ajattelin itseäni ja hain sairaslomaa, kun ei jaksa ja monen vuoden masennus painaa päälle. Töissä jaksan kyllä, mutta en töiden jälkeen kotona! Mutta miksi on niin jumalattoman syyllinen olo kun olen nyt vaan. Ei ole jalka poikki tai muu vastaava, tavallaan ei ole kunnon lupaa olla töistä pois kun ei ole mitään näkyvää vikaa. Yritän olla ajattelematta asiaa ja levätä ja olla lapseni kanssa. Ei koskaan hyvä olla!
ekaa
kertaaaa
81006
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Mulla sama homma. Minäkin hain s-lomaa ja tohtori kirjoitti aluksi kolme viikkoa.
Sanoin lääkärille että oon niin väsynyt ja en yksinkertaisesti jaksa enää käydä töissä.
Tuntuu jotenkin tylsältä olo.Vielä kun jaksaisi jotain tehdä kotonakin mutta eipä tule kyllä oikein mitään tehtyä. Hyvä jos viitsii välillä ruokaa laittaa ettei vaan osta valmista.
Pitäis lähteä päivällä vaikka käveleen , ehkä parantais vähän mielialaa.
ja kuuntelet itseäsi ja nautit "tekemättömyydestä/hiljaisuudesta/kiireettömyydestä". Samalla suunnittelet vähän sitä, miten voit tulevaisuudessa muuttaa elämääsi (perheesi elämää), jotta et sairastuisi enempää. Anna itsellesi lupa olla HYVÄ OLLA.
ja katso lastasi/lapsiasi ja miestäsi silmiin ja kysy: Mitä Sinulle kuuluu? ... odota sitten rauhassa vastausta, mikä annetaan toivottavasti myös sinua silmiin katsoen. Siitä se sitten alkaa, nosta jalkaa ... muutos meinaan :)
jos on sairauslomalla. Meidän pitäisi mennä töihin vaikka pää kainalossa. :-(
Ainut kerta kun en tuntenut syyllisyyttä, oli kun sairastuin syöpään. Silloin sain myös flunssan. Oli tosi OUTOA olla kotona kun ei tarvinut hakea sairauslomaa, olinhan sitä jo valmiiksi.
Makasin flunssani kanssa viikon sängyssä ja sen koommin en ole sitä saanut. Ei tarvinnut syödä edes antibiootteja.
Mistä tiedät kyseisen ihmisen taustaa?
Nyt sinä syyllistit häntä.
Minä en halua syyllistää sua, ettei ketju jatkuisi.
Otin vain kantaa mielipiteseesi.
ja sekin syyllistää!
(ei ollut vitsi)
"Mutta miksi on niin jumalattoman syyllinen olo kun olen nyt vaan"
Siinä on sinun masennuksesi ja burn outtisi aiheuttaja.
Jotkut täällä sanovat että ole itsekäs äläkä välitä muista, mutta se on väärin. On olemassa kahdenlaista itsekkyyttä. Toinen on välinpitämättömyyttä ja kylmyyttä toisia kohtaan ja se on ehdottoman väärin vaikka silloin ajattelisikin itseä ja omaa hyvinvointia. Tuollaisessa ajattelussa on yksi syy siihen että monilla työpaikoilla työntekijät ovat sairaana tai sairastumassa!
Terve itsekkyys on sitä että pidetään itsestä huolta, jotta pystyttäisiin antamaan toiselle jotain. Äiti ei saa kuluttaa itseään lapsensa hoitamisella, koska silloin lapsi menettää äitinsä. Äidin täytyy välillä ajatella myös itseään, jotta kykenisi pitämään avuttomasta lapsestaan huolta.
Mereen syöksyvässä lentokoneessakin, ei kehoiteta vaan, käsketään pistämään ensin oma happinaamari kasvoille, ja vasta sitten auttamaan naamari toisen kasvoille. Kun tuolla tavalla toimitaan, säilytetään mahdollisesti sekä oma että toisen henki.
Älä siis syyllistä itseäsi sillä että olet kerrankin jouten. Sinun aikasi on nyt vetää henkeä ja levätä ja tekojen aika tulee sitten myöhemmin kun taas jaksat. Ota rennosti, eikä sinne kävelylle tai reippailemaan ole mikään pakko mennä, eikä edes suosisteltavaa. Minäpä kerron miksi:
Voimailija joka nostaa sadan kilon painoja sata kertaa päivässä, joka ikisenä päivänä vuodessa ei tule voimakkaammaksi, vaan heikommaksi.
Voimailija joka nostaa sadan kilon painoja sata kertaa päivässä, kolme päivää viikossa, joka viikko tulee voimakkaammaksi, koska hän lepää ja antaa kehonsa palautua ja voimistua.
Ihminen on siitä ihme vekotin, että työtä tehdessä hän ei vahvistu, mutta työn jälkeisellä lepoajalla hän vahvistuu. Lepoajan tulee olla myös yhtäjaksoista todellista lepoa, eli silloin ei käydä punttisalilla tai käydä lenkillä rasittamassa itseään. Eikä pollaakaan rasiteta millään henkisiä voimavaroja vaativilla ongelmilla. Jos tuo ensimmäinen voimailija nostaisi painon ja sen jälkeen välittömästi lepäisi hetken ennenkuin nostaisi uudestaan, hän ei voimistuisi vaan heikkenisi. Lepoajan täytyy siis olla jatkuva, kunnes tulee taas jatkuvaa rasitusta.
Eli nyt vaan Relax ja annat muiden juoksennella puolestasi!
Olen yksi uupumuksesta ja masennuksesta kärsivä ihminen, joka on omaksi onnekseen päässyt psykoterapiaan laittamaan ajatuksiaan järjestykseen.
Monta vuotta olen ollut sairaslomalla pätkittäin ja sitten taas painanut töitä kunnes nyt minut laitettiin terapiaan.
Tekstisi oli tosiaan järkevää. Kiitos siitä minun ja muiden lukijoiden puolesta!