Eikö yksi ikiaikainen syy tehdä itsemurha ole pettymys rakkaudessa? Kun rakastettu jättää tai pettää, niin viimeinen rakkaudenosoitus häntä kohtaan on itsemurha. Tiedän itsekin erään naisen, joka riisti itseltään hengen, kun mies otti avioeron. Rakkautta, parisuhdetta ja rakastettua ei pidetä nykyään korkeassa arvossa, joten tällaista ei ehkä ymmärretä. Selitetään vain, että aina löytyy uusi - vaikka kuka sitä pystyy takaamaan? Tai sitten vain korostetaan sitä kärsimystä, jonka itsemurha aiheuttaa jäljelle jääville.
Särkyneistä sydämistä ei välitä kukaan ja jos erehtyy puhumaan itsemurha-aikeistaan, kukaan ei ymmärrä. Silti olen ajatellut kirjoittaa rakkaalleni kirjeen: "Kun saat tämän, olen jo kuollut, mutta tiedä, että rakastin sinua ja vain sinua..."
En kuole pelkästään masennuksen vaan myös rakkauden tähden. Tiedän, että meitä on monta.
Särkyneistä sydämistä ei välitä kukaan ja jos erehtyy puhumaan itsemurha-aikeistaan, kukaan ei ymmärrä. Silti olen ajatellut kirjoittaa rakkaalleni kirjeen: "Kun saat tämän, olen jo kuollut, mutta tiedä, että rakastin sinua ja vain sinua..."
En kuole pelkästään masennuksen vaan myös rakkauden tähden. Tiedän, että meitä on monta.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Minulla on tiedossa viisi itsemurhatapausta ja yksikään ei ollut rakkaudesta johtunut.
Silloin, jos ajattelee, että minun onneni on toisesta ihmisestä riippuvainen, on paljon itsessä vikaa. Ihminen voi olla yksinkin erittäin onnellinen ja myös parisuhteessa, mutta ei sellaisessa parisuhteessa, jossa on täysin riippuvainen, siitä, tekeekö toinen sinut onnelliseksi.
Voithan jättää tuollaisen viestin, mutta ei se muuta sitä tosiasiaa, että hän ei kai rakastanut sinua. Ketään ei voi pakottaa rakastamaan.
Oliskohan se nyt niin hirveätä siirtää tuota kirjeen kirjoittamista vaikka vuodella ja uskoa vanhaan sanontaan, että aika ja vain aika parantaa haavat.
Oliko niillä viidellä sitten jokin rakkautta parempi syy tehdä itsemurha?
Jos haluat tietää, niin yksi oli salilla popsinut pillereitä niin paljon, että "normaali" elämä ei onnistunut. Kaksi oli sössinyt raha-asiansa siihen malliin, että koskaan eivät olisi tavallista elämää enään voineet viettää, tavallinen tarina, yritetään niin kauan, että edessä on totaalinen konkurssi. Yksi tappoi autolla juovuksissa ajaessaan lapsen, eikä kestänyt elää sen kanssa. Yksi oli alkoholisti, eikä päässyt juomisestaan eroon.
Minä en ymmärtää. Jos minä rakastan jotakin, toivon hänelle vain hyvää, jos hänen hyvä on muualla kuin minun kanssani niin miksi minä en sitä hänelle suo. Kyse näissä jutuissa on vain ja ainoastaan surkuttelu. Jos minä jätän jonkun ei se minua hetkauta mutta JOS MINUT JÄTETÄÄN se on niin suuri asia että sen varjolla voi jo joltain hengen ottaa. Kasvakaa aikuisiksi.
Kuka se kissan hännän nostaa jollei kissa itse.
Entäs jos ei ole jättänyt ketään? Ja entäs jos tekee itsemurhan, mutta ei kerro kenellekään, että teki sen rakkauden tähden?
Miksi minulla pitää aina olla paha olo? Onpa kiva, jos taas aletaan morkata minua, ihan kuin masennuksesta voisi parantaa itse itsensä, jos on rakkauden tähden masentunut. Ne jotka on tulleet jätetyiksi, voivat ymmärtää.
