Minulle kävi kerran niin, että istuin linja-autossa jossa oli pieni poika kyydissä. Poika alkoi yhtäkkiä oksentamaan ja kuski hermostui totaalisesti. Löi jarrut pohjaan ja jätti sen pienen pojan kyydistä pois kesken kaiken. Minua tilanne järkytti ihan kauheasti. Säälin poikaa jotenkin valtavasti ja minusta tuntui ihan kauhean pahalta sen pojan puolesta. Äkisti minuakin alkoi oksettamaan ja tuli kauhea paniikki, että entä jos nyt oksennan tähän ja saan saman kohtalon kaikkien edessä. Kuski huutaa ja jättää mut siihen paikkaan. Aloin yökkimään ja pakokauhu melkein valtasi kokonaan. Painoin seis nappulaa ja tuskahiki päässä odotin oksennanko vai enkö. Pääsin ulos linkistä, olin keskellä kaupunkia. Oksetti ja yökötti ja pelkäsin, että hitto jos tähän kaikkien nähden kadulle oksennan. Hortoilin yökkien ostoskeskuksen vessaan ja oksensin sinne.
Tämä jätti käsittämättömän jännityksen oksentamiseen yleisillä paikoilla. Ja kierre oli valmis. Aloin pelkäämään valtavasti, että sama toistuu tilanteessa jossa se ei saa missään tapauksessa toistua, esim. kaupassa, työpaikan palaverissa jne..Paikassa, josta en voisi poistua oksentamaan. Aloin oksentaa jo ennen sellaista tilannetta. Ihan kaiken varulta, että mahalaukku on tyhjä, enkä voi oksentaa. Tämä on paha juttu jo senkin takia, että olen alipainoinen, ja en saisi oksentaa.
Ja kohta en voi lähteä minnekkään ennenkuin ensin oksennan kaiken pois, ettei tarvitse pelätä oksentamista. Ihan hirveää tällainen. Miten ihmeessä voin lopettaa tämän? Tästä on tullut jo ihan selvä pakkoajatus! Lääkkeitä jännittämiseen en ota, enkä halua. Tällaiset täytyy käsitellä jollain toisella tavalla, kun ongelma on tiedossa. Pelkään että alkaa oksettamaan yleisellä paikalla.
Onko kellään neuvoja, ottaisin ne mielihyvin ja erittäin kiitollisena vastaan.
Tämä jätti käsittämättömän jännityksen oksentamiseen yleisillä paikoilla. Ja kierre oli valmis. Aloin pelkäämään valtavasti, että sama toistuu tilanteessa jossa se ei saa missään tapauksessa toistua, esim. kaupassa, työpaikan palaverissa jne..Paikassa, josta en voisi poistua oksentamaan. Aloin oksentaa jo ennen sellaista tilannetta. Ihan kaiken varulta, että mahalaukku on tyhjä, enkä voi oksentaa. Tämä on paha juttu jo senkin takia, että olen alipainoinen, ja en saisi oksentaa.
Ja kohta en voi lähteä minnekkään ennenkuin ensin oksennan kaiken pois, ettei tarvitse pelätä oksentamista. Ihan hirveää tällainen. Miten ihmeessä voin lopettaa tämän? Tästä on tullut jo ihan selvä pakkoajatus! Lääkkeitä jännittämiseen en ota, enkä halua. Tällaiset täytyy käsitellä jollain toisella tavalla, kun ongelma on tiedossa. Pelkään että alkaa oksettamaan yleisellä paikalla.
Onko kellään neuvoja, ottaisin ne mielihyvin ja erittäin kiitollisena vastaan.
Vastaukset 11
Vanhimmat
ajatteleppa vaikka raskauspahoinvoinnista kärsiviä naisia. ei heilläkään välttämättä aina ole oikea paikka ja aika, kun pahoinvointi yllättää. Eikä se heidän maailmaansa kaada jos vahinko sattuukin. Lähinnä sitä voidaan huvittuneena muistella jälkeenpäin.
kuvaamasi linja-autokuski ansaitsisi kyllä potkut välittömästi, vittu mikä idiootti.
Mahdottomaksi menee elämä tuolla tavalla. Kuulostaa aivan hirveältä. (Eikä tuota minusta mihinkään raskauspahoinvointiin voi verrata, kun tuollainen henkinen hätä on ihmisellä aina ja koko ajan.)
