Miten on, juhlivatko kaikki hääpäiviään jollain tapaa? Meillä hääpäivä tuli ja meni, ensimmäinen sellainen, eikä mies muistanut mitenkään. Täytin taannoin pyöreitä vuosia, hän ei saanut aikaiseksi muistaa millään tavalla, äitienpäiväkin meni samaa rataa, vaikka nämä meillä uusia juhlia.
Mies tietää, että pahoitan mieleni. Silti ei saa järkättyä mitään. Kyse ei ole siitä, että kaipaisin jotain kallista materiaa. Haluaisin, että hän ymmärtää, että minulle muistaminen on tärkeätä. Että olisi suunnitellut jotain etukäteen ja tehnyt edes jotain asian hyväksi. Hän ei ole luonteeltaan mikään mulkero ja varmaan välittää oikeasti, en tiedä mikä mättää. Ja juuri nyt olen vähän liian vihainen antaakseni TAAS anteeksi =(
Typerää ja naismaista odottaa, että mies muistaisi, tiedän =(
Mies tietää, että pahoitan mieleni. Silti ei saa järkättyä mitään. Kyse ei ole siitä, että kaipaisin jotain kallista materiaa. Haluaisin, että hän ymmärtää, että minulle muistaminen on tärkeätä. Että olisi suunnitellut jotain etukäteen ja tehnyt edes jotain asian hyväksi. Hän ei ole luonteeltaan mikään mulkero ja varmaan välittää oikeasti, en tiedä mikä mättää. Ja juuri nyt olen vähän liian vihainen antaakseni TAAS anteeksi =(
Typerää ja naismaista odottaa, että mies muistaisi, tiedän =(
Vastaukset 12
Vanhimmat
No okei ymmärrän et suutut jos ei muista äitienpäivänä, synttäreinä.. Mäkin suuttuisin. Mut muistitko sinä häntä hääpäivänä?? eikös se kuitenki oo yhteinen juhla? Ja muistamalla häntä saisit ehkä hänetkin muistamaan sinua.
Hyvä vaihtoehto on vaikka tehdä jotain kivaa yhdessä hääpäivänä. Käydä syömässä, leffassa yms.
Minä olen meillä se, joka aina muistaa. En jätä koskaan kenenkään päiviä tahallaan huomioimatta, joskus on toki unohtunut, se lienee normaalia ja anteeksi annettavaa. Mutta kuten sanoin, tämä on meillä näköjään järjestelmällistä.
Olisin ostanut lahjan, mutta on nolo juttu antaa yhteisenä päivänä jotain, jos toisella ei ole mitään vähäistäkään suunnitelmaa muistaa millään tavalla. Olisin ehdottanut ulkona syömistä tms, mutta olen kyllästynyt siihen, että saan itse aina olla vetäjänä tuollaisissa.
Miksi ihmeessä tämä kirvoittaa hänen puolustamistaan, kun hän on pahoittanut minun mieleni ja tietää jo etukäteen tekevänsä sen, muttei muista siltikään.
Edelleen lisään, että mies ei ole muuten mikään tunteeton. Aikaansaamaton ja välinpitämätön välillä kyllä
miesten juttu. vai mistä luulet olevan peräisin nämä vitsit, joissa mies unohtaa hääpäivän tai syntymäpäivän. äitienpäivää ei periaatteessa voi unohtaa kun sitä toitotetaan jokapaikassa, mutta toisaalta taas ethän sinä ole miehesi äiti?
romanttiset kosimiset, hääpäiväillalliset, synttäriyllätykset... jos naiset vaatisivat vähän vähemmän voisi olla että he saisivat vähän enemmän... se nyt vaan ei ole miesten juttu.
no myönnän, olen minäkin pahoillani, kun ei minua muisteta merkkipäivinäni lahjojen saaminen on aina kivaa, mutta en todellakaan jaksa muistamattomuudesta meteliä nostaa, en edes mököttää. sillä toisaalta, mies on antanut minulle jo parhaan äitienpäivälahjan: lapseni, parhaan hääpäivälahjan: rakastaa minua vaimonaan, syntymäpäivälahjan... noo, laittaa hän edes onnittelut tekstiviestillä :-)
pikkujuttuja nuo muistamattomuudet, on niitä isompiakin murheita maailmassa.
Juu, ei alkuperäinen kirjoittaja, eikä kukaan muukaan ole aviomiehensä äiti, mutta hänen lastensa äiti hän on ja kyllä sitä sietää muistaa!!
