On se vaan niin kumma juttu, että kun yrität ymmärtää hoidettuja, näitä jotka erotettiin. Ymmärrät ja otat vakavasti. Mutta jostain syystä kun olet kuitenkin vl, joka yrittää ymmärtää, niin ei ole mitään merkitystä ymmärtämiselläsi. Mitäs varten täällä sitten yritetään saada vanhoillislestadiolaisille kertoa hirveistä hoitokokouksista, jos ei kuitenkaan vanhoillislestadiolaisen ymmärrys, lohdutus, tuki sitten mitään merkitsekään?
Varmaankin tämä palsta on sellainen, missä jotkut erotetut ja vanhoillislestadiolaisuutta arvostelevat haluaisivat keskustella vanhoillislestadiolaisuudesta ihan keskenään, ilman vanhoillislestadiolaisten mielipiteitä ja ajatuksia. Eli ilman vanhoillislestadiolaisien osallistumista keskusteluun.
Jatkakaa vain, olkaa hyvät.
Varmaankin tämä palsta on sellainen, missä jotkut erotetut ja vanhoillislestadiolaisuutta arvostelevat haluaisivat keskustella vanhoillislestadiolaisuudesta ihan keskenään, ilman vanhoillislestadiolaisten mielipiteitä ja ajatuksia. Eli ilman vanhoillislestadiolaisien osallistumista keskusteluun.
Jatkakaa vain, olkaa hyvät.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Ei kannata antaa "vastustajan" pyssyihin patruunoita joilla he sitten paukuttelee kohti.
kuitenkin sitten ihmettelevät, että miten voi olla vl jos ymmärtää erotettuja, mutta ei sitten kuitenkaan lähde pois vl-uskosta. Eli periaatteessa pitäisi kai uskonsa kieltää, jotta olisi hyvä ja hyväksytty ymmärtäjä. Sehän taas ei ole oikea asenne.
Ei voi olla uskovainen (pitää kieltää uskonsa) jos ei hyväksy hoitokokousjulmuutta? Kumpaan uskotte SRK:hon vai Jumalaan?
"vl- uskosta lähtemisen" Ry:ltä lähtemiseen?
Itse olen juuri tuollainen Ry:ltä lähtenyt (erotettu), mutta olen pitänyt sen saman (vl-)uskon, mikä oli siihenkin asti ollut.
Useiden vuosien ja tapahtumien jälkeen en voinut enää jatkaa Ry:llä juuri siksi, koska halusin pitää entisen uskoni, mikä näytti Ry:llä muuttuneen joksikin kummalliseksi "henkiparannus-uskoksi".
"Enemmän tulee totella Jumalaa kuin ihmistä."
"Älkää olko silleen lapset, että te kaikilta opin tuulilta vieteltäisiin." (Raamattua mukaillen)
Rukoilkaamme armolliselta Jumalalta voimia tunnustaa uskomme vaikeinakin hetkinä!
Terveisin sirkka
jossa SRK:ta estottomasti ylistetään ja kaikkien suurperheiden elämää niin auvoiseksi vuosikymmenestä toiseen kehutaan. Haluatteko tämänkin palstan keskinäisen kehumisenne kerhoksi?
Miten niin ei merkitse? Tottakai merkitsee. Olen itse ry:llä käyvä uskovainen joka sain syvät kirvelevät haavat sieluuni hoitokokousvuosina. Huono omatunto on painanut siitä saakka. Siitä että en jaksanut nousta vastustamaan HS:n ja muiden ankaria oppeja. Sydämessäni tiesin ne vääriksi. Vieressä seurapenkissä ja seurakunna edessä rakkaita tuttuja uskonsisaria ja -veljiä piinattiin epäraamatullisin ja epäinhimillisin tavoin.
En noussut heitä puolustamaan. Rohkeus ja luottamus Jumalaan Taivaan Luojaan petti kohdallani. Siitä on omatunto sairas.
Sillä siihenkin aikaan oli myös sellaisia uskovaisia jotka rohkenivat nousta vastustamaan vääryyttä. Pelkäämättä kohdalleen tullutta kohtaloa! He olivat kuin vanhan liiton marttyyrit.
