Rakkaus kestää kaiken
Tapasin hänet eräänä kauniina päivänä. Oli kesäkuun alku ja menin nettiin runoilemaan. Siellä hän oli. Maailman ihanin ihminen. Aloin Jarkon kanssa lähettelemään sähköposteja säännöllisesti ja vaikka kuinka yritin estää tunteeni, niin rakastuin häneen. Pyysin hänen kännykän numeron ja hän antoi sen minulle. Sitten eräänä ihanana lokakuun iltana kysyin suoraan Jarkolta, että haluaisiko hän aloittaa kanssani kaukosuhteen. Hän suostui ja niin me aloimme seurustelemaan. Tekstailimme joka päivä ja rakastuin häneen vain enemmän ja enemmän. Hän asui Helsingissä ja minä Kuopiossa.
Mutta kuitenkin vasta eräänä aurinkoisena marraskuun päivänä me sitten tapasimme. Hän on ihana ja kohtelias nuori mies. Mutta eräs asia jäi vaivaamaan mieltäni. Hän sanoi kyllä, että olisin kaunis ja silleen ja kyllä me halattiin, mutta hän ei suudellut minua. Se harmittaa minua näin jälkeenpäin , koska olisin kovasti halunnut sitä. Hän sanoi syyksi ettei uskaltanut , mutta saikin tietää aivan toisen syyn.
Hänellä oli toinen. Se kamala tieto siitä, että hän ei rakastakkaan minua enää. Hän rakasti jotakin toista vaikka sanoi, että rakastaisi minua. Murruin täysin ja halusin kuolla. En kestänyt enää. Yritin itsemurhaa. Ja melkein onnistuin. Mutta en ihan. Kun hän sai tietää siitä, hän jätti sen toisen ja sanoi minulle, että hän oli ollut typerä. Kun kysyin häneltä, miksi hän ei enää rakastanut minua enää, hän sanoi, että hän rakasti minua aina, mutta hän mokasi. Kun katsoin häntä silmiin, hän oli kovin surullinen. Sitten hän varovasti kysyi minulta haluanko yrittää uudelleen. Katsoin häneen, ja sanoin että en tiedä voinko luottaa häneen enää. Häneltä tuli poskelle kyynel. Otin hänen kädestään kiinni ja pyysin anteeksi, ja käänsin katseeni poispäin hänestä. Hän antoi suukon poskelleni ja lähti.
Seuraavan kuukauden olin täysin maassa, kunnes puhelimeni soi. Hän sanoi, että hänen on pakko tavata minua. Pyysin hänet luokseni sairaalaan, koska olin edelleen siellä valvonnassa, etten tekisi itselleni mitään. Seuraavana aamuna hän tuli. Hän pyysi anteeksi, ja antoi minulle kauniin punaisen ruusun, jonka päällä oli sormus. Ja kysyi, että menisinkö hänen kanssaan naimisiin. Hänen silmistä loisti kaipuu, joten suostuin, koska rakastin häntä edelleen. Ja siinä me suudeltiin, ensimmäistä kertaa. Hän otti kädestäni kiinni ja sanoi, että on erittäin pahoillaan
Parin päivän päästä pääsin sairaalasta, ja muutimme yhteen. Oltiin tunnettu vasta puoli vuotta, mutta rakastin häntä ja luotin häneen. Tai yritin parhaani mukaan. Hän ymmärsi, että se ei ollut minulle helppoa.