Minusta sinun ainoa vaihtoehtosi on mennä psykiatrille. Ihmiset käy vastaanotoilla paljon pienemmistä syistä ja pienempien ongelmien kanssa. Jos ei mikään äveriäs ole, niin kai sitä ensimmäisenä voi terveyskeskuksesta lähteä sitä apua kyselemään. Varata vaikka aika terv.kesk.lääkärille, ja kertoa vaivansa, niin varmaan lääkäri kirjoittaa lähetteen sitten että pääsee asiantuntijan vastaanotolle. Jos terv.keskuslääkärille aikaa varatessasi kysyvät minkälainen vaiva on, niinkuin kai kysyvätkin, niin ei kai siihen voi muuta antaa vastaukseksi, kuin että Vakava oksentelu-ongelma jonka kanssa et voi olla kodin ulkopuolella muuten kuin vatsalaukku tyhjänä.
Luulen että psykiatrilla on tarjota vaivaasi sekä pillereitä että terapiaa.
Tapasin kerran chätissä nuoren pojan, jolla oli juuri sama ongelma kuin sinulla. Mieleen jäi varsinkin hänen tarinansa tyttöystävän vanhempien luona tehdystä päivällis-vierailusta... poika oli juossut vessassa oksentamassa monesti vierailun aikana. Tyttöystävä tietysti tiesi pojan ongelmasta. Poika kertoi sitten saaneensa apua jostakin lääkkeestä, mutta en kuolemaksenikaan muista minkä niminen se lääke hänellä oli.
(Muistan sanoneeni hänelle, että Propral:sta saattaisi olla apua, koska ainakin se estää punastumisen, jos on sellainen ongelma, että punastumista 'pelätessään' punastuu pelkästä ajatuksestaan.)
Mutta on niitä lääkkeitä muitakin, ja minusta tilanteesi on jo niin vaikea, että hae ihmeessä apua. Aivan varmasti jotain helpotusta sitten saat.
Ja vaihda lääkäriä, jos tuntuu että ongelmaasi tai sen vaikeutta ei ymmärretä.
En halua lääkkeitä enkä terapiaan mennä tällaista valittamaan. En ole mitenkään ahdistunut, en masentunut tai sosiaalisesti rajoittunut. Kertakaikkiaan vain pelkään tuota, että oksennan yleisellä paikalla niin paljon, että alkaa väkisinkin yököttämään. Mielestäni on väärin korjata tilannetta lääkkeillä, vaan jotain muuta on keksittävä. En tarvitse psykiatriakaan kertomaan saman jonka jo tiedän. Ajattelin, että entä jos aloitan kaiken alusta. Syön kevyesti ja sitten käyn vaikka kioskilla ensin. Sitten siirryn huoltoasemalle, ruokakauppaan, elokuvateatteriin ja lopulta linja-autoon. Otan varulta pussin mukaan ja menen vain pelkoni kanssa ihmisten ilmoille. Jos oksennan, niin oksennan. Miltä se kuulostaa? Jos vain aloitan pikkuhiljaa kaiken alusta?
Hyvältä kuulostaa. Ei ainakaan pidä eristäytyä, vaan ihmisten ilmoille vaan. Ja eiköhän tuo asia ole niin, että vaikka mahdollinen oksentaminen olisi sinulle iso ja kauhea asia, niin eihän se sitä ympärilläsi oleville ole, vaan itse tunnet ja koet sen voimakkaimmin ja otat isona asiana. Että juuri tuolla tavalla sinun pitäisikin asia ottaa, että tulee jos tulee, ja mitä siitä.
Mutta jos et pärjää, ja luurangoksi alat laihtua, niin hae apua... ja siitähän voi sairastua jos liikaa laihtuu :(
Joku punastelu tms tuntuu sinun vaivaasi verrattuna olemattoman naurettavalta, ja kaikkiin tällaisiin juttuihin ihmiset, minä mukaanlukien, napsivat pillereitä.
Kaikkea hyvää sulle :)
Ymmärrän tilanteesi. Itse pelkään että mahani menee sekaisin, enkä pääse vessaan tai olen muuten huonossa paikassa. Syy pelkoon johtuu tämän hetkisestä tilanteestani terveyden takia. Pelkään syödä vieraita, mausteisia ym. erilasia ruokia, koska pelkään että herkkä mahani reagoi niihin ripulilla. Seuraan koko ajan vatsani ääntelehtyä ja olen valmiina jos se oireilee enemmän.
