Kysely opinnäytetyötämme varten

En vastaa teidän e-mailiin, vaan tähän palstaan - toivottavasti käy yhtä hyvin!

Ekana vastaan kysymyksiinne:
a) rintasyöpä todettiin 40-vuotiaana (8 kk sitten)
b) rintasyöpä
c) tiesin että naisten pitäisi tutkia rintojaan kuukausittain (mitä en tehnyt), lisäksi lähisukulaiseni sairastui n. 25 v. sitten minun ikäisenäni samaan syöpään josta selvisi. Lisäksi syöpään liittyen, en koskaan ajatatellut sen tulevan omalle kohdalleni vaikka yleinen onkin :(. Sairastuttuani olen ottanut kaiken mahdollisen selville rintasyövästä ja nyt tiedän että sitä on todella montaa eri luokkaa/laatua. Ennen ajattelin vain rintasyöpää yhtenä sairautena ilman kaikkia eri luokkia, positiivisyykisä/negatiivisyykisä jne.
d)Reagoin menemällä shokiin saatuani diagnoosin. Kuukauteen en tehnyt muuta kuin itkin, ja luulin kuolevani ennen kesää..
e)Sama kuin ed.
f) tämän päivän tilanne on, että olen saanut 6 x sytostaatteja ja viime viikolla alkoi sädehoito, jota tulen saamaan 25 kertaa. Sen jälkeen 5 vuotta hormoonilääkitystä.
g) Pelkään kuollakseni, että syöpä leviää!! Minulta on kuitenkin kuvattu pää ja luusto, eikä niissä ole mitään. Syöpä oli levinnyt kainaloon 2/26 imusolmukkeeseen.

Tässä oli vastaukseset teidän kysymyksiin. Jotain voin kertoa omista tunteistani ja kokemuksistani:

Alussa oli tosiaan shokki, rintasyöpä todettiin mammografiassa. En pystynyt joka päivä käymään töissä kun itketti vain ja olin täysin pois tolaltani (olin koeajalla työssäni, ja he sanoivatkin irti työsuhteeni kun kuulivat sairastumisestani :( ). Pelkoa ja epätoivoa lisäsi, koska minulla on 10-v. lapsi, ja itkin enimmäkseen, jos joudun hänestä ennenaikojani eroamaan ja hän jää ilman äitiä.

Leikkaus oli n. kk diagnoosin jälkeen, ns. rintaa säästävä leikkaus. Leikkauksesta toivoin nopeasti, ja mielikin koheni.

Ensimmäiset 2 kertaa sytostaattihoitoja olivat mielestäni "helppoja", mutta viimeiset 4 olivat henkisesti rankkoja. MIetin jo välillä etten menisi niihin. Sivuoireina sytostaattihoidoista hiukset lähtivät n. 3 viikon kuluttua (mikä oli SUURI järkytys vaikka minulle oli siittä jo sairaalassa ennen hoitoja kerrottu - kuitenkin oli järkytys kuinka nopeasti ja tukkoina hiukset lähtivät). Sain peruukin, joka ei tuntunut "omalle" ja pidänkin koko ajan huivia. Alussa kun hiukset lähtivät, eristäyin kotiin - en kehdannut mennä ihmisten ilmoille , tuntui että kaikki tuijottavat. Nyt olen sujut huivin kanssa ja kuljen huivi hulmuten missä milloinkin. Sivuoireina minulle tuli myös väsymys, hirveä ummetus (joka oli fyysisesti kamalinta), oksentanut en kertaakaan, koska sain Kytrilia joka auttaa pahoinvointiin. Siittä huolimatta seuraavat päivät sytojen jälkeen olivat rankkoja: oli äklöttävää oloa, väsymystä ym. Meinasi unohtua tärkein sivuoire hiustenlähdön ja ummetuksen lisäksi: nimittäin vaihdevuodet 40-vuotiaalla. Vaihdevuoreoireet jatkuvat vieläkin vaikka syto on loppunut, ja se on aivan hirveän epämukava sivuoire. Hikipuusia tulee jatkuvasti milloin ja missä tahansa, kotona, kaupassam, yöllä nukkuessa jne. Olenkin laihtunut varmaan n. 10 kiloa (luullakseni hikoilun myötä poistunut ylimääräistä nestettä - eli jotain hyvääkin... ;) ).