Sitten eräänä kauniina iltana, kun tulin koulusta kotiin , koti oli koristeltu kauniiksi. Siellä paistoi kynttilöiden kaunis valo ja talo oli täynnä kauniita, punaisia ruusuja. Tulin ovesta sisään ja hän tuli taakseni ja otti takkini pois ja antoi minulle erittäin kauniin punaiseen paketoidun paketin. Avasin sen ja sieltä tuli esiin erittäin seksikäs, punainen satiini mekko. Hän pyysi että laittaisin sen päälle. Menin kylpyhuoneeseen ja laitoin mekon päälle. Harjasin pitkät tummat hiuksen ja laitoin meikkiä lisää ja hiukan parfyymiä. Menin olohuoneeseen, jossa takka tuli valaisi kauniisti. hänellä oli vain päällä antamani bokserit. Hän tuli luokseni ja suuteli minua pitkään ja hellästi. Ja kantoi minut makuuhuoneeseen. Meidän parisänky oli laitettu kauniiksi. Makuuhuoneessa loisti monta kymmentä kynttilää. Ja sänky oli romanttinen. Valkoinen silkki lakana, jonka päällä oli punaisen ruusujen terälehtiä. Yöpöydällä oli metalli sanko, jossa oli shampanjaa jäiden seassa. Ja sangon vieressä oli mansikoita. Aloimme hellästi suudella ja hän kaatoi minut sängylle. Siinä hellästi rakastelimme.
Aamulla heräsin hänen vierestään. Hän nukkui vielä. Katsoin pöydälle, jossa oli puoliksi juotu pullo ja täysi kondomipaketti. Olimme unohtaneet ehkäisyn! Herätin kultani heti ja kerroin asian. Hän vaati, että teen testin. Pyysin, että voisiko hän ostaa sen, koska en itse pysty. Olen niin järkyttynyt. Hän kävi ostamassa ja menin vessaan tekemään testiä. Ja odotimme yhdessä tulosta. Kaksi viivaa, nyt se on varmaa, että olen raskaana. Kaaduin maahan. En jaksanut seisoo, en jaksanut huutaa, en jaksanut itkeä.
Seuraavat päivät vain makasin sängyssäni. En pystynyt syömään. Ruoka ei vain pysynyt sisälläni.
Viikon jälkeen nousin ylös. Jarkko oli keittiössä, kun menin hänen viereen. Sanoin hänelle, että mitä hän ajattelee. Olemme molemmat olleet aika hiljaisia viikon ajan ja nyt hän sanoi, että ei jaksa puhua! Suutuin hänelle ja huusin, että sinäkö se tässä odotat lasta! Hän pyysi anteeksi, ja me halasimme. Päädyimme siihen, että olemme molemmat liian nuoria vanhemmiksi, ja Jarkko soitti heti sairaalaan ja tilasi ajan aborttiin. Aika oli ensi viikolla.
Kun olin sairaalassa minä vaan itkin, kunnes lääkäri tuli pyytämään minut sisälle. Nousin, pyyhin kyyneleet ja lähdin.
Se oli elämäni vaikein päätös, mutta tein sen. Menin pöydälle makaamaan, ja sain jotain lääkettä, että nukkuisin.
Kun heräsin kultani oli vieressäni pitäen kädestäni kiinni. Kun katsoin häneen kysyin, mitä hän ajattelee. Hän sanoi, että näytän enkeliltä sairaala vaatteet päällä. Sitten muistin, että lapseni, joka ei saanut mahdollisuutta elää, on nyt enkeli. Oloni oli ontto, jotenkin tyhjä, mutta tiesin sisimmissäni, että se oli oikea ratkaisu.
Nyt muutama vuosi tapahtuman jälkeen, olemme onnellisesti naimisissa ja lapsemme olisi nyt pari vuotias. Odotan nyt lasta, jonka me molemmat haluamme. Vieläkin joskus itken hiljaa iltaisin, kuollutta lastamme, mutta tiedän, että vaikka kuinka itken ja kaipaan, en saa häntä takaisin. Ja se oli silloin oikea ratkaisu. nyt en tekisi sitä mistään hinnasta, mutta olin silloin niin nuori. Nyt olen onnellinen. Meidän kahden rakkaus on kestävää. Vieläkin kuolleen lapsen oletetuilla syntymä päivillä, pyydän aikaa olla itsekseni ja mieheni ymmärtää täysin, että se oli minulle kova isku. Jokainen tammikuun kymmenes päivä, itken huoneessani, ja rukoilen, että tein oikein. Mutta elämää on jatkettava vaikka mikä olisi. Rakkautemme ei haihdu koskaan ja me tiedämme, että tosi rakkaus kestää kaiken.