Pelko rasittaa elämää, mutta olen yrittänyt unohtaa sen. Tilanteen hallitakseni ja mieltäni rauhoittaakseni vältän vieraita ruoka-aineita, ja käytän maitohappobakteereja päivittäin. Yritän huolehtia muusta terveydestäni että se ei pahentaisi tilannetta.
nyt ongelmani tuntuu pahentuvan koska kirjoitan syksyllä, ja pelkään että mahani menee sekaisin pelosta ja jännityksestä. olen yrittänyt unohtaa tilanteen ja elää normaalia elämää.
ehkä sunki kannattais miettiä realistisesti, kuinka mahdollista on oksentaa yllättäen. turha oksentaminen "varalta" ei ole fiksua, se saattaa vain pahentaa tilannetta. voisiko ongelma johtua siitä, että pelkäät aiheuttavasi nolon tilanteen itsellesi julkisella paikalla etkä pysty siihen vaikuttamaan? en usko että oksennat ilman kunnon sairausta tai pilaantunutta ruokaa...jos pelkäät oksentamista, älä ainakaan oksenna ennen aikaisesti, vaan syön tasapainoisesti ja perusruokaa ennen jännittäviä tilanteita. yritä unohtaa ongelma!!
Itse jännitän joka ikinen kouluaamu. Heti kun herää, alkaa jännittää kamalasti, ja kun menee vessaan, aika usein alkaa oksettaa. Olen myös alipainoinen, ollut oikeastaan aina.
Tänäänkin jännitti jonkin verran kun olin menossa näöntarkastukseen. Olen käyttänyt reilun kuukauden Cipralexia 10mg, mutta ei tunnu auttavan (?). Annosta ehkä nostetaankin 15mg:aan.
Tsemppiä vain muille!
14v tyttärelläni on sama ongelma. Hän on jännittäjätyyppiä. Ja jännityksestä voi tulla oksennus varsinkin jos on yleisellä paikalla. Jos vielä pitää syödä jotain siellä missä on vieraita ihmisiä. Tämä vaiva oli pitkään poissa kunnes alkoi entistä rajumpana nyt. Tuntuu että se on tosiaan kierre. Ensin jännittää ja sitten alkaa jännittämään sitä että jos alkaakin jännittämään ja sitten pelkää sitä että kun tietää että jos jännittää niin mitäpä jos tuleekin oksennus. Ja se sitten kyllä tulee varmasti jos sitä pelkää. Ja se tulee vauhdilla siinä ei ehdi ajattelemaan että mihin sen sylkee. Ei sitä enää pysty ajattelemaan olisko joku WC lähellä. Olemme menossa terapeutille varmaan kohta.
Itse olen myös välillä kärsinyt oksentamisen pelosta/tunteesta parin vuoden ajan...erityisesti jos jännittää oikeen paljon ja tunne vaan voimistuu kun alkaa etukäteen pelätä koko tunnetta. Olen tosin huomannut, että jos asian unohtaa, se saattaa mennä hetkessä ohi! esim. rauhoittavaa teetä kannattaa kokeilla aamulla, itse otin sitä mukaankin joskus. :) voimia kaikille!
olin kerran koulun ruokailussa syömässä ja yhtäkkiä tuli paha olo. juoksin vessaan, mutta mitään ei tullut. Siitä tuli minulle kammo. En uskaltanut mennä enää ruokailuun syömään, kun pelkäsin että pahoinvointi alkaa uudestaan. Myöhemmin se menikin siihen että en syönyt juuri lainkaan edes kotona, kun pelkäsin pahaa oloa. Onneksi otin itseäni niskasta kiinni ja hommasin apua. Minulla oli vain henkinen vaiva, joka parantui mielikuvitus leikkien avulla. Tällä tarkoitan esim sitä että kuvitellaan itselle paketti käteen ja paha olo laitetaan siihen pakettiin. Paketti teipataan visusti ettei se pahaolo pääse pois. Saattaa kuullostaa hullulta, mutta minulle se ainaki tehosi. Se pitäisi vain uskotella itselle että tämä oikeasti toimii. Lääkäri sanoi että mitä ihminen ajattelee, se tapahtuu oikeasti. esim: jos ajattelet että on pää kipeä, nii se kohta on oikeasti. Mutta tämä ei välttämättä päde kaikkiin.
Huomenna alkaa koulu ja ensimmäistä kertaa joudun menemään kouluuni linja-autolla (menen siis ammattikouluun.) ja kouluun on n. 30 kilometriä matkaa. Bussissa on paljon muitakin oppilaita niin ei viitsisi aina käskeä pysäyttää :(. Onko mitään parannuskeinoa?
Vaihda tapoja, ja rytmiä.