaveripiiri harveni, välit vanhempiin meni,nukkumisestakaan ei tullut mitään, loppujen lopuksi en liikkunut kotoa minnekkään ilman että olin juonut pikkusen ja silloinkin vain baareihin, asioita en voinu hoitaa enkä kaupassa käymään sen takia koska mua pelotti ja ahisti niin perkeleesti, en halunnut ees tavata ketään.
Meidän äiti sitten varasi mulle ajan nuorten psykiatriselta poliklinikalta siellä en puhunut alkoholi ongelmastani mitään , aloitin lääkityksen sertralin hexal, tenox ja truxal.
no unen rupesin saamaan mutta paha olo ei lähtenyt joten lääkitystä vaihdettiin sepramiin.
kesäksi päätin lopettaa käynnit koska olin lähdössä toiseen kaupunkiin ja ajattelin oloni paranevan sillä, onkin aikaan oloni olikin parempi mutta sain huomata ettei omia ongelmiaan voi juosta karkuun, olin niin väsynyt joten ajaduin taas samaan alkoholi kierteeseen ja uusia kavereitakin mulla oli jotka sano että alkoholi on pahasta mutta huumeet ei siitä se sitten alko huumeitten kokeilu.
Alkusyksystä olin jo sitten niin rikki pahan olon ja päihteitten takia että koitin tappaa itteni lääkkeilläja 3 vuorokautta olinkin sitten tajuttomana, pystyin salaamaan sen että olin halunnut tappaa itteni muilta, mutta halusta kuolla oli jo tullut todella suuri.
silloin hakeuduin takisin kotipaikkakuntani polille ja kerroin suoraan asioita (paitsi huumekokeiluista) ja niinpä minä jouduinkin suljetulle osastolle, siellä oltuani 3vko oloni alkoi parantua uuden lääkityksen myötä (seroxat) ja pääsin avo-osastolle mutta parin viikon jälkeen yhtäkkiä oloni taas huonontu huomattavasti ja itsemurha lkoi taas pyöriä mielessä ja kerroin myös aikasemmista huumekokeiluistani, ahisti 24/7, avo-osastolta sanottiin että minun pitäisi mennä huumetesteihin ja siirtyä takaisin suljetulle osastolle, mutten minä halunnut ja osasto hoito lopetettiin kokonaan.Nukyään käyn vain avohoidossa 2:sti viikossa ja kerran a-klinikalla.
Oloni on nyt tosi huono ja alkaa tuntumaan että mikään ei enää minua voi auttaa, tuntuu että kaikki on jo kokeiltu .. mikä minua auttaa?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Antaisin melkein mitä tahansa, että kykenisin auttamaan... Tarinasi kosketti mua todella paljon, koska se muistuttaa osittain omaani.. ÄLÄ ikinä kuitenkaan anna periksi! Muista se.. Olet tärkeä ihminen tälle maailmalle, eikä suo haluta menettää. OK? :) :) Mulla on monta kertaa tullu sellanen olo, että ei kykene mihinkään ja ahdistaa perkeleesti, kouluun meno varsinkin saattaa olla yhtä helvettiä... mutta nousen silti aina jotenkin jaloilleni.. En tiedä miten..
Jos kysyä saa, tiedätkö itse mistä masentuneisuutesi on alunperin lähtösin, siis missä se ongelma varsinaisesti on? Itse ongelma täytyy löytää, että kykenee parantumaan. :)Oletko ajatellut jotain vertaisryhmää, jossa on saman kokeneita jne..? Noita huumeita olen kanssa itekin ajatellut, mutta se taitaa vaan pahentaa ongelmaa..antaa hetken helpotusta vain. :(
Ainoa apu minkä keksin on nimenomaan jonkun todella välittävän henkilön läheisyys.. Kuulostaa varmaan toivottomalta tämäkin ehdotus, tiedän sen itsekin.. Mutta muuta en keksi.. Saatko muuten mistään asiosta mielihyvää enää, sellaista joka todella tuottaa tyytyväisen olon?
Vaikutat älykkäältä tytöltä.. kirjoituksesi perusteella... (en mielistele :D)
Toivon kaikkea HYVÄÄ sulle ja haluan että parannut! :)