en tiedä mistä alkaa...järki, sydän ja ihminen kulkee niin eri tietä tällä hetkellä...
paha olla, enkä tarkkaa tiedä syytä..
periaatteessa elämä menee hyvin, on hyvä työ, ihana poikaystävä,rakkautta, perhe, jne..
silti tuntuu että kaikki alkaa räjähtää käsiin pikku hiljaa..
aloitan ihan alusta, hiukan lyhennellen, ja hienoa jos joku oikeasti jaksaa lukea tämän..
erosin 2005 kesänä ensimmäisestä suuresta rakkaudestani, melkein 2 vuotta yhdessä ja sitten alkoi kova alamäki ja vastaan tuli uusi aivan uskomattoman ihana ihminen, tavattuani tunsin sellaista mitä ei varatun kuulunut tuntea.
aloitimme seurustelun aivan heti kun olin entisen jättänyt, ilman mitään taukoa, kaikki meni hyvin, kunnes nykyiseni petti minua entisensä kanssa. Hajosin täysin, mietin ettei näin voi sattuu minulle, muille mutta ei minulle..ei kukaan voi satuttaa niin isosti toista mutta kyllä voi, jopa minua.
annoin anteeksi ja pääsimme yli jonkun ajan kulutta..nyt kohta asuttu vuosi yhdessä ja riitoja on ollut totta kai, todella pahojakin..
ja aivan ihanaa, kukaan ei ole kohdellut minua näin kun hän. rakastaa minua enemmän kun kukaan voisi ikinä..en voisi elää ilman häntä.
nyt menee aika huonosti, riitelemme todella helposti, suutun tosi helposti ja ärsytän häntä kaikessa missä vain voin. Mulla on tosi väsynyt olo, töissä on rankkaa ja tuntuu että vapaa-aikaa ei ole, olen varmasti yli stressaantunut josta johtuu tuo minun kiukkuni..eikä todella tee hyvää meille..
tällä hetkellä niin paha olla, että jos uskaltaisin, niin en varmasti olisi enää tässä..olen kuitenkin niin pelkuri ihminen etten itselleni uskalla mitään tehdä.
Itken vaan koko ajan, ja kaikki menee niin päin peetä kun vaan voi..
riidellää ja sanotaan tosi ilkeesti monesti, sitten taas sovitaa ja seuraava ilta taas samallainen. Nähdään tosi harvoin nykyää, kun olen töissä koko ajan pitkää päivää ja sitten illat harjoituksissa..eli näemme sängyssä illalla, jolloin tulee tunteenpurkauksia..
olen huomannut kullassani jo muutoksia, hän on hiukan etääntynyt minusta, vaikka sanoo koko ajan rakastavansa ja on edellee yli ihana niin on muuttunut. näkee niin pienestä koska hän muuttuu. hän ei ole enää niin kiinni mussa ja toistele sitä miten ihana ja tärkeä olen ja sitä minä tarvitsen... olen siitäkin sille jo sanonut ja kyselly etteikö tykkää enää yhtää paljoo..?
yhtenä iltana suuttui täysin ja sanoi ettei tykkää yhtään niin paljon kun ennen, mutta rakastaa silti yli paljon ja tulee varmasti takaisin kun riidat loppuvat. Kysyin että oikeasti onko se pienentynyt ja sanoi että olen painostanut häntä koko ajan sanomaan tuota että kuulostaa siltä että haluan kuullakkin sen..ja siksi sen sanoi vaikka ei sitä tarkoittanut.
olen myös huomannut minussa, että olen tullut hiukan mustasukkaiseksi, odotan sitä että hän pettäisi minua taas tai löytäisi toisen naisen..
voi johtua siitä etten jotenkin pääse ikinä yli siitä että petti minua, saanhan olla mustasukkainen edes vähän tuon takia?
se on varmaa etten voisi olla ilman häntä ja jos jatkan tällee niin ei kauan kestä että hän jättää mut vain siksi että' olen niin ärsyttävä vaikka kuinka rakastaisi...
mulla on oikeesti joku ongelma, näin tein exäni kanssakin, mutta tuli joku ja aloin oikee tahallee ärsyttää ja aihettaa riitoja ja riidan aiheita.
