"Rakkaus on sitä, että voimme ja haluamme antaa rakastamiemme ihmisten olla sitä mitä he ovat ja elää niin kuin he itse valitsevat, emmekä vaadi heitä tyydyttämään meidän omia vaatimuksia".
Voin tämän perusteella sanoa todella rakastavani ihmistä, joka koskaan ei tule vastarakkautta itselleni antamaan. Mitä sitten vaikkei tulekkaan? Olisiko se rakkautta laisinkaan jos sitä vaatisin?
Mielestäni oikea rakkaus ei vaadi mitään. Rakkaudessa ei ole vaatimuksia. Eikä oma rakkauteni ole sidottu vaatimuksiin. En vaadi häneltä mitään.
Voin tämän perusteella sanoa todella rakastavani ihmistä, joka koskaan ei tule vastarakkautta itselleni antamaan. Mitä sitten vaikkei tulekkaan? Olisiko se rakkautta laisinkaan jos sitä vaatisin?
Mielestäni oikea rakkaus ei vaadi mitään. Rakkaudessa ei ole vaatimuksia. Eikä oma rakkauteni ole sidottu vaatimuksiin. En vaadi häneltä mitään.
Vastaukset 18
Vanhimmat
... ettei hän tule koskaan antamaan sinulle vastarakkautta? Voitko kertoa tarinaasi?
"Ei rakkaus vaadi paljon - vaan kaiken..."
Kirjoitinkin jo hieman ajatuksiani lepakkopuolelle. Mutta vastaan sulle ihan rehellisesti: Koska tiedän. Ja kuten kirjoitinkin toiselle puolelle, kyseinen fakta ei kuitenkaan paina eikä kuluta. Hän elää omien valintojensa mukaan enkä voi kuin toivoa kaiken menevän hänen elämässään parhaalla mahdollisella tavalla.
Miksi kirjoitit alunperin? Onnellisuuden huumassako? Oletko muka onnellinen? Vaikka kuinka yritän ymmärtää kummalliselta tuntuvaa tilannettasi, en pysty ymmärtämään. Olen pahoillani. en tahdo loukata sinua, mutta jotenkin juttusi tuntuu falskilta... Luin monta kertaa molempien puolien viestejä, mutta mä en nyt tajua. Sanot, ettei onnellisuuteesi vaikuta toinen ihminen (romanttisessa mielessä), kuitenkin puhut perheestä (ilmeisesti miehestäsi). Uskallatko kertoa avoimemmin tilanteestasi vai meneekö liian henk.kohtaiseksi?
Kiitos rehellisestä vastauksestasi. Niin, ehkei tätä kukaan muu tajuakkaan kuin itse. Kysyit miksi kirjoitin aluperin. Kirjoitin ihan siksi, koska päivällä keskustelimme laaja-alaisesti rakkaudesta ja siitä miten sen kukakin käsittää. Ajatus siis jäi pyörimään mieleeni ja netissä surffatessani osui kohdalle kyseinen "rakkauden määritelmä". Se kolahti ja ymmärsin heti että se on hyvin pitkälle mitä itsekin ajattelen. Siksi tahdoin kirjoittaa sen myös tänne ja saada aikaan keskustelua. Ja kyllä, kyllä olen onnellinen. Ei ole mitään rakkauden huumia, heh, vaan ihan tasapainoinen ja vakaa tunne.
Ja kun puhuin perheestäni, tarkoitin tällä äitiäni ja muuta perhettäni. Miestä ei ole. Perheestä siksi, koska onhan se vieläkin perheeni vaikken kotona enää asukkaan.
Oli kiva saada vastaus sulta, arvostan sitä että oikeasti olet asiaa ajatellut. Sellaisia vastauksia arvostan!
On olemassa erilaisia rakkauksia; vaativaa rakkautta ja pyyteetöntä. Pyyteetön rakkaus on nykymaailmassa harvinaista, ja se toteutuu ehkä parhaiten ystävyyssuhteissa. Minullakin on hyvä ystävä, jota rakastan ja en tunne vaatimuksia häntä kohtaan. Ystävyyden tasolla tällainen ainakin minulla toimii, muttei varmaankaan enää parisuhdetasolla. Parisuhteessa melkeinpä joutuu vaatimaan toiselta joskus jotain, että voi elää yhdessä.
Pyyteettömyys toiminee siten ehkä parhaiten ystävyyden tasolla, jos ylipäätään on toimiakseen.
on sellaista, että ei haluaisi rakastamalleen ihmiselle tuottaa tuskaa; ennemmin luopuu omasta onnestaan kuin pilaisi jotenkin sen toisen elämän. Oikea rakkaus on valtavaa hellyyttä toista kohtaan, juuri se hellyys on se suurin tunne, vaikka siihen kuuluu tietenkin paljon muutakin.
rakkauden määritelmästä ja siitä mitä oikea rakkaus on. Minä en kuitenkaan yllä tuohon ihanteeseen, olen aivan liian itsekäs ihminen ja ajattelen tietenkin rakkaani parasta mutta hyvin paljon myös omaa onneani.
