Kun lapsi on huostassa ja tapaamisia aletaan lisäämään,niin onko jokin määrä kuinka paljon tapaamisia voi olla ilman että siitä sovitaan neuvottelussa ja kirjataan huioltosuunnitelmaan.Siis esim, sossun kanssa puhelimitse sopisi näistä tapaamisista.Edellyttääkö yli kaksi viikonloppua kuussa toteutuvat tapaamisisviikonloput kotiuttamisen aloittamista?Sanooko lastensuojelulaki tästä jotain?
Meillä on marraskuussa seuraava huoltosuunnitelmaneuvottelu ja sossu sanoi että tapaamisia ei voi lisätä ennen sitä.Olemme tavanneet kesästä lähtien viikon-kahden välein viikonloppu tai 3 yötä,kesällä poika oli luonani heinäkuussa melkein kolme viikkoa yhteensä.Tapaamiset ovat menneet hyvin, eikä jyse ole siis siitä, että jotenkin asiat olisi menneet huonompaan suuntaan vaan päinvastoin.Sossut on kuunneelleet minua ja sijaisperhettä ja olemme käytännössä melkein keskenämme nämä tapaamiset sopineet.Ilmoittanut vain koska olemme tavanneet ja kuinka kauan.Nyt kuitenkin siis voimme tavata vain kahden viikon välein sen viikonlopun verran neuvotteluun saakka.Mua ihmetyttää tämä asia.Sijaisperheen äiti sanoi, että nyt saakin pänniä,hyvä puoli asiassa on se, että huostaanoton purkamiseen ei ole mitään estettä tilanteessamme.Se minuakin lohduttaa.
Meillä on marraskuussa seuraava huoltosuunnitelmaneuvottelu ja sossu sanoi että tapaamisia ei voi lisätä ennen sitä.Olemme tavanneet kesästä lähtien viikon-kahden välein viikonloppu tai 3 yötä,kesällä poika oli luonani heinäkuussa melkein kolme viikkoa yhteensä.Tapaamiset ovat menneet hyvin, eikä jyse ole siis siitä, että jotenkin asiat olisi menneet huonompaan suuntaan vaan päinvastoin.Sossut on kuunneelleet minua ja sijaisperhettä ja olemme käytännössä melkein keskenämme nämä tapaamiset sopineet.Ilmoittanut vain koska olemme tavanneet ja kuinka kauan.Nyt kuitenkin siis voimme tavata vain kahden viikon välein sen viikonlopun verran neuvotteluun saakka.Mua ihmetyttää tämä asia.Sijaisperheen äiti sanoi, että nyt saakin pänniä,hyvä puoli asiassa on se, että huostaanoton purkamiseen ei ole mitään estettä tilanteessamme.Se minuakin lohduttaa.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Eilen tv-uutisissa sosiaaliviranomainen selosti omaa vastuutaan kiertäen, että alaikäisten teinijuoppojen hoitolaitokset edellyttävät, että nämä lapset otetaan huostaan ennen kuin hoitoa annetaan. Miten joku lääkäri tai hoitolaitos voi olla sellaisessa asemassa, että voi ja saa vaatia huostaanottoa, joka on perheen perusoikeuksiin raskaasti kajoava hallinnollinen toimenpide. Lääkärinvalahan velvoittaa hoitamaan kaikki potilaat ehdoitta. Vai onko ne jotain puoskareita ne lasten päihdehoitajat.
Olen todella sitä mieltä, että huostaanotoista pitää päättää tuomioistuimessa eikä avuttomien sosiaaliviranomaisten toimesta, jotka ovat näköjään kenen tahansa vietävissä.
Siitä päivästä, kun meille lapset annettiin, toisen vanhemman suostumuksella ja toisen vastustaessa, ja valittaessa lääninoikeuteen tai mihin lie(pitäisi tarkistaa papereista etten taas puhu läpiä päähäni), kesti melkein vuoden, ennenkuin tuomio tuli; huostaanotto pysyy voimassa.
Missä lapsia olisi pitänyt säilyttää se aika?
Lasten huostaanottotuomiot pitää ratkaista heti. Jos tuomarit ei tätä tajuu, niin ne pitää vaihtaa.