**********************************************
Kommentteja!
Tapasin hänet eräänä kauniina päivänä. Oli kesäkuun alku ja menin nettiin runoilemaan. Siellä hän oli. Maailman ihanin ihminen. Aloin Jarkon kanssa lähettelemään sähköposteja säännöllisesti ja vaikka kuinka yritin estää tunteeni, niin rakastuin häneen. Pyysin hänen kännykän numeron ja hän antoi sen minulle. Sitten eräänä ihanana lokakuun iltana kysyin suoraan Jarkolta, että haluaisiko hän aloittaa kanssani kaukosuhteen. Hän suostui ja niin me aloimme seurustelemaan. Tekstailimme joka päivä ja rakastuin häneen vain enemmän ja enemmän. Hän asui Helsingissä ja minä Kuopiossa.
Mutta kuitenkin vasta eräänä aurinkoisena marraskuun päivänä me sitten tapasimme. Hän on ihana ja kohtelias nuori mies. Mutta eräs asia jäi vaivaamaan mieltäni. Hän sanoi kyllä, että olisin kaunis ja silleen ja kyllä me halattiin, mutta hän ei suudellut minua. Se harmittaa minua näin jälkeenpäin , koska olisin kovasti halunnut sitä. Hän sanoi syyksi ettei uskaltanut , mutta saikin tietää aivan toisen syyn.
Hänellä oli toinen. Se kamala tieto siitä, että hän ei rakastakkaan minua enää. Hän rakasti jotakin toista vaikka sanoi, että rakastaisi minua. Murruin täysin ja halusin kuolla. En kestänyt enää. Yritin itsemurhaa. Ja melkein onnistuin. Mutta en ihan. Kun hän sai tietää siitä, hän jätti sen toisen ja sanoi minulle, että hän oli ollut typerä. Kun kysyin häneltä, miksi hän ei enää rakastanut minua enää, hän sanoi, että hän rakasti minua aina, mutta hän mokasi. Kun katsoin häntä silmiin, hän oli kovin surullinen. Sitten hän varovasti kysyi minulta haluanko yrittää uudelleen. Katsoin häneen, ja sanoin että en tiedä voinko luottaa häneen enää. Häneltä tuli poskelle kyynel. Otin hänen kädestään kiinni ja pyysin anteeksi, ja käänsin katseeni poispäin hänestä. Hän antoi suukon poskelleni ja lähti.
Seuraavan kuukauden olin täysin maassa, kunnes puhelimeni soi. Hän sanoi, että hänen on pakko tavata minua. Pyysin hänet luokseni sairaalaan, koska olin edelleen siellä valvonnassa, etten tekisi itselleni mitään. Seuraavana aamuna hän tuli. Hän pyysi anteeksi, ja antoi minulle kauniin punaisen ruusun, jonka päällä oli sormus. Ja kysyi, että menisinkö hänen kanssaan naimisiin. Hänen silmistä loisti kaipuu, joten suostuin, koska rakastin häntä edelleen. Ja siinä me suudeltiin, ensimmäistä kertaa. Hän otti kädestäni kiinni ja sanoi, että on erittäin pahoillaan
Parin päivän päästä pääsin sairaalasta, ja muutimme yhteen. Oltiin tunnettu vasta puoli vuotta, mutta rakastin häntä ja luotin häneen. Tai yritin parhaani mukaan. Hän ymmärsi, että se ei ollut minulle helppoa.