Hassua, olen painiskellut juuri samanlaisten ajatusten kanssa. Tosin, aika vaikeaa on ollut luopua tästä rakkaudesta. Itsekin tiedän ettei vastarakkautta häneltä tule ja nyt vihdoin olen valmis hyväksymään sen.
Niin, ja sille kyselijälle... Minulla on se mieskin tässä rinnalla. Etsitkö kenties jotain tuttua? ;)
"Hassua, olen painiskellut juuri samanlaisten ajatusten kanssa. Tosin, aika vaikeaa on ollut luopua tästä rakkaudesta. Itsekin tiedän ettei vastarakkautta häneltä tule ja nyt vihdoin olen valmis hyväksymään sen."
Hmmm... Tästä päätellen olet ilmeisesti tuntenut häntä kohtaan ns. "omistavaa rakkautta". Itselläni ei vastaavaa tunnetta ole. Mulle on tärkeintä vain se, että hän on elämässään onnellinen omien, vapaitten valintojensa pohjalta. Että hän on ihan Todella onnellinen sen enempää lässyttelemättä ;) Se on ainoa toiveeni. Uskon hänen tietävän mitä tekee. Tiedän sen, sen verran fiksu mimmi on kyseessä.
ettei se sua rakasta, niin miten sä jaksat yksinäs sitä rakastaa? Ootteko te niinku kavereita, ystäviä, missään tekemisis? Eli riittääkö sulle sen ystävän rakkaus vai? Kuulostaa vähän oudolta...
sit lässytä rakas ! ;)
ihan ensimmäiseksi edes jotain rakkaudesta. Kirjoittelen sitten mielelläni kanssasi.
päättelet, etten tiiä mitää rakkaudesta? Tuntu vaan vähä oudolta toi juttu.. en pahalla. Aatteles ny vähän itekki... jos oot tunnusta toiselle rakkautes eikä se siihe vastaa, nii miten sä sit viel jaksat sitä aina vaa rakastaa?
Että sekö, että on vaikea luopua rakkaudestaan (siis sen kohteesta), olisi osoitus siitä, että rakkaus on ollut omistavaa? Luopuminen on jonkinlainen "tae siitä", että se ei ole ollut omistavaa. ihmettelen toisaalta, että joku kykenee luopuman rakkaudestaan ilman, että se olisi missään vaiheessa yhtään vaikeaa. Suurta rakkautta on juuri se, että luopuminen on vaikeaa, että se tekee tuskaa, mutta silti luopuu!
Tunteet laimenevat aina ajan kanssa: jos kohdetta ei ole, tunne ei jaksa jyllätä yhtä suurena hamaan loppuun asti.
"Luopuminen on jonkinlainen "tae siitä", että se ei ole ollut omistavaa. ihmettelen toisaalta, että joku kykenee luopuman rakkaudestaan ilman, että se olisi missään vaiheessa yhtään vaikeaa. Suurta rakkautta on juuri se, että luopuminen on vaikeaa, että se tekee tuskaa, mutta silti luopuu!"
Tietenkin jossain vaiheessa oli paha mieli, mutta nyt siitä kuitenkin on kulunut jo niin kauan, ettei se enää häiritse. Tämä nyt on muutenkin hieman oma tarinansa... Jäljellä on vain rakkaus.
jokainen tuntee sen kun se osuu kohdalle. se menee luihin ja selkäytimeen... se tuntuu kaipuuna illalla ennen kun käyn nukkumaan ja herään samaan tunteeseen aamulla.. kaipaan häntä silloinkin kun en ole hänen lähellään... tunnen sen sydämessä .. polttavana tunteena..en vaadi rakkaudelta mitään vaan haluan vaalia sitä ja sen hyvinvointia antamalla itsestäni kaiken vaikka toinen ei antaiskaan kaikkea itsestään.. voin haaveilla siitä rakkauden tunteesta mitä en saa itse tuntea mutta se tunne mitä annan toiselle antaa uskoa rakkauden voimaan oli sitten kysymys ystävyydestä tai seurustelukumppannista...anna rakkautta pyytettömästi!!!koska rakkaus ei pyydä mitään elääkseen jokaisessa meissä...itse me asetamme rakkaudelle rajat ja pyydämme mahdottomia; unohtaen sen että aito rakkaus elää jokaisessa meissä samanlaisena puhtaana ja antaen kaikkensa elämälle;kunhan sille annetaan tilaa elää ilman ehtoja ja rajoja
Suurinta rakkautta on se, että antaa toisen olla eikä sotke tämän elämää.
Jospa vain tietäisit, kuinka paljon sinua siitä hyvästä arvostan.