Olen kokenut suureksi siunaukseksi että olen saanut täältä lukea ja tänne kirjoittaa kokemuksista hoitokokousajoilta. Siunatkoon Jumala siionia että näistä asioista saadaan vihdoin selvyys. Ja kärsineet saavat kohdalleen tunnustuksen että heitä kohdeltiin todellakin väärin!
niin eikö Raamatussa tuoda esille, että mikään maallinen mahti ei voi viedä ihmiseltä uskoa, kun sen lahjavanhurskauden on saanut Jumalalta.
Se on totta. Uskoa ei vie toinen ihminen, ei toinen uskovainenkaan, vaikka sanoisi uskovaiselle mitä hyvänsä. Ei rauhanyhdistyksestä erottaminenkaan voi viedä lahjavanhurskautta. Mutta se voi aiheuttaa tavatonta suurta tuskaa ja kipua. Eristäminen omista sukulaisista ja uskovaisista ysstävistä.
En rohjennut lähteä sille tielle. Siksi jäin rauhanyhdistykseen, mutta omatunto kipeänä. Yhäkin kipeänä! Sillä kenelle voisi näistä siionissa puhua? Kenelle heikko uskovainen voisi keventää sydäntään: että toimin silloin väärin kun en tuominnut hoitokokouksissa ääneen lausuen niiden tilaisuuksien vetäjiä enkä sanonut suoraan että tehtiin uskovaisille ihmisille väärin. Tämä on umpikuja.
Ymmärrän kipusi noilta traumaattisilta vuosilta, niitä on kertonut moni silloin samaa kokenut. Olin itse lapsi 70-luvulla, ja muistan muutaman kerran olleeni mukana moisessa "istunnossa"... Omat vanhempani saivat silloin kyytiä joistain mielivaltaisista asioista... mutta Jumalan kiitos, he eivät jääneet niiden syytösten vangeiksi, eivätkä tänä päivänä ole koko ry:n vaikutuspiirissä. Olemme kaikki saaneet tulla Jumalan lasten vapauteen ja Hänen rakkautensa tuntemiseen.
Niin moni on joutunut kokemaan samanlaisia uskosta ja hengellisestä väkivallasta johtuvia ristiriitoja. Sinulla on kuitenkin siinä mielessä terve omatunto, että ymmärrät tapahtuneiden asioiden olleen väärin. Ole kiitollinen siitä, että et paatunut ja kovettunut, kuten monelle muulle vastaavissa tilanteissa kävi. Se on jo armoa, ja askel kohti tervehtymistä, että ymmärrät nähneesi vääryyttä ja suret, ettet voinut silloin seistä totuudessa...! Hän näkee sydämesi, ja tuntee ajatuksesi - Hän on jo antanut sinulle anteeksi, ennen kuin olet Häneltä pyytänytkään.
Ota, ystävä rakas, omalle kohdallesi ne Johanneksen kirjeen sanat, joissa luvataan " jos me tunnustamme syntimme, on Hän uskollinen ja vanhurskas, ja puhdistaa meidät kaikesta synnistä".
(1 Joh 1:9)
Muista kuinka Jeesus armahti Pietariakin, jonka rohkeus ja usko oli pettänyt - myöhemmin hän todisti Ylösnousseesta Jeesuksesta tuhansille Jerusalemin asukkaille. :-)
Jos haluat päästä vapauteen ja pohtia tämän aihepiirin asioita syvemmin, suosittelen koko sydämestäni sinulle, ja kaikille jollain tavalla vammautumisen kokeneille tänä vuonna ilmestynyttä kirjaa nimeltä "Uskolla alistetut", kirj. Marianne Jansson ja Riitta Lemmetyinen. Se käsittelee uskonnosta aiheutuvan vammautumisen problematiikkaa ja käy läpi kirjoittajien omaa toipumisen tietä erään hengellisen yhteisön vaikutuspiiristä. Todellinen sielunhoitoteos!
Siunausta elämääsi!