Kasvatus ja AS-lapsen vahvuudet

Tämän jo vuonna 2006 luodun ketjun aloittaja kysyy varsin olennaisen kysymyksen:
Miten AS-lapsen vanhemmat suhtautuvat lapsen erikoislahjoihin tai -kykyihin?

AS on synnynnäistä aivotoiminnan erilaisuutta. Siinä erilaisuudessa monilla AS-lapsilla on positiivisia vahvuuksia. Erilaisuutta voi siis olla myös parempaan suuntaan eikä aina vain
huonompaan.

On tärkeää, että AS-lapsen mahdolliset vahvuudet huomataan ja niille annetaan mahdollisimman hyvät mahdollisuudet kehittyä. Miten moni AS-ihminen onkaan löytänyt ansaitun paikkansa tässä yhteiskunnassa juuri vahvuuksiensa kautta. Kun niin käy, on syrjäytymisen vaara selätetty. Parhaassa tapauksessahan erityisen kyvykkäästä AS-ihmisestä voi tulla jopa merkkihenkilö esim. tieteen, taiteen tai keksintöjen alalla.

Aivan tietynlaiset vahvuudet ja rajoitteet juuri tekevät AS-ihmisistä selvästi erilaisia ns. normaaliin enemmistöön verrattuna. Minulle muodostuneen käsityksen mukaan AS:n neljästä tyyppiominaisuudesta yksi on juuri tämä: kykyprofiilin epätasaisuuden jyrkkyys. Ne muut tyyppiominaisuudet ovat: aistiyliherkkyydet, sosiaalisten tilanteiden kuormittavuus ja erityiskiinnostuksenkohteet. Nämä neljä tyyppiominaisuutta liittyvät monin säikein toisiinsa.

Nimim. aslapsi evp sanoo tässä ketjussa osuvasti sen totuuden, että AS-lapsia "ei tarvitse opettaa...jos he ovat jostakin asiasta kiinnostuneita, he oppivat ihan itse kunhan vain saavat kirjoja ja muuta tietoa käsiinsä". Juuri noin on tapahtunut tehokkainta oppimista, itseoppimista, tosi monen AS-lapsen, AS-nuoren ja AS-aikuisen - minunkin - kohdalla. Tärkeintä on, että AS-ihmistä ei läheisten taholta yritetä väkisin tupata mihinkään hänelle sopimattomaan normimuottiin. Jos AS-lapsesta yritetään "pakkokasvattaa" sellaista normaalia ihmistä, josta "pelättyä" erilaisuutta ei enää löydy, silloin moninkertaistetaan hänen alttiutensa masentua ja syrjäytyä.