en tiedä mihin kuuluu, joten laitoin tänne..
olen ihminen joka ei osaa olla yksin, olen erittäin tunteellinen ja ns. omistava...en pahalla tavalla siis..en vaan keksinyt muuta sanaa..
seurustelen onnellisesti ja asummekin yhdessä, kohta vuosi takana yhteisasumista. Kaikki mennyt hyvin, yllättävän hyvin, ajattelin että olisi vaikeampaa..
aloin seurustelemaan nykyiseni kanssa ihan putkeen viime eroamisen jälkeen, en ehtinyt sitä käymään mitenkään ja luulen että vaikuttaa minuun aika paljon vieläki.
noin 2 vuotta sitten jätin exäni, ensimmäinen rakkauteni nykyisen takiani. meillä meni todella huonosti jo ja oltiin yhdessä ehkä vain siksi ettei uskallettu erota...minä en uskaltanut, en halua en uskalla olla yksin..
rakastan nykyistäni yli kaiken, koskaan kukaan ei ole minua kohdellut näin. Silti ikävöin exääni todella usein ja ehkäpä jopa liian paljon silloin kun häntä mietin, uskon että hän ei mieti minua sillälailla enää...
mietin jopa mitä jos...mutta sitten järki tulee taas ja sanoo että pidä kiinni nyt tästä ihmisestä joka sinusta pitää huolen ja pitää minusta liian hyvää huolta..
nyt mulle on tullut todella huono vaihe elämässä, vaikka oikeastaan mikään ei ole vialla...Itkettää todella helposti ja se aiheuttaa aika horjumista mun elämässä muutenkin, olen jotenkin paljon stressaantuneempi, haastan riitaa jne..
en osaa edes selittää mutta hiukan pelottava tilanne, on vaan huono olla todella usein ja usein en edes tiedä mistä se johtuu...
olen ihminen joka ei osaa olla yksin, olen erittäin tunteellinen ja ns. omistava...en pahalla tavalla siis..en vaan keksinyt muuta sanaa..
seurustelen onnellisesti ja asummekin yhdessä, kohta vuosi takana yhteisasumista. Kaikki mennyt hyvin, yllättävän hyvin, ajattelin että olisi vaikeampaa..
aloin seurustelemaan nykyiseni kanssa ihan putkeen viime eroamisen jälkeen, en ehtinyt sitä käymään mitenkään ja luulen että vaikuttaa minuun aika paljon vieläki.
noin 2 vuotta sitten jätin exäni, ensimmäinen rakkauteni nykyisen takiani. meillä meni todella huonosti jo ja oltiin yhdessä ehkä vain siksi ettei uskallettu erota...minä en uskaltanut, en halua en uskalla olla yksin..
rakastan nykyistäni yli kaiken, koskaan kukaan ei ole minua kohdellut näin. Silti ikävöin exääni todella usein ja ehkäpä jopa liian paljon silloin kun häntä mietin, uskon että hän ei mieti minua sillälailla enää...
mietin jopa mitä jos...mutta sitten järki tulee taas ja sanoo että pidä kiinni nyt tästä ihmisestä joka sinusta pitää huolen ja pitää minusta liian hyvää huolta..
nyt mulle on tullut todella huono vaihe elämässä, vaikka oikeastaan mikään ei ole vialla...Itkettää todella helposti ja se aiheuttaa aika horjumista mun elämässä muutenkin, olen jotenkin paljon stressaantuneempi, haastan riitaa jne..
en osaa edes selittää mutta hiukan pelottava tilanne, on vaan huono olla todella usein ja usein en edes tiedä mistä se johtuu...
Vastaukset 9
Vanhimmat
vielä yli exästäsi. tässä sen just näkee mitä seurauksia siitä on kun aloittaa uuden suhteen heti edellisen perään. ei sitä turhaan sanota että täytyisi ainakin vuosi eron jälkeen olla ihan hissukseen ilman mitään vakavia suhteita. kannattaa aina miettiä ennenkuin tekee. p.s. ei ollut henk.koht. sinulle, vaan yleisesti kaikille. epäonnistunein mahdollinen lähtökohta suhteelle on heti vanhan suhteen perään. piste.
ei se kyllä ole epäonnistuminen että aloitin...tiedän että olemme loppuelämän yhdessä onnellisesti ja näin kuuluu olla..mutta ehkä se on normaalia ajatella sitä välillä kun ei ole ajanu läpi aivoissa sitä koskaa kunnolla:)
olemaan yksin. Ihan itsekseen vaan. Jos et osaa olla yksin, niin miten on mahdollista olla kaksin. Kerron sulle syyn sun ongelmaan. Et halua olla yksin, koska pelkäät. Mitä sä pelkäät? Pelkäät jotain, mitä et tunne. Ja mikä on lähinnä sinua, jota et tunne?
miten opin olemaan yksin?
en nyt jätä isoa rakkauttani siksi vain että oppisin olemaan yksin..
olemalla yksin. Siihen on monia eri keinoja. Kyllä sä omansa keksit. Rakkaus. Kuin helposti sitäkin sanaa viljellään suuntaan ja toiseen tarkoitamatta sitä kuitenkaan. Muista että rakastuminen ja rakastaminen on kuitenkin eri asioita. Jokainen osaa rakastua, mutta kuin moni osaa rakastaa? Kaikkea hyvää sulle jatkossa.
juu opin olemaan yksin varmasti...
rakastuin kyllä, rakastun todella vaikeasti, se että minä sanon rakastan on todella suuri asia...eli enköhän MINÄ osaa RAKASTAA oikeasti..
ihminen. Aina ei tule olemaan helppoa. Mutta voimia sulle. Arvosta sitä mitä sulla on silloin kun sulla on se, ei vasta silloin kun olet menettänyt tai olet menettämäisillään sen. Ja tee toiselle niin kuin haluat itsellesi tehtävän. Ja silloin kaikki kääntyy parhain päin.
kiitos noista sanoista..
välillä tuntuu vaan että joku muu voima ottaa haltuu koko ihmisen ja vaikka menis kuinka hyvin niin on huono olla...ja sitte kärsii suhde
on pelko. Pelko menettää. Pelko yksin jäämisestä. Ja silloin kun pelko saa vallan jokainen meistä alkaa toimia päinvastoin kun pitäisi. Se on ainoastaan inhimillistä. Yritä olla luottavaisempi. Luota ensiksi itseensä. Sen jälkeen on naurettavan helppo luottaa myös toiseen. Ja mennyt täytyy osata jättää sinne minne se kuuluukin. Menneisyyteen. Eikä kantaa sitä aina mukana. Se on kuitenkin jo takana, eikä sitä voida enää muuttaa. Se voidaan hyväksyä sellaisena kun se meillä on ja pitää se vaan kauniina muistona. Mutta ei pidä elää menneen ehdoilla. Se mennyt on meille jokaiselle henkilökohtaisesti oiva oppitunti itsestämme. Jos vaan osataan ottaa opiksi. Muista että pelot voi voittaa ainoastaan kohtaamalla ne. Sitä ennen täytyy vaan kysyä itseltä, että mitä oikeasti, todellakin pelkään? Voimia sulle ja toivottavasti tästä on ollut sulle jotain apua.