Otanpa minäkin kantaa tuohon "kasvattajan tienestit" juttuihin.
On kai syytä jakaa kasvattajat kasvattajiin ja "kasvattajiin" ja vielä ns. kasvattajiin, jotka ei ansaitse mielestäni nimeä kasvattaja.
Kunnon Kasvattaja todellakin paneutuu rotuun. Tutkii sukuja, tutkituttaa koiransa ja tähtäimessä on hyvät rodun edustajat. Kasvattaja kokemuksen, kantapään kautta oppittuaan erottaa jyvät akanoista. Aina kaunein ei ole paras periyttäjä. Yksi voi jättää hyvät pennut yhdelle hyvälle urokselle, toinen hyvä uros ei nartulle sovikaan...
Kasvattaja hakee uutta verta ulkomailta, tutkituttaa koiransa ja myy ne jyvät vain ja ainoastaan rodun asiantuntijoille rotunsa parasta ajatellen tai henkilölle, joka todellakin on innostunut rodusta, näyttelyistä ja koiran kanssa harrastamisesta yleensäkin. Keskiverrot menee kotikoiraksi.
Rahaa menee näyttelyihin, rodunomaisiin kokeisiin, itsensä kehittämiseen (luennot, kurssit).
Rahaa harrastukseen kuluu enemmän, kuin mitä siitä tulee. Suurin syy on halu teetättää ja kehittää rotua paremmaksi ja samalla rotu on harrastus lähellä sydäntä.
Sitten on "kasvattajia", jotka pennuttaa jalostuskelpoisen nartun uroksella, jota jalostukseen saa käyttää. Välttämättömät tutkimukset tehdään (pakolliset) ja kaikki mikä ei ole pakollista, jätetään tekemättä. Uroksena on se tuttavan edullinen uros, jota saa käyttää jalostukseen. Pennut myydään hyvällä hinnalle sille joka pennun ostaa. Pennutuksen syy on osin raha ja osaltaan halu vain pennuttaa koiraansa.
Ns. kasvattaja, joka ei tuota titteliä ansaitse. Teetättää pennut jokaisella joka neljällä jalalla kulkee, osan rekisteröi ja osan myy ilman papereja. "Vahinkoja sattuu" ja nekin vahingot menee kaupaksi hyvällä hinnalla paperittomina. Hänelle raha on se syy pennuttaa.
On kai syytä jakaa kasvattajat kasvattajiin ja "kasvattajiin" ja vielä ns. kasvattajiin, jotka ei ansaitse mielestäni nimeä kasvattaja.
Kunnon Kasvattaja todellakin paneutuu rotuun. Tutkii sukuja, tutkituttaa koiransa ja tähtäimessä on hyvät rodun edustajat. Kasvattaja kokemuksen, kantapään kautta oppittuaan erottaa jyvät akanoista. Aina kaunein ei ole paras periyttäjä. Yksi voi jättää hyvät pennut yhdelle hyvälle urokselle, toinen hyvä uros ei nartulle sovikaan...
Kasvattaja hakee uutta verta ulkomailta, tutkituttaa koiransa ja myy ne jyvät vain ja ainoastaan rodun asiantuntijoille rotunsa parasta ajatellen tai henkilölle, joka todellakin on innostunut rodusta, näyttelyistä ja koiran kanssa harrastamisesta yleensäkin. Keskiverrot menee kotikoiraksi.
Rahaa menee näyttelyihin, rodunomaisiin kokeisiin, itsensä kehittämiseen (luennot, kurssit).
Rahaa harrastukseen kuluu enemmän, kuin mitä siitä tulee. Suurin syy on halu teetättää ja kehittää rotua paremmaksi ja samalla rotu on harrastus lähellä sydäntä.
Sitten on "kasvattajia", jotka pennuttaa jalostuskelpoisen nartun uroksella, jota jalostukseen saa käyttää. Välttämättömät tutkimukset tehdään (pakolliset) ja kaikki mikä ei ole pakollista, jätetään tekemättä. Uroksena on se tuttavan edullinen uros, jota saa käyttää jalostukseen. Pennut myydään hyvällä hinnalle sille joka pennun ostaa. Pennutuksen syy on osin raha ja osaltaan halu vain pennuttaa koiraansa.
Ns. kasvattaja, joka ei tuota titteliä ansaitse. Teetättää pennut jokaisella joka neljällä jalalla kulkee, osan rekisteröi ja osan myy ilman papereja. "Vahinkoja sattuu" ja nekin vahingot menee kaupaksi hyvällä hinnalla paperittomina. Hänelle raha on se syy pennuttaa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Jokaiseen lähtöön on meitä ihmisiä joka hommassa. Kirjoitat täyttä asiaa. Ostajalla on myös vastuu katsoa, mitä kasvattaja on koiriensa kanssa tehnyt. Kasvattajan jalostuskoirien näyttely-, terveys- ja koetulokset ovat julkista tietoa, jonka saa selville kuka vain haluaa. Asiallista opastusta löytyy myös netin kautta vaikka kuinka paljon, joten jos on yhtään järkeä, niin koiran hankkija löytää kyllä Kasvattajan kasvattaman pennun, niin ei tule huijatuksi. Pennulla voi silti aina olla joku sairaus, joka ei tule vielä nuorena esille, mutta se on toinen juttu se.Kiitos edelliselle kirjoittajalle erittäin asapitoisesta kirjoituksesta.
Ja eipä ole paljon lisättävää!