Minä ainakin odotan mieheltäni muistamista äitienpäivänä ja aion muistaa häntä isänpäivänä, vaikkei hän MINUN isäni olekaan. Minun lapseni isä hän on ja loistava isä onkin, joten miksi se pitäis sivuuttaa?!?!
oli samanlainen. Siis silloin kun olimme vielä aviossa :o). Ei koskaan lahjoja, ei edes jouluna. Olimme sopineet lähisukulaisten kesken, ettei paketteja laiteta jouluna koska esim.siskolle on vaikea ostaa(ettei tule siis turhaa ostettua). Vanhemmiltani tuli paketti, mutta se oli aina meille kaikille ja annoin lasten avata sen sitten kun oppivat avaamisen. Kun lapset kasvoivat niin kyllä ihmettelivät, että eikö äiti ole ollut kiltti, kun ei saa paketteja...
Itse muistin aina ex-miestäni kun hänellä oli joku juhlapäivä ja jouluna.
Nykyinen mieheni on aivan toista maata, muistaa kaikki juhlapäivät. Tuo kukkia ja ostaa jonkun lahjan. Osaan arvostaa sitä ihan mielettömästi!
Ensimmäisen hääpäivän kunniaksi varasin meille huoneen kylpylähotellista ja pöydän hotellin ravintolasta. Miehelle vain vihjasin että on sitten menoa sinä iltana. Nyt toinen hääpäivä lähenee ja mielenkiinnolla odotan, keksiikö mies mitään. En todellakaan odota mitään hotellireissua(vaikka mies viime vuonna sanoikin että tänne ensi vuonna uudestaan), mutta ihan kiva olisi jos mies jotenkin muistaisi.
Synttäreitäni juhlimme yhtäaikaa kahden lapsemme kanssa, minulla ja lapsilla on siis kahden päivän sisällä jokaisella synttärit joten jää arvattavaksi kenen synttärit siinä jää huomiotta. :)
Äitienpäivänä lapset muistaa minua ja toki sitä kaipaisi jotain muistamista mieheltäkin mutta ei hän ole äitienpäiviä sen kummemmin huomioinut. Kotona kuitenkin ollut eikä sille päivälle mitään muuta järjestänyt.
Jouluna saan aina lahjan mieheltäni mutta sekin menee yleensä niin että hän vie minut kauppaan ja sanoo että valitse niin maksan. Haluaa ostaa sellaista joka varmasti on mieleistä. ;)
Mutta mieheni hyväksi täytyy sanoa muutama sana... hän hemmottelee minua arkena. Mieheni hoitaa suureksi osaksi ruoanlaiton meidän taloudessa, tekee loistavia aterioita, kattaa pöydän kauniiksi ja istuttaa valmiiseen pöytään. Hän siivoaa kanssani tasapuolisesti, koskaan ei ole tunne että kotityöt jää vain minun harteilleni. Mies maksaa minun ostoksiani(jotka siis on tarkoitettu yksinomaan minulle). Esim. jos kaupassa olen menossa kassalle mukanani uusi takki, voi mies tulla ja maksaa sen. (siis jos ollaan yhdessä siellä kaupassa..;D) Hän saattaa kesken arkipäivän mennä ja ostaa kotiintuomiseksi minulle sormuksen tai vaikka kaulariipuksen. Joskus hän voi yllättää ja viedä minut kesken apteekkireissun syömään ravintolaan.
Nyt kaikki tämä kuulostaa varmaan vain yltiöpäiseltä kehulta(jota se toki myös on)mutta halusin tällä kaikella vaan ajaa takaa sitä että vaikkei mieheni minua niin merkkipäivinä muistaisikaan (joka on aika ajoin tympinytkin) niin hän tekee omilla pienillä teoillaan meidän arjesta yllätyksellistä ja ajoittain jopa juhlaa.
Kaikki tämä vain pitäisi yrittää muistaa silloinkin kun ottaa päähän ja tekisi mieli paukauttaa sitä ukkokultaa tohvelilla päähän kun on unohtanut synttärini, tmv. :) Pitäisikin sen tohvelin sijasta suikkasta miehelle suukko ja kiittää kun jakaa arjen kanssamme.
hääpäiviä on takana 6 ja yhtä lukuunottamatta mies on ollut jokaisena hääpäiuvänä ihan omissa harrastuksissaan. Kerran jopa koko viikonlopun poisa kun hääpäivä oli lauantaina.
