Miten AS-lapsen vanhemmat suhtautuvat lapsen erikoislahjoihin tai -kykyihin? Jos lapsi on esimerkiksi matemaattisesti lahjakas, opetatteko sitä hänelle itse kotona? Jos hän on kiinnostunut historiasta, ilmestyyko kotiin aiheen kirjoja, ja tällaista.
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kotonahan sitä täytyy opettaa, koska koulussakaan se ei ole mahdollista. Itse asiassa aslapset ovat siinä mielessä helppoja, että heitä ei tarvitse opettaa. Jos he ovat jostakin asiasta kiinnostuneita, he oppivat ihan itse kunhan vain saavat kirjoja ja muuta tietoa käsiinsä. Olin itse as-lapsi ja vanhempani tukivat tiedonjanoani käyttämällä minua kirjastossa 4-vuotiaasta lähtien ja antamalla minun lainata mitä kirjoja halusin (lähinnä dinosauruksia, vedenalaista maailmaa ja avaruutta).
Tämän jo vuonna 2006 luodun ketjun aloittaja kysyy varsin olennaisen kysymyksen:
Miten AS-lapsen vanhemmat suhtautuvat lapsen erikoislahjoihin tai -kykyihin?
AS on synnynnäistä aivotoiminnan erilaisuutta. Siinä erilaisuudessa monilla AS-lapsilla on positiivisia vahvuuksia. Erilaisuutta voi siis olla myös parempaan suuntaan eikä aina vain
huonompaan.
On tärkeää, että AS-lapsen mahdolliset vahvuudet huomataan ja niille annetaan mahdollisimman hyvät mahdollisuudet kehittyä. Miten moni AS-ihminen onkaan löytänyt ansaitun paikkansa tässä yhteiskunnassa juuri vahvuuksiensa kautta. Kun niin käy, on syrjäytymisen vaara selätetty. Parhaassa tapauksessahan erityisen kyvykkäästä AS-ihmisestä voi tulla jopa merkkihenkilö esim. tieteen, taiteen tai keksintöjen alalla.
Aivan tietynlaiset vahvuudet ja rajoitteet juuri tekevät AS-ihmisistä selvästi erilaisia ns. normaaliin enemmistöön verrattuna. Minulle muodostuneen käsityksen mukaan AS:n neljästä tyyppiominaisuudesta yksi on juuri tämä: kykyprofiilin epätasaisuuden jyrkkyys. Ne muut tyyppiominaisuudet ovat: aistiyliherkkyydet, sosiaalisten tilanteiden kuormittavuus ja erityiskiinnostuksenkohteet. Nämä neljä tyyppiominaisuutta liittyvät monin säikein toisiinsa.
Nimim. aslapsi evp sanoo tässä ketjussa osuvasti sen totuuden, että AS-lapsia "ei tarvitse opettaa...jos he ovat jostakin asiasta kiinnostuneita, he oppivat ihan itse kunhan vain saavat kirjoja ja muuta tietoa käsiinsä". Juuri noin on tapahtunut tehokkainta oppimista, itseoppimista, tosi monen AS-lapsen, AS-nuoren ja AS-aikuisen - minunkin - kohdalla. Tärkeintä on, että AS-ihmistä ei läheisten taholta yritetä väkisin tupata mihinkään hänelle sopimattomaan normimuottiin. Jos AS-lapsesta yritetään "pakkokasvattaa" sellaista normaalia ihmistä, josta "pelättyä" erilaisuutta ei enää löydy, silloin moninkertaistetaan hänen alttiutensa masentua ja syrjäytyä.
Vaikka kirjoitatkin asiaa, oletko miten yrittänyt tukea käytännön elämässä syrjäytyneitä AS-henkilöitä, jotka ovat keski-ikäisiä taikka jo vanhuksia? Nämä ryhmittymät ovat jääneet lähes täysin ilman minkäänlaista tukea mm. Autismi- ja (Aspergerliiton) taholta. Ei naurata yhtään. Asia on mielestäni erittäin vakava. Lähes päivittäin teen tämän epäkohdan poistamiseksi töitä, vaikka olen työkyvyttömyyseläkkeellä ollut jo 15 vuoden ajan jatkuvan eri paikoissa tapahtuneen kiusaamisen vuoksi ja jo sairastunut sen vuoksi fyysisiinkin sairauksiin.