Sitten eräänä kauniina iltana, kun tulin koulusta kotiin , koti oli koristeltu kauniiksi. Siellä paistoi kynttilöiden kaunis valo ja talo oli täynnä kauniita, punaisia ruusuja. Tulin ovesta sisään ja hän tuli taakseni ja otti takkini pois ja antoi minulle erittäin kauniin punaiseen paketoidun paketin. Avasin sen ja sieltä tuli esiin erittäin seksikäs, punainen satiini mekko. Hän pyysi että laittaisin sen päälle. Menin kylpyhuoneeseen ja laitoin mekon päälle. Harjasin pitkät tummat hiuksen ja laitoin meikkiä lisää ja hiukan parfyymiä. Menin olohuoneeseen, jossa takka tuli valaisi kauniisti. hänellä oli vain päällä antamani bokserit. Hän tuli luokseni ja suuteli minua pitkään ja hellästi. Ja kantoi minut makuuhuoneeseen. Meidän parisänky oli laitettu kauniiksi. Makuuhuoneessa loisti monta kymmentä kynttilää. Ja sänky oli romanttinen. Valkoinen silkki lakana, jonka päällä oli punaisen ruusujen terälehtiä. Yöpöydällä oli metalli sanko, jossa oli shampanjaa jäiden seassa. Ja sangon vieressä oli mansikoita. Aloimme hellästi suudella ja hän kaatoi minut sängylle. Siinä hellästi rakastelimme.
Aamulla heräsin hänen vierestään. Hän nukkui vielä. Katsoin pöydälle, jossa oli puoliksi juotu pullo ja täysi kondomipaketti. Olimme unohtaneet ehkäisyn! Herätin kultani heti ja kerroin asian. Hän vaati, että teen testin. Pyysin, että voisiko hän ostaa sen, koska en itse pysty. Olen niin järkyttynyt. Hän kävi ostamassa ja menin vessaan tekemään testiä. Ja odotimme yhdessä tulosta. Kaksi viivaa, nyt se on varmaa, että olen raskaana. Kaaduin maahan. En jaksanut seisoo, en jaksanut huutaa, en jaksanut itkeä.
Seuraavat päivät vain makasin sängyssäni. En pystynyt syömään. Ruoka ei vain pysynyt sisälläni.
Viikon jälkeen nousin ylös. Jarkko oli keittiössä, kun menin hänen viereen. Sanoin hänelle, että mitä hän ajattelee. Olemme molemmat olleet aika hiljaisia viikon ajan ja nyt hän sanoi, että ei jaksa puhua! Suutuin hänelle ja huusin, että sinäkö se tässä odotat lasta! Hän pyysi anteeksi, ja me halasimme. Päädyimme siihen, että olemme molemmat liian nuoria vanhemmiksi, ja Jarkko soitti heti sairaalaan ja tilasi ajan aborttiin. Aika oli ensi viikolla.
Kun olin sairaalassa minä vaan itkin, kunnes lääkäri tuli pyytämään minut sisälle. Nousin, pyyhin kyyneleet ja lähdin.
Se oli elämäni vaikein päätös, mutta tein sen. Menin pöydälle makaamaan, ja sain jotain lääkettä, että nukkuisin.
Kun heräsin kultani oli vieressäni pitäen kädestäni kiinni. Kun katsoin häneen kysyin, mitä hän ajattelee. Hän sanoi, että näytän enkeliltä sairaala vaatteet päällä. Sitten muistin, että lapseni, joka ei saanut mahdollisuutta elää, on nyt enkeli. Oloni oli ontto, jotenkin tyhjä, mutta tiesin sisimmissäni, että se oli oikea ratkaisu.
Nyt muutama vuosi tapahtuman jälkeen, olemme onnellisesti naimisissa ja lapsemme olisi nyt pari vuotias. Odotan nyt lasta, jonka me molemmat haluamme. Vieläkin joskus itken hiljaa iltaisin, kuollutta lastamme, mutta tiedän, että vaikka kuinka itken ja kaipaan, en saa häntä takaisin. Ja se oli silloin oikea ratkaisu. nyt en tekisi sitä mistään hinnasta, mutta olin silloin niin nuori. Nyt olen onnellinen. Meidän kahden rakkaus on kestävää. Vieläkin kuolleen lapsen oletetuilla syntymä päivillä, pyydän aikaa olla itsekseni ja mieheni ymmärtää täysin, että se oli minulle kova isku. Jokainen tammikuun kymmenes päivä, itken huoneessani, ja rukoilen, että tein oikein. Mutta elämää on jatkettava vaikka mikä olisi. Rakkautemme ei haihdu koskaan ja me tiedämme, että tosi rakkaus kestää kaiken.