kaiken lisäksi poikaystäväni lähtee tammikuussa armeijaan ja jos välit tällaset silloin niin se oli sitten siinä varmaa jossain vaiheessa.
mä en enää jaksa olen niin väsyny kaikkee, kaikki olis niin helppoo kun vaan uskaltais...
en mielestäni ole itsetuhoinen mutta alan kuulostaa todella pelottavasti siltä...
vähän aikaa sitten paras ystäväni oli todella lähellä lähtöä ja häntä autoin ja kuukausia olin huolissani..varmaan sekin alkaa purkautua minussa nyt, kun silloin piti olla niin kovana...
kiitos niille jotka jaksoi lukea tän lyhennelmän..nytki tullu varmaa monta litraa kyyneliä, ja en tiedä miksi..
paha olla, enkä tarkkaa tiedä syytä..
periaatteessa elämä menee hyvin, on hyvä työ, ihana poikaystävä,rakkautta, perhe, jne..
silti tuntuu että kaikki alkaa räjähtää käsiin pikku hiljaa..
aloitan ihan alusta, hiukan lyhennellen, ja hienoa jos joku oikeasti jaksaa lukea tämän..
erosin 2005 kesänä ensimmäisestä suuresta rakkaudestani, melkein 2 vuotta yhdessä ja sitten alkoi kova alamäki ja vastaan tuli uusi aivan uskomattoman ihana ihminen, tavattuani tunsin sellaista mitä ei varatun kuulunut tuntea.
aloitimme seurustelun aivan heti kun olin entisen jättänyt, ilman mitään taukoa, kaikki meni hyvin, kunnes nykyiseni petti minua entisensä kanssa. Hajosin täysin, mietin ettei näin voi sattuu minulle, muille mutta ei minulle..ei kukaan voi satuttaa niin isosti toista mutta kyllä voi, jopa minua.
annoin anteeksi ja pääsimme yli jonkun ajan kulutta..nyt kohta asuttu vuosi yhdessä ja riitoja on ollut totta kai, todella pahojakin..
ja aivan ihanaa, kukaan ei ole kohdellut minua näin kun hän. rakastaa minua enemmän kun kukaan voisi ikinä..en voisi elää ilman häntä.
nyt menee aika huonosti, riitelemme todella helposti, suutun tosi helposti ja ärsytän häntä kaikessa missä vain voin. Mulla on tosi väsynyt olo, töissä on rankkaa ja tuntuu että vapaa-aikaa ei ole, olen varmasti yli stressaantunut josta johtuu tuo minun kiukkuni..eikä todella tee hyvää meille..
tällä hetkellä niin paha olla, että jos uskaltaisin, niin en varmasti olisi enää tässä..olen kuitenkin niin pelkuri ihminen etten itselleni uskalla mitään tehdä.
Itken vaan koko ajan, ja kaikki menee niin päin peetä kun vaan voi..
riidellää ja sanotaan tosi ilkeesti monesti, sitten taas sovitaa ja seuraava ilta taas samallainen. Nähdään tosi harvoin nykyää, kun olen töissä koko ajan pitkää päivää ja sitten illat harjoituksissa..eli näemme sängyssä illalla, jolloin tulee tunteenpurkauksia..
olen huomannut kullassani jo muutoksia, hän on hiukan etääntynyt minusta, vaikka sanoo koko ajan rakastavansa ja on edellee yli ihana niin on muuttunut. näkee niin pienestä koska hän muuttuu. hän ei ole enää niin kiinni mussa ja toistele sitä miten ihana ja tärkeä olen ja sitä minä tarvitsen... olen siitäkin sille jo sanonut ja kyselly etteikö tykkää enää yhtää paljoo..?
yhtenä iltana suuttui täysin ja sanoi ettei tykkää yhtään niin paljon kun ennen, mutta rakastaa silti yli paljon ja tulee varmasti takaisin kun riidat loppuvat. Kysyin että oikeasti onko se pienentynyt ja sanoi että olen painostanut häntä koko ajan sanomaan tuota että kuulostaa siltä että haluan kuullakkin sen..ja siksi sen sanoi vaikka ei sitä tarkoittanut.
