viikot,kuukaudet,tunnit kulkevat...
en pääse irti susta,mielen sopukoissa olet vain sinä.
Muistan elävästi ne onnen hetket, kun kirjoittelimme ja kun tapasimme...meillä oli yhteinen sointu.
mihin se tunne katosi?
Mietin vain,mitä olisi tapahtunut,jos olisin tarttunut hetkeen täysillä.
Tänne näitä ajatuksia sitten piti tulla kirjoittelee,typeräää....
mun on vain niin kova ikävä sinua.tiedä se.
en pääse irti susta,mielen sopukoissa olet vain sinä.
Muistan elävästi ne onnen hetket, kun kirjoittelimme ja kun tapasimme...meillä oli yhteinen sointu.
mihin se tunne katosi?
Mietin vain,mitä olisi tapahtunut,jos olisin tarttunut hetkeen täysillä.
Tänne näitä ajatuksia sitten piti tulla kirjoittelee,typeräää....
mun on vain niin kova ikävä sinua.tiedä se.
Vastaukset 11
Vanhimmat
ota selvää sen toisen tunteista. Ei se välttämättä tänne osaa. Kannattaa toimia eikä jäädä haaveilemaan!
minulla. Kuittaan.................
vdgyye
Se oli jotain ihmeellistä. Taian omaista. Tiesin heti että olet minulle se ainoa oikea kun tavattiin. Sitä on niin vaikea selittää. Sen vain tietää ja tuntee. Silloin olin varma.
RAKASTAN SINUA!!
mahdollista, ihan hyvin!
Haluaisitko kertoa vaikka koska tämä ensitapaaminen oli? Tai missä?
joo,mukavaa jo neljä vaihto-ehtoa,mutta tuskin yksikään oikea henkilö:(.
Ja valitettavasti rohkeuteni loppuu kesken ottaa yhteyttä häneen ja ikävä on kova.
En valitettavasti myös halua paljastaa,mitään,koska se olisi turhaa...
Halusin vain purkaa ikävääni johonkin,joskus vain on omasta sielunkumppanista vaikea luopua.
Jotkut musiikkikappaleet,sanat,kirjoitukset,haaveet,muistuttavat liikaa hänestä ja se sattuu vieläkin:(
Aikaa erosta on jo aika paljon,mutta, kun puhutaan yhteisestä tulevaisuudesta, jota ei sitten tulekkaan,sitä jotenkin jää tyhjän päälle ja ne haavekuvat joita oli,on vaikea rikkoa:(.
Näitä tarinoita on maailma pullollaan....
ja tämä kirjoitus on naiselta...
ja rusakkoja loikki koko kesän kolmin kappalein. Ja sitten lopuksi toinen käveli liian hitaasti ja kaikki meni paskaks ja kukaan ei tiennyt kuka tunteet päästi irti; mitä ne tollai törmäili kuin tuntemattomia tervehtien vanhat tutut uusissa vaatteissa. Olisi pitänyt napata kiinni ja repiä naamarit ja esitellä:olen se ja se muistathan! Ja siihen olisi kuin vanha tuttu, lämpimästi halannut vaikkei teinnyt toista ennen tavanneensa.
hups!nyt mä putosin.
kiitos kommenteista ja mukavaa syksyä!
Minä ihmettelen suunnattomasti henkilöitä joilla sydän pakahtuu ikävään ja he yrittävät purkaa ajoittain pahaa oloaan tänne kirjoittamalla,hetken helpotusta sellainen sielulle varmaan tuokin ja oikein hyvästä terapiasta se käykin,en siis halua heitä sen vuoksi morkata.
Mutta miksi he eivät tee asioiden eteen oikeasti mitään,sitä minä ihmettelen suunnattomasti.
Kun ajattelee niin mistä ihmeestä heidän ikävöinnin kohde saa tietää asiasta,hänellä voi olla samanlainen tunne sisällään?
Elämän tuhlausta kerrassaan,ihmeitä kun ei tapahdu oikeassa elämässä kyllä niiden eteen pitää tehdä jotain.
Tiedän senkin että on vaikeaa ottaa yhteyttä pitkän tauon jälkeen kun toisen reaktiosta ei ole minkäänlaista tietoa,mutta se on AINOA OIKEA TAPA ottaa asiasta selko.
Tietynlaista pelkuruuttahan se on,pelkoa torjutuksi tulemisesta tai itsensä häpäisemisestä ,mutta so what jos se on ainoa tapa,kerranhan se kirpaisee.
Nykyisin on monia tapoja lähestyä loukkaamatta toisen yksityisyyttä taikka altistamista itseään noloon välikäteen,on Fb:n viestit,tekstiviestit,sähköpostit sun muut,ennen vanhaan ei ollut mahdollisuutena muita kun kavereiden välityksellä lähettää sanomaa tai kirjoittaa kirje.
Tässä voin kertoa lyhyen tarinan,kaksi vanhusta tapasi aivan sattumalta elämänsä ehtoo puolella sairaalassa toisensa,aikojen alussa he olivat kokeneet lyhyen mutta kiihkeän romanssin,kumpikin oli sitten avioituneet tahoillaan,eronneet ja eläneet kymmeniä vuosia yksin tuntien vahvaa kaipausta tuota ensirakkauttaan kohtaan.
Molemmat tahoillaan miettineet mitähän tälle toiselle kuuluu,kirjoittaneet pitkiä kirjeitä jotka koskaan eivät päätyneet postiin asti.
Kun he viimein sattumien kautta kohtasivat tulvi kyyneleet molempien poskilla,he olivat viimein löytäneet toisensa ,mutta liian myöhään.
Kunpa olisin uskaltanut,oli molempien kommentti,kunpa olisin uskaltanut ja olisimme saaneet nauttia yhdessä kymmeniä vuosia toisistamme.