**********************************************
Kommentteja!
Vastaukset 16
Vanhimmat
Minä pitäisin tuota tarinaa melkoisen epärealistisena. Sormuksetkin ostettiin ennen ensimmäistä suudelmaa, ja kuitenkin tarinan tyttö kävi vielä koulua...vai oliko kenties kyse jostain muusta oppilaitoksesta tai opettajan ammatista? Ja toisaalta, yhteen muuttaminen puolen vuoden tuntemisen jälkeen, ja itsemurhahaaveet poikakaverin petollisuuden vuoksi saavat päähenkilön kuulostamaan melkoisen naiivilta... En sitten tiedä, oliko se tarkoituskin.
Kirjoitusasussa ei sinäänsä ole moitittavaa, kyllä sinä kirjoittaa osaat, ei siinä mitään. Jotain hätäistä tuossa juonen käsittelyssä on, joka minua häiritsee. Ehkä se, että olet rakentanut noiden ihmisten kohtaloon kaikki mahdolliset tapahtumat, ja jättänyt itse henkilöhahmojen tunnelman hiukan ontoiksi. Mutta tämä nyt on vain minun hyvin subjektiivinen mielipiteeni.
[Ja jos saa kysyä, oletkos, tämän tarinan kirjoittaja, runopalstalla enemmän nähty -angel-, vai muutenko vain on sama nicci? (Ja samankaltainen tarinan alku, kieltämättä)]
~Rêveuse
runopalstalla tunnetumpi -angel- mä oon..Joo, aikas hätiköiden kirjoitettu, en käyttänyt suunnitteluun paljoo aikaa joten huono tuli..:(
Joo ei tod. hyvä, mut kaikki on mahdollista, itseasiassa nää henkilöt on olemassa, mut heille ei ole tapahtunut tätä eikä toiv. tule tapahtumaan!
Kiitos, arvostan mielipidettäsi, erittäin paljon!:)
Kiitos, pitää kahtoo jos teen joskus uuden, hiukan enemmän suunnitellumman tarinan, ok??:)
Hauskaa loppu iltaa sullekkin..:)
Arvelinkin, että jotakuinkin todellisista ihmisistä, joskaan ei todellisista tapahtumista, tässä oli kyse...(Tuon toisen palstan keskusteluja joskus seuranneena, tosin eri nicciä silloin käytin.)
Mutta kirjoittele ihmeessä, en minä ketään yritä teilata. Eihän kukaan ole täydellinen.
ja kenestäkään ei tule täydellinen ja mä tiedän et olen huono kirjoittamaan mut kirjoitan silti..:)
Jos ihmiset ei tykkää niin jättäkööt lukemaatta!!
..Millä nicillä olit runot palsrtalla...???
Se oli kerrassaan loistava tarina! Hiukan ehkä puutteellinen teksti joissain kohdissa, mutta pidin siitä valtavasti! :) *hymy* Toivoisin että kirjoittelisit lisää. Mullakin tuli vähän sellanen tunne muuten, että ettet vain itsestäsi kertoisi... Ymmärsin kuitenkin, että noita asioita ei ole tapahtunut, sillä lopussa selvisi että päähenkilö olis tällä hetkellä aika vanha...
Kiitti mukavasta tarinasta! ;)
minusta ja keisari wankeristahan se kertoi..tosin hän ei ikinä ottasi toista..
kiitos valtavasti ystäväni!!:)
On mulla toinen tarina, kirjoitettu alku vasta mut kuitenkin!!:)
No pitää kahtoo..:)
*halaa*...voin kirjoittaa sitä huomenna lisää, kun olen kipeä!!:(
Mailaile ystäväni!