Viime viikolla alkoivat sädehoidot ja ne ovat todella helppoja ja melkein mukavia, jos vertaa sytoihin. Sädehoitohan kestää vain n. 10 min. ja siinä maataan verrattuna sytoihin, jotka kestivät n. 2-2.5 tuntia ja näki sen myrkyn pusseissa menevän suoniin. Suonetkin muuten "häipyivät" sytossa ja kerta kerran jälkeen hoitajien oli vaikeampaa löytää suonia. Joten sädehoito on tuntuu todellakin lastenleikiltä sytohin verrattuna - onneksi :)

*Minkä ikäisenä syöpä todettiin?
34-vuotiaana
*Mikä syöpä on/oli kyseessä?
Rintasyöpä
*Mitä tiesit syövästä ennen sairastumista? Entä sairastumisen jälkeen?
Paljon/vielä enemmän
*Miten reagoit syövän toteamisen jälkeen?
Masennuin
*Kuinka sopeuduit tietoon syövästä?
Pakkohan se oli sietää kun ei muutakaan voi.
*Mikä on tilanne tällä hetkellä?
Syöpä uusiutunut kolmannen kerran.
*Jos olet kerran sairastanut syöpää ja se uusiutuu/on uusiutunut, mitä tunteita se herättäisi/herätti?
Epäreilua. "Rakas jumala, anna.... Ei vaan: Älä ota pois!"

*Minkä ikäisenä syöpä todettiin? - 42 v.

*Mikä syöpä on/oli kyseessä? - Kohtusyöpä (endometriumin adenokarsinooma)

*Mitä tiesit syövästä ennen sairastumista?
- Mielikuva oli, että se tappaa, parantavaa hoitoa ei ole vaan hoito on kivun lievitystä.

Entä sairastumisen jälkeen? - No, tutustuin oikeaan tietoon. Kyselin lääkäreiltä, hoitajilta ja kävin syöpäjärjestön sivuilla.

*Miten reagoit syövän toteamisen jälkeen?
- Alkureaktio oli lähes shokki. Kävin psykiatrilla juttelemassa ja se helpotti pahimman yli. Olin kuitenkin sairalomalla syövän toteamisesta leikkaukseen asti.

*Kuinka sopeuduit tietoon syövästä?
- Toiveikkuus voitti. Ajattelin, että hyvä kun todettiin nyt ja pääsen hoitoon. Ehkä paranenkin. Keskusteu psykiatrin kanssa vakuutti että elämä on joka tapauksessa rajallista eikä elämän pituuteen voi vaikuttaa. Tärkeintä on elää elämänsä niin että voi olla tyytyväinen, tehdä onnellisuutta tuottavia asioita. Varasin enemmän aikaa perheelleni ja itselleni, vähensin työntekoa. Toteutin haaveita, joihin ei muka ole ollut aikaa.

*Mikä on tilanne tällä hetkellä?
- Huolestuttaa vieläkin, mutta olen työkykyinen. Pystyn ajattelemaan muutakin kuin sairautta. Suhde elämään on muuttunut. Myös ajankäytössä on tapahtunut selvä muutos.

*Jos olet kerran sairastanut syöpää ja se uusiutuu/on uusiutunut, mitä tunteita se herättäisi/herätti?
- Kuulin tänä aamuna että voi olla uusiutumassa, ultrassa näkyi uusia kystia ja hematoma, vatsaonteloon on on kertynyt nestettä. Menossa ylihuomenna tietokonetomografiaan. Aamupäivällä katselin kättäni labrassa kun siitä otettiin verta ja ajattelin että tässä tilanteessa on lopun alku. Olo on aika levollinen kuitenkin.

Jos syöpä uusii niin luultavasti tulen kuolemaan siihen. Mutta johonkinhan sitä on kuoltava joka tapauksessa. Siihen asti kannattaa nauttia elämästä. Ja jos sitten ei kuolekaan, niin ei haittaa jos on nauttinut. Paljon enemmän harmittaa, jos on surrut etukäteen ja sitten ei kuolekaan ja huomaa että olisi voinut senkin ajan nauttia minkä on surrut. Etukäteen sureminen on elämän tuhlaamista.