Koitan kirjoittaa niin että juttu on ymmärrettävissä, kommentteja kaivataan!!
Siis, olen 10v ollut miehen kanssa, joka on ns."tunnevammainen", tämä nyt ei tarkoita sitä eteikö meillä olisi ollut hyviä aikoja!
Pelkistettynä, mies ajattelee aina ensin itseään, vuosien varrelle on kertynyt pettämistä, hakkaamista, alistamista ym paskaa.
Välillä niitä hyviä aikoja, kun mies on "kunnolla" (ei siis ryyppää viikkokaupalla kavereitten kans jne..) mutta silloinkin puuttuu se "huomioiminen", rakkauden näyttäminen...
Narsistisia piirteitä miehestä löytyy (älkääkä nyt kuvitelko että syytän heti narsistiksi kun se aihe on nykyään näköjään kovin pinnalla).
Jopa lapsiamme kohtaan mies on "ymmärtämätön", esim. uhmaikäiselle pitäisi antaa oikea selkäsauna, ei siis oikein "näe" toisten tarpeita, tai ymmärrä tunteita...
Huoh, no joskus olimme erossa ja kun kohdalle sattui mies, joka PUHUI, katsoi silmiin ja muuta normaalia kanssakäymistä, niin menin jotenkin lukkoon, minullehan "normaali" oli ollut se että olen toiselle kuin ilmaa!
Juttu kariutui siihen että jänistin.
Palattiin exän kanssa yhteen ja alku oli mukavaa.
Siitä on jo monta vuotta ja homma jatkuu edelleen niin että en tunne saavani tarpeeksi tältä suhteelta.
En mä mitään pilvilinnoja rakenna mielessäni, ihan normaalia tasapuolista hommaa vaan toivoisin...
Kun kaupungilla/kaupassa tai jossain muussa paikassa joudun tekemisiin miesten kanssa, menen siis lähes paniikkiin, punastelen ja muuta.
Jos joku on kohtelias, tai niinkuin eron aikana, joku huomioi mua, niin tuli niin typerä (hullua!!) ajatus mieleen että "mitäköhän tuokin on vailla kun noin "mielistelee" tai hävetti sen miehen puolesta kun se noin näkee vaivaa mun eteen"!! En osaa suhtautua luontevasti huomioimiseen, kun en sitä juurikaan omalta mieheltäni ole saanut.
Kai pointtini on se että miten kykenen suhtautumaan normaalisti miehiin/heidän läheisyyteen, JOS ikinä enää uutta suhdetta aloitan??
Siis, olen 10v ollut miehen kanssa, joka on ns."tunnevammainen", tämä nyt ei tarkoita sitä eteikö meillä olisi ollut hyviä aikoja!
Pelkistettynä, mies ajattelee aina ensin itseään, vuosien varrelle on kertynyt pettämistä, hakkaamista, alistamista ym paskaa.
Välillä niitä hyviä aikoja, kun mies on "kunnolla" (ei siis ryyppää viikkokaupalla kavereitten kans jne..) mutta silloinkin puuttuu se "huomioiminen", rakkauden näyttäminen...
Narsistisia piirteitä miehestä löytyy (älkääkä nyt kuvitelko että syytän heti narsistiksi kun se aihe on nykyään näköjään kovin pinnalla).
Jopa lapsiamme kohtaan mies on "ymmärtämätön", esim. uhmaikäiselle pitäisi antaa oikea selkäsauna, ei siis oikein "näe" toisten tarpeita, tai ymmärrä tunteita...
Huoh, no joskus olimme erossa ja kun kohdalle sattui mies, joka PUHUI, katsoi silmiin ja muuta normaalia kanssakäymistä, niin menin jotenkin lukkoon, minullehan "normaali" oli ollut se että olen toiselle kuin ilmaa!
Juttu kariutui siihen että jänistin.
Palattiin exän kanssa yhteen ja alku oli mukavaa.
Siitä on jo monta vuotta ja homma jatkuu edelleen niin että en tunne saavani tarpeeksi tältä suhteelta.
En mä mitään pilvilinnoja rakenna mielessäni, ihan normaalia tasapuolista hommaa vaan toivoisin...
Kun kaupungilla/kaupassa tai jossain muussa paikassa joudun tekemisiin miesten kanssa, menen siis lähes paniikkiin, punastelen ja muuta.
Jos joku on kohtelias, tai niinkuin eron aikana, joku huomioi mua, niin tuli niin typerä (hullua!!) ajatus mieleen että "mitäköhän tuokin on vailla kun noin "mielistelee" tai hävetti sen miehen puolesta kun se noin näkee vaivaa mun eteen"!! En osaa suhtautua luontevasti huomioimiseen, kun en sitä juurikaan omalta mieheltäni ole saanut.
Kai pointtini on se että miten kykenen suhtautumaan normaalisti miehiin/heidän läheisyyteen, JOS ikinä enää uutta suhdetta aloitan??
Vastaukset 3
Vanhimmat
Alistat itseäsi huonossa suhteessa. Etkö mielestäsi ansaitse parempaa? Oppisit kyllä ajan kanssa vastaanottamaan toisen arvostusta, jos niin haluaisit. Mutta haluatko?
En ymmärrä miksi olet noin huonossa suhteessa.
tiettyä suomalaisuutta: pelkäämme onnea, koska siitä on aina tie alaspäin. Ja kun olemme pohjalla niin meillä on aina tie ylöspäin, ei tarvi pelätä putoamista.
Sulla on todellakin vielä aikaa saada se ansaitsemasi onni. Siitäkin huolimatta, että pettymykset pelottaa yms. silti kannattaa yrittää.
Jätä se mies! Elät tämän elämän vain kerran... oikeesti vain kerran. Et koskaan saa mitään parempaa jos et ITSE asialle mitään tee! Mies on löytänyt sut ja elää näköjään täyttä elämää alistamalla sua ja lapsia, välittämättä muista. Elä säkin elämääs joka sulla on vain kerran.( en tarkoita nyt, että alat alistaa ketään)Elä onnellista elämää, se on oikeesti kiinni vain susta.