Sen yhden kerran kun oli kotona, sattui niin somasti, että itse olin 200 km päässä mökillä ;)
Ei ole juhlittu eikä lahjottu ja ei tunnu missään. Ei kertakaikkiaan tulisi mieleenikään kantaa siitä kaunaa miehelle ja antaa pyyhkeitä.
Jos kuka juhlia haluaa, järjestäköön itse.
Lapsilleni olen äiti joka päivä ja kaupallinen äitienpäivä saa olla ja mennä, sitä ei huomioida.
Olen itsekkin huomannut, että nuoret äidit ja vaimot ovat todella kimpaantuneita jos mies ei järjestä heille jotain kivaa kaikkina mahdollisina merkkipäivinä, jopa ystävänpäivänä odotetaan erityishuomiota !
Jospa joskus jokus nuori äiti huomaisi vielä sen, että itsekkinvoisi jotain tehdä asioiden hyväksi. Miehet eivät ole robotteja jotka tietyllä säätämisellä toimivat halutusti.
Meillä on tänä vuonna 10 vuotis hääpäivä, ja just miehelle sanoinkin että todennäköisesti kumpikaan meistä ei silloin edes muista koko asiaa :)
Ei ole juhlittu hääpäiviä, meillä kun on arkikin niin ruusuista :>
Syntymäpäivinä ja äitien/isänpäivänä ei myöskään ostella lahjoja, ihan yhteisestä sopimuksesta. Jouluna sitten senkin edestä!
Ei olla kumpikaan erityisen "romanttisia" niin toimii hyvin..
juu, sama homma täällä. ei mies lahjoja ostele. ensimmäisenä yhteisenä jouluna sain mieheltäni tähän mennessä ainoan lahjan! muutamana ystävänpäivänä on ruusuja ostanu, mut mun on pitäny lähtä mukaan niitä ostamaan. synttäri päivänä muistaa sentään onnittelut sanoa, paitsi viimeisimmän, muisti että ne oli pari päivää myöhemmin! eka hääpäivänä ei mitään. nyt ois toinen tulossa ja varasin meille hotelliviikonlopun. minä oon aina muistanu jotenki, lahjalla tai kortilla. kyllä siinä kieltämättä tulee vähän paha mieli, kun ite muistaa ja oottais toiselta vaikka etes sitä korttia, mutta ei niin ei. monta kertaa on luvannu ja luvannu muistaa jotenki, mutta ei koskaan. ai niin ja mikä tärkeintä, vihkisormustakaan en oo vielä saanu ja ollaan oltu kohta kaks vuotta naimisissa. tavallaan mä en enää ees oota mitään lahjoja tms. kun tietää, ettei se kuitenkaan mitään hanki. rahaa kyllä saan aina kun vaan sitä hänellä on. että näin kivasti meillä! =) silti kaikesta huolimatta rakastan miestäni edelleen todella paljon!
Olin eräänä iltana vanhempieni luona saunomassa. Isä tuli juuri kotiin kuntosalilta, heitti hikiset vaatteet olohuoneen nurkkaan ja istui saunan jälkeen kalja kädessä katsomaan jalkapalloa. Äidin kanssa istuttiin terassilla, kun äiti yhtäkkiä havahtui ja totesi: "Ollaan muuten isäs kanssa oltu tänään tasan 30 vuotta naimisissa".
Tällaista perinteistä arkea ja juhlaa siis meillä ;) Onnea on kuitenkin ilmeisesti riittänyt, joten ei kai se sitten niin vakavaa ole.
hmm... meillä mies ei muista mitään numeroihin ja päivämääriin liittyviä asioita, joten minä muistan ne. Hyväksyn asian, enkä sitä sen enempiä murehdi, jos haluan juhlia, kerron miehelle... Voinhan minäkin muistaa ja yllättää mieheni vaikka lahjalla... onhan hääpäivä hänenkin hääpäivänsä :)
itse huomioit hääpäivän ?
Miten annoit miehellesi huomiota ? Mitä järjestit yllätystä ja kivaa päivän kunniaksi ?
Taitaa olla niin, että olet nuori äiti ja vaimo joka odottaa mieheltään kaikkea mutta ei itse ole valmis mitään antamaan.
Vain nalkutusta siitä kun mies ei ole tehnyt niinkuin itse olet ajatellut. Kaikkien miesten kun täytyisi olla sen lisäksi että olisivat ennustajia myöskin selvännäkijöitä ja ajatustenlukijoita. Miesparat !