Myös 7-12-vuotiaalle voidaan HOITAVAN LAITOKSEN vaatimuksesta tehdä h-otto. Meillä asia meni näin:
-sairaalan tutkimusosastolla todettiin lapsen tarvitsevan pikaisesti pitempi aikaista psykiatrista hoitoa
-sairaalan hoitavalle osastolle oli jono melkein puolitoista vuotta pitkä
-lääkärit päättivät ohjata lähetteen lastenkotiin, jonne pääse 3 kk:n odotuksella
-LAITOS vaati huostaanoton, he eivät ota vastaan muuta kuin huostaanotettuja lapsia
-asian käsittely siirtyi lastensuojeluun
-tapasimme sossujen kanssa lukemattomia kertoja, jonka jälkeen he totesivat, että kotona ei ole h-ottoon perusteita, tehdään ns. hoidollinen sijoitus
Tämä tapahtui alle 10-vuotiaalle lapselle, eikä todellakaan ole ainoa laatuaan tämän päivän Suomessa.
Laitoksen antama psykiatrinen hoito oli niin ihmeellistä, että lapsi sai tavata lääkärin vasta äidin sitkeän taistelun jälkeen, eikä hoitohenkilökunnassa ollut ensimmäistäkään psykiatrian ammattilaista, kaikki olivat sosiaalipuolen tutkinnon suorittaneita henkilöitä.
Koko episodi oli järkyttävä!
Paikka hirveä!
Lapsilla ja nuorilla on oltava oikeus saada psykiatrista hoitoa ilman huostaanottoakin!
Kuntoutusta, tutkimus ja hoitoa on oltava riittävästi järjestetty niin, että lapsia ei tarvitse lähettää lastensuojelulain alaisiin laitoksiin muka hoitoa saamaan.
Hoidolliset huostaanotot on kaikki peruttava heti ja huostaanottoperusteet on käsiteltävä kokonaan uudelleen. Laitos ja lääkäri eivät ole asianosaisia lainkaan, eivätkä voi vaatia huostaanottoa.
Mannerheimin Lastensuojeluliiton edustaja puolsi Mtv 3:n uutisissa teinijuoppojen huostaanottoa sillä, että kyseessä on heitteillejättö. Silloin huostaanottopäätöksen perusteluihin pitää minusta kirjata syyksi heitteillejättö sitten kanssa eikä mitään hoidollista soopaa. Oikea dokumentointi on paitsi lapsen, myös vanhempien oikeusturvan kannalta välttämätöntä.
pienten lasten hoidollisia sijoituksia, joissa on papereihin kirjattu syyksi mitä tahansa, yleinen on esim. 'kyvyttömyys vanhemmuuteen'. Kun joku äiti oli ihmetellyt syyn muotoilua lastensuojelulle, oli selitys kuulunut, että 'eihän sinun tarvitse kyetä antaa lapsellesi psykiatrista hoitoa, koska et ole psykiatri'. Siksi syy oli kyvyttömyys vanhemmuuteen, koska äiti ei ole psykiatri!
Ehkä noin olisi käynyt meilläkin, mutta sairaalan lähettävä lääkäri ratkaisi pulman antamalla huostaanoton syyksi epikriisin sairaalan tutkimusjaksolta. Ihan vaikka suluissa voin mainita, että epikriisissä minua ei syyllistetä mitenkään lapsen oireista.
Olisi kiva tietää, minkä verran on esim. vaikeita adhd-lapsia perhesijoituksessa. Jos heillekin olisi asianmukaista kuntoutusta, apua ja hoitoa tarjolla, ei välttämättä mitään huostaanottoa tarvittaisikaan. Ja mitenkähän niissäkin tapauksissa vanhempia syyllistetään? Vaikeat ylivilkkaustapaukset kun antavat eittämättä asiaa tuntemattomalle käsityksen kasvatuksen suuresta laiminlyönnistä, rajojen asettamisen puutteesta ja vaikka mistä.
Vähintä mitä mielestäni voi vaatia, olisi syiden kirjaaminen niin kuin ne todellisuudessa ovat. Mutta ehkäpä siinä tulee vastaan laki! Hoidollinen huostaanotto ei koskaan täytä lain kriteerejä huostaanottoperusteiksi silloin, kun lapsen hoidon tarve ei johdu kasvatuksen ja huolenpidon puutteesta, eikä huonoista kotioloista millään muullakaan tavalla.