muistatko vielä

... ensimmäisen "nais"ihastukseni. Olin 11-vuotias ja hän 12-v. Kävin kurkistelemassa hänen kotitaloaan siinä toivossa, että näkisin edes vilahduksen. Ja kun tavattiin, olin aivan onnesta kankeana. Eli en edes saanut paljon mitään puhutuksi...

Elämäni ensimmäinen naisrakastettuni on edelleen mukana elämässäni - ystävänä. Mutta se aika kun olin häneen rakastunut - siitä muistan sen pyörryttävän tunteen, että hänen lisäkseen ei ole toista naista elämässäni. Ajattelin, että en ikinä voisi rakastua toiseen naiseen. Olin väärässä.

muistanpa hyvinkin...

Olin noin 10-vuotias ja ihastunut naapurin 17-vuotiaaseen tyttöön. Hän oli todella kaunis. Karmeinta oli, että tavatessamme, vuotta nuorempi ystäväni meni tälle kaunokaiselle sanomaan ihastumisestani. Muistan aina kuinka sillä hetkellä punastuin korviani myöten ja olisin voinut haihtua olemattomiin häpeästä...

Ensimmäinen naisihastukseni oli 30 vuotta sitten: olin ysillä ja hän, niin kaunis vaalea tyttö, seiskalla. Silti muistan sen kuin eilisen päivän. Silloin minulle riitti se kun vain sain katsella häntä välitunnilla (tietysti varovasti, ettei kukaan huomaa...)

Juu, muistan..aikaa siit on noin nelisen vuotta. Mut voi sitä ihanuutta mitä sain kokea hänen kanssaan =) Nykyään ollaan ystäviä mut silti se aika tulee mieleen aika ajoin.

Ainoa rakastumiseni naiseen on aika tuoreessa muistissa. Nuoruusiässä ihastuin vain poikiin.
Tällä hetkellä vallitsee tunne, että olen saanut kokea sellaista, mikä on jättänyt minuun lähtemättömän jäljen tai jäljet. Aika valtavaa. Se, jonka kautta kaikki tapahtui, on tuolla mielen pohjalla kauniina, vähän uskomattomanakin muistona.

taidan elää sitä juuri nyt :) On vaan niin suloinen tapaus, että huh.

Hän oli opettajani lukiossa. Tietenkään meillä ei ollut mitään suhdetta, mutta olin rakastunut häneen. Sitä ennen en ajatellut että naisenkin kanssa voisi haluta harrastaa seksiä ja läheisyyttä. Hän vain tuli niihin unelmiin...

Viimeisin naiseen rakastuminen on noin vuoden ikäinen. Hänestä en ole päässyt vieläkään yli, ja joskus vain mietin kuinka ottaisin yhteyttä häneen. Haluaisin vain niin nähdä hänet ja jutella hänen kanssaan.

Se aivan ensimmäinen ihastus oli 10-vuotiaana, naapurin 4 vuotta vanhempaan tyttöön. Ajattelin silloin, ettei maailmassa voi olla ketään kauniimpaa tyttöä. Tältä ihastukselta sain ensimmäisen "oikean" suudelman.. ja arvaatte varmaan, että sukat pyöri jalassa vuosikaudet tuota hetkeä ajatellessa :)

Ensimmäinen rakkaussuhde naiseen olikin sitten jotain niin sanoinkuvaamatonta, että minäkin ajattelin ettei toista voi ikinä tulla. Tulihan niitä...

En ihan heti unohda hänen aiheuttamaansa tunnemyrskyä ja sitä valtavaa hellyyttä, jota häntä kohtaan tunsin. Kaikki jäi välillämme tavallaan kesken ja "auki", hänen muuttaessaan toiselle paikkakunnalle. Jonkin aikaa yritettiin yhteyttäkin pitää mutta ei se sujunut, liian kova ikävä vaan tuli...

Hänen jälkeensä ei ole toista naista tullut ja epäilen, että en hänestä pääsekään yli hetkessä. Vieläkin tunnen surun sekaista rakkautta ajatellessani "sitä ainoaa oikeaa" vaikka kaikesta tapahtuneesta onkin kulunut jo pari vuotta. Tavallaan myös odotan hänen paluutaan, olihan puhe, että kolmen vuoden päästä palaa kotikonnuilleen. =)

Ensimmäinen naisihastukseni..Hän oli minua muutamaa vuotta nuorempi ja olin kovin yllättynyt kun hänkin osoitti kiinnostusta minua kohtaan.Edelleen siinä tytössä on sitä jotain.Harmi vaan että hän ei oikein tainnut vielä tietää että onko hän lintu vai kala joten juttumme ei edistynyt mitenkään.Nykyisin olemme ystäviä tai no,tuttavia ehkä enemmänkin.Oih ja voih..pidin hänestä kyllä niin kovin...*huokaus*