...pian! :)
Mullakin on tarina tulossa... joten voisitko arvostella sen? :) Niin ja... lukea. x))
heti kun kerkeen..:)
No ihan ok mun mielestä 14-vuotiaan (?) kirjoittamaks. Pidin enemmän kun sun aikasemmista kirjotuksista (lähinnä runoista siis).
Ärsytti noi itsemurha-aikeet. Vituttaa vaan aina kun joku puhuu itsemurhasta syynä se, että on tullut jätetyksi. Johtunee henkilökohtaisista syistä.
Ärsytti myöskin pari yltiöromanttista kohtaa. Vain taisi jäädä sydämen muotoinen suklaarasia ja parvekkeen alla lauleskeleminen puuttumaan?
nyt romantiikkaa saa olla..ei huonompi ajatus noi kaksi juttuu lisätä uuteen tarinaan:)
tota jooh....ei millään pahalla, mut toi sun tarinas oli luultavasti huonoin mitä oon lukenu. Tapahtumat kulki AIVAN liian nopeaa: sit tapasin jarkon sain selville et sillä oli toinen ja sit mä yritin itsemurhaa mut en onnistunu, jarkko tuli takas, mentiin naimisiin,rakasteltiin ihanasti,aamulla huomasin et ehkäisy puuttu,sain selville et oon raskaana,tein abortin......... toi on tylsää! siis luettelointia.ja päähenkilöstä saa sen kuvan, että hän on erittäin hauras itsetunnoltaan ja muutenkin. Novellissasi oli liian vähän keskusteluja. Hyvä novelli on sellainen, jota ei voi tiivistää noin lyhyeksi niinkuin sun oman. Siinä pitää olla paljon pikku tapahtumia keskusteluissa, syitä ja seurauksia,traagisuutta,takaumia ja ennakointia, päähenkilön täytyy kasvaa ja viisastua tarinan aikana.... jospa nyt pysyttelet niissä runoissa! jatkoa ei luultavasti kukaan toivo, ja vaikka kirjoittaisitkin sitä, älä lisää sinne niitä sukla rasiaa ja parvekkeen alla laulamista! Novellisi muuttuu saippuasarjaksi!
vikaa saippuasarjoissa on..??:)
Luuletsä et ton sun kommenttis takia lopetan kirjoittamisen, tai etten julkaise sitä tänne..Nyt taidan tehä urakalla töitä ja teen useita novelleja ja laitan ne tänne..
Jos tod. yritit saada mut pois kirjoittamasta, voin sanoa että surkea yritys!!!
Ja kyllä mä edelleen runoilen!Ja varsinkin kirjoitan tarinoita..
Koska mä pidän molemmista..rakastan kirjoittamista, se on osa minua, en voi sille mitään jos neiti/herra täydellistä ei sattunut miellyttää..!!
:)
Et osaisi kirjoittaa yhtään paremmin!!!!
Ajattelin vaan tällästä kommentoida, että tuo werty on tainnut jättää suurimman osan novelleista joita täällä on lukematta, jos tämä nyt osoittautui siksi huonommaksi...
Angel osaa aloittaa (yleensä) lauseen isolla kirjaimella. Edes tätä taitoa ei moni novellejen kirjoittaja täällä omaa.
Tapahtumien kulku angelin novellissa oli kieltämättä typerä, mutta minä ainakin olen lukenut monta kymmenen kertaa typerämpää ja tylsempää novellia...
oon mä kyllä useimmat novellit täälä lukenut ja lehdistäkin paljo. mikä sä oot arvostelemaan mun mielipidettä? ja sori siis sehän muuttaa kaiken, jos kerran osaa kirjottaa isolla alkukirjaimella. en mä huomannut näin mahtavaa yksityiskohtaa. ehkä -angel- on jo läpässyt kakkosluokan, sielähän opetettiin "Virke alkaa isolla ja virke loppuu pisteeseen,huutomerkkiin tai kysymysmerkkiin."
nyt sä varmaan valitat, et enhän mäkää kirjota isolla, mut nyt mulla on niin kiire, et en ehdi
Anteeksi, että arvostelin mielipidettäsi, ei olisi pitänyt.