Meidän pitäisi olla onnellisia siitä, että olemme terveitä, on asunto ja ruokaa riittää tarpeeksi. Keksikää harrastuksia itsellenne niin yksinäisyys unohtuu. Jokainen saa kavereita, jos vain sitä itse haluaa.
Eläminen=elämä
Ihminen
6607
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Aivan! Kaikista psykologisista ongelmistaan pääsee eroon kun potkii palloa kerran viikossa! Miksei kukaan kertonut tätä aikaisemmin?! olen kuin uusi ihminen!!!!!
Mutta oikeasti... asiat eivät ole niin yksinkertaisia ja helppoja kuin sinä ilmeisesti oletat. Se että sinä saat kavereita helposti ei tarkoita että kaikki ihmiset ovat yhtä onnellisessa asemassa. Toki olen iloinen edes siitä että on katto pään päällä, saan tarpeeksi ruokaa, eikä usa yritä pommittaa kotiani maan tasalle... joskus sitä vaan toivoo vähän enemmän. :
psygologisia ongelmia voi ratkoa tutun kanssa tai vaikka psykiatrin kanssa. koskaan ei kannata jäädä yksin ongelmineen sillä niillä on tapana kasvaa kun yksin päässään niitä pyörittelee. raja tulee jossain kohtaa vastaan meillä jokaisella.. puhuminen auttaa kun puhuu ymmärtäjän kanssa..
Minulla ei oikeastaan ole nyt kuin muutama kaveri. Minun piti valita, että jauhan paskaa päivät pitkät kapakoissa humalassa tai menetän suurimman osan kavereistani. Valitsin jälkimmäisen. Saisin ehkä kavereita taas enemmän ,jos taipuisin elämään heidän tyylillään, mutta minua ei kukaan määräile, miten pitäisi elää. Päätän ne asiat itse seurauksista välittämättä.
Olen edelleen sitä mieltä, että jokin itseään kiinnostava harrastus ehkäisee yksinäisyyden tunnetta. Tuolla tavalla kavereiden saaminenkin on helppoa. Masennus tulee juuri siitä kun ei ole mitään tekemistä ja tuntee olevansa ilmaa muille. Kohentakaa itsetuntoanne päättämällä, mitä haluatte elämältänne ja älkää antako muiden ohjailla itseänne tai ajattelutapaanne.
Varsin nopeasti joutuu kierteeseen. Hyvän harrastuksen parissa unohtaa yksinäisyyden, asennoituu elämään positiivisemmin ja itsetuntokin paranee... mutta kun pysähtyy murehtimaan omaa tilannetaan niin masentuu ja muuttuu passiiviseksi.
Toivottavasti joku paljastaa minullekin kuinka tuon kierteen pystyy katkaisemaan. Helppoahan on sanoa että "huomenna menet ja ilmoittaudut jollekin kansalaisopiston kurssille ja tutustu siellä uusiin ihmisiin", tuo ei ole oikea vastaus. Aina kun olen joutunut outojen ihmisten joukkoon, olen hermostunut ja pelkään mokaavani itseni ja niin siinä sitten tietenkin usein käykin... sen jälkeen tunteekin itsensä ulkopuoliseksi tuossa porukassa ja ajattelee ettei ikinä enää vastaavaan tilanteeseen vapaaehtoisesti...
"Aina kun olen joutunut outojen ihmisten joukkoon, olen hermostunut ja pelkään mokaavani itseni ja niin siinä sitten tietenkin usein käykin... sen jälkeen tunteekin itsensä ulkopuoliseksi tuossa porukassa ja ajattelee ettei ikinä enää vastaavaan tilanteeseen vapaaehtoisesti... "
Ehkä kysymys on opettelusta. Uusien asioiden oppiminen vaatii opettelua. Sellaiselle, joka oppii helposti kieliä, baletin opiskelu voi tuntua hyvinkin vaikealta. Ihmissuhdetaidot on taito siinä missä muutkin. Ehkä sinä et ole luontainen lahjakkuus siinä, ehkä se vaatii enemmän työtä kuin moni muu asia. Sen sijaan, että ajattelisit "ei enää koskaan", ajattele, että olet ottanut yhden askeleen eteenpäin oppimisen tiellä.
no helppohan sun on sanoo mut aaattele vähä ongelmii
mulla ainakin niit riittää