olen myös huomannut minussa, että olen tullut hiukan mustasukkaiseksi, odotan sitä että hän pettäisi minua taas tai löytäisi toisen naisen..
voi johtua siitä etten jotenkin pääse ikinä yli siitä että petti minua, saanhan olla mustasukkainen edes vähän tuon takia?
se on varmaa etten voisi olla ilman häntä ja jos jatkan tällee niin ei kauan kestä että hän jättää mut vain siksi että' olen niin ärsyttävä vaikka kuinka rakastaisi...
mulla on oikeesti joku ongelma, näin tein exäni kanssakin, mutta tuli joku ja aloin oikee tahallee ärsyttää ja aihettaa riitoja ja riidan aiheita.
kaiken lisäksi poikaystäväni lähtee tammikuussa armeijaan ja jos välit tällaset silloin niin se oli sitten siinä varmaa jossain vaiheessa.
mä en enää jaksa olen niin väsyny kaikkee, kaikki olis niin helppoo kun vaan uskaltais...
en mielestäni ole itsetuhoinen mutta alan kuulostaa todella pelottavasti siltä...
vähän aikaa sitten paras ystäväni oli todella lähellä lähtöä ja häntä autoin ja kuukausia olin huolissani..varmaan sekin alkaa purkautua minussa nyt, kun silloin piti olla niin kovana...
kiitos niille jotka jaksoi lukea tän lyhennelmän..nytki tullu varmaa monta litraa kyyneliä, ja en tiedä miksi..
Vastaukset 3
Vanhimmat
Itkeä saa ja muuten aina, kun on huono olla! :)
Luin kirjoituksesi ja se herätti mussa monia kysymyksiä..
Ei ole epäselvää, että olet henkisesti hyvin uuvuttavassa suhteessa (olen siitä todella pahoillani).. Tiedätkö itse minkä takia "roikut" sellaisessa suhteessa, joka riuduttaa.. Sellaisessa joka on pelkkää riitelyä ja pahaa mieltä jne. Pelkkä rakkaus ei aina vaan riitä, siihen tarvitaan paljon enemmän, tiedän sen itse kokemuksesta..
Kysyn myös sellaista, että pelkäätkö kenties kovasti yksinjäämistä..? Sellainen pelko taustalla saattaa aiheuttaa tuollaista käytöstä, jota kuvailit (ärsytät puolisoasi jne..) Pelkäät miehesi pettävän, mikä on aivan luonnollista tuollaisessa tilanteessa.. Luotatko häneen sataprosenttisesti? Luottamus parisuhteessa on psyykkisesti todella tärkeää. Muuten suhdetta ei voi rakentaa (tai toi on mun oma mielipide).. Yksinjäämisen pelossa ei muuten ole mitään pahaa, se vaan pitää täräyttää miehelle suurinpiirtein päin naamaa, että se tajuaa... :D Siis sanoa, että pelkään jättämistä jne..
Olet vahva ihminen, kun olet jaksanut ystäväsi huolien kanssa ja vielä tämän. ÄLÄ luovuta missään nimessä! Mikään ei ole sen arvoista, että tekisit jotain itsellesi.. :) :) Ainoa neuvo minkä osaan sanoa, on: keskustele poikaystäväsi kanssa tuntemuksistasi ja kuulostelkaa toistenne mielipiteitä ja tunteita! :) Lisäksi tarvitset kipeästi jonkun ymmärtävän läsnäoloa ja tukea (niin kuin me kaikki! :D) Toivon SINULLE pelkkää hyvää ja jaksamista! :)
Ai niin... toivottavasti sä jaksoit lukea tän mun jutun! XD En ole mikään psykiatri neuvomaan ihmisiä, mitenkä tulee toimia jne. Ite tietty päätät asioistasi. :)
juu jaksoin lukea.
pelkään kyllä yksin jäämistä, en voisi kuvitella eläväni yksin..en jaksaisi.
rakastan poikaystävääni ja hän minua, sen jotenkin vaan nyt niin vaikeata..
luotan häneen, mutta en voi kieltää etteikö joskus herää epäilyt vaikka hän ei ikinä minulle mitään pahaa tekisi enää..