Minut on jätetty ja muutaman vuosi sen jälkeen kiitin luojaani niin paljon paremman miehen sain. Enirakkauteni kanssa minulla ei olisi ollut mitään tulevaisuutta. Mutta sen se minulle opetti, enää en riipustaudu yhteenkään mieheen. Aikanaan kun oli kriisi mieheni kanssa annoin kaksi mahdollisuutta, hän lähtee tai jatketaan yhteisesti sovituilla ehdoilla eteenpäin. Minun elämä ei lopu vaikka joutuisin sitä yksin jatkamaan. Rakkauden tähden ei itsemurhia tehdä, syy on silloin heikko itsetunto.
Minut on jätetty liian monta kertaa. Mutta en viitsi kertoa enempää, koska täällä vain pilkataan. Ehkä en sitten jätä mitään im-viestiä kellekään.
Minkä sille voi, jos on huono itsetunto? Nykyään se tuntuu olevan pahempi asia kuin jos pettää ja jättää toisen ihmisen. Hyväitsetuntoiset ne jaksaa porskuttaa ja mollata toisia, joilla on erilaiset lähtökohdat.
Kyse ei ole mollaamisesta. Vain ja ainoastaan sinä pystyt parantamaan sinun itsetuntoa, ei kukaan muu. Mene ammattiauttajalle, hyvä sellainen pystyy selventämään sinulle sinun tilanteesi. Yhteiselossa toisen kanssa täytyy molempien rakastaa ehdoitta toista, ei riitä jotta vain toinen. Kumpikaan ei saa olla riippuvainen toisesta vaan molemmilla täytyy olla "elintilaa". Ihminen on vain ensimmäiset vuodet riippuvainen vanhemmistaan. Murrosiässä voi jo kelata asiat ja tehdä itsellesi selväksi, vain sinä ja ainoastaan sinä määräät elämästäsi jos niin tahdot. Sen asian kun teet itsellesi selväksi elämäsi alkaa seestyä.
Voiko mitään säälittävämpää ollakaan kuin tehdä itsemurha vain jonkun tyttö/-poikaystävän jättämisen takia? Todella naurettavaa touhua. Ketään vierasta ihmistä ei kukaan rakasta nii paljon ettäkö sen takia itsensä tappaisi. Uusia ihmisiä tulee aina. On todella lapsellista romantisoida elämää millään lailla.
Säälittävää.
Siirappista paskaa. Ota itseäsi niskasta kiinni ja unohda tuollaiset hömpötykset! Sellaista naista/miestä ei olekaan jonka takia kannattaisi kuolla ja se on fakta.
..oikeasti aio tehdä mitään itsellesi siksi, että sinut on jätetty..?? Voin kertoa, että olen kokenut viimeisen vuoden aikana kaksi eroa; avioeron ja avoeron, joista jälkimmäisessä olin se, joka jätettiin. Ja olin korviani myöten rakastunut siihen ihmiseen!! Viime keväänä vaivuin lopulta todella vaikeaan masennukseen, jonka seurauksena jouduin myös monen kuukauden sairaslomalle töistä. Päivittäin harkitsin itsaria, elämänhaluni katosi lähes kokonaan. Minua ei enää kiinnostanut yhtikäs mikään ja olin todella ahdistunut. Lopulta hain apua sairaalan psykiatriselta osastolta, terapiasta. Lääkäri määräsi minulle masennuslääkkeet (Cymbalta 60mg), joita olen nyt syönyt n. 3kk ja lääke on todellakin auttanut! Aivan uskomattoman hieno lääke!! Olen saanut elämänhaluni takaisin ja tunnen olevani iloisempi ja vahvempi kuin koskaan. Tuntuu, että kestän nyt ihan mitä vaan! Nyt tuntuu jo ihan naurettavalta, että kuinka saatoinkin harkita riistäväni hengen itseltäni!! Ja todellakin, usko pois: aika parantaa haavat, vaikka se ei nyt siltä sinusta yhtään tunnukaan. Mutta tiedän todella mistä puhun, usko minua!! Hanki ihmeessä ammattiapua, jos et vielä ole sitä hankkinut! Ja jos et itse siihen pysty, pyydä jotakuta läheistäsi hankkimaan sitä sinulle, sillä masentuneena ei useinkaan pysty tarttumaan mihinkään, ei pysty tekemään itse mitään aloitetta, kun sitä on vaan niin lamaantunut...Toivon todella, että luet viestini ja otat tämän vakavasti. Tsemppiä ja VOIMIA!!!!!
Se ei ole ikuista. Te ootte masokisteja jotka haluatte parisuhteita, NE TULEVAT AINA LOPPUMAAN!!
Älkää kiusatko itseänne. Rakkaus loppuu AINA ja te kärsitte.
niin, rakkaus on julmaa ja sen loppuminen on kai väistämätöntä. rakkaus on niin epävarmaa ja tuskallista, että kenenkään järkevän ihmisen ei pitäisi siihen sortua.
mutta kuitenkin, niin monet rakastuvat. ehkäpä rakkaus on jotakin niin suurta, että sen tuottama kärsimys kestetään? masokististahan se on. mutta ilman olisi elämä tyhjempää.
ole niin tärkeä, että sen takia kannattaa itsensä tappaa. Elämässä on paljon muutakin nähtävää kuin yksi parisuhde. Lakkaa säälimästä itseäsi, avaa silmäsi ja katso mitä ympäriltä löytyy. Jos et kykene näkemään elämää ympärilläsi, hae apua esim. alkuun terveyskeskuslääkäriltä.
Itsemurha rakkauden takia on myös hyvin itsekästä ja kiristystä. Täytyy ymmärtää, että joskus rakkaus vain kuolee. Ei ketään voi väkisin rakastaa ja pakottaa olemaan parisuhteessa, missä toinen ei voi hyvin. Miltä itsestäsi tuntuisi, jos et rakastaisi kaveria yhtään, mutta kaveri kiristää itsemurhalla pysymään suhteessa? Ajateleppa tuolta kannalta.
Joo niinpä. Minun oma ihanne minun netti kaverini petti minut ja sanoi minulle näin: lähden tästä naimaan naapurin muijaa vedän jätesäkin sen päähän kun se on niin ruman näköinen. Sen jälkeen emme ole netissä tavanneet.Tämä tapahtiu Huhtikuussa ja senjälkeen olen siipimaassa kulkenut.Olen muutenkin masentunut mielenterveyskuntoutuja ja rakkaani jätti minut.Hän inhoaa ja vihaa minua ei siinä mitään muutakaan voi olla.??
minulla menossa samanlainen vaihe ja jotenkin tuntuu ettei mikään auta.Mutta se olisi tavallaan kosto vain toista osapuolta kohtaan,ja auttaisiko se asiaa
Tavallaan, vaikka välillä ihmiselle annetaankin jokin tai joitakin keitaita kokea elävänsä jonkun vuoksi, niin mielestäni meistä kukaan ei voi laittaa elämäänsä kenenkään toisen ihmisen ns. varaan! Se on saletti. Se on kiikun kaakun kuitenkin aina, sanoo ja miettii yksineläjä... Kyllä minusta ihan itse pitää oppia elämään ilman, että se on jotakin toista ihmistä varten. Hyvä, kun jos milloin niin voi kokea, se on extraa, mutta pysyvä tila se ei ole. Aina voi sattua jotakin! Sanomattakin selvää. Ajattelepa, jos ja kun ihminen elää vaikka lapsiaan varten ja niiden vuoksi, niin nekin, lentävät pesästä omille teilleen... Nekin ovat lainassa vain. Okay, avioliitto on tarkoitettu, kunnes kuolema erottaa ja monestipa (kuten vanhemmillani 60 v) se toimii noin. Mutta, kuten tiedämme, on erittäin haavoittuvaista! Paras nauttia, jos ja kun aika on, mutta kantsii tiedostaa vaarat. Tämä aikakin on niin tosi pahasti repiväinen ja löysä! Siis yleiset tavat, asenteet, moraali. Ei ole kenellekään rakentavaa ja turvallista, sorry.