Mihin lapsesi on matkalla...

Lapset Herran omaksi

Tämä aihe on todella tärkeä ja koskee etenkin niitä kenellä on lapsia. Lapset vielä kotona ja niitä joiden lapset ovat jo omilla teillään ja ehkä ovat jopa pelastumattomia. Minulla on huoli omista lapsistani ja jaan kanssanne ajatelmiani. Lapsistani kaksi on tarhassa, yksi eskarissa ja 4 on jo koulussa. Mietin sitä vastuuta miten kasvatan heitä. Pienet jotka ovat kotona siellä voimme kyllästää heidät Jeesuksen tuntemiseen, rukoukseen ja luottamukseen. Tarjoten hengellistä ja varjellen maailman tarjonnalta. (tv, kaiken maailman villityksistä pokemonit, potterit, starwarsilta ym.) Isänä ajattelen että olen Jumalan kuva omalla toiminnallani. Eli lapset seuraavat kuinka isä elää ja toimii.. ja siitä muodostuu heille käsitys Taivaallisesta Isästä. Jos Isä on kylmä, vihainen ja yliankara. Lapsi aikuiseksi kasvaessaan ajattelee syntiä tehdessään myös Taivaan Isän rankaisun sellaiseksi niin kuin kylmä Isäkin teki silloin kun pahojaan teki. Mutta jos Isä on rakastava, lempeä ja hänelle on voinut tulla aina kertomaan vaikeuksista tai synneistä sellaisen lapsen on helppo myös mennä Taivaan Isän eteen. Pidän kovasti kertomuksista ja luin kerran tällaisen tarinan evankelista Moodyn kertomana kahdesta tapaamastaan isästä.

Toinen heistä asui Mississippi-virran varrella ja oli hyvin rikas mies. Hänen poikansa sairastui eräänä päivänä ja kun tuo poika oli kuoleman kielissä, tuli isä hänen vuoteensa ääreen. Ja poika kysyy; Isä onko minun nyt kuoltava? isä vastaa; On poikani, on! Silloin poika loi tuskaiset silmänsä isäänsä ja sanoi; Jos minun on nyt kuoltava, niin minne minä joudun, sillä isä, sinä et ole kertaakaan rukoillut minun sieluni puolesta. Ja se oli totta. Isä ei ollut koskaan taistellut rukoustaistelua poikansa sielusta. Niin meni tämä poika iäisyyteen. Myöhemmin tuli tämä isä herätykseen ja kääntymykseen ja kerran puhuessaan eräässä kokouksessa hän sanoi; Minä antaisin kaiken rikkauteni, jos minun poikani tulisi niin kauaksi aikaa takaisin maanpäälle, että minä vielä kerran voisin rukoilla hänen sielunsa puolesta. Hänen tuntoaan poltti sangen raskaana se tietoisuus, että hänellä oli ollut joskus poika, ainoa poika, jonka puolesta hän ei ollut koskaan rukoillut.

Vaikkei meitä pelastuneita enää syytetäkään mistään taivaassa niin kuitenkin.. syyttääkö sinua lapsesi kerran Herran valkoistuimen edessä siitä että sinä et neuvonut hänelle parempaa tietä? Sinä et rukoillut hänen puolestaan silloin kun hän olisi voinut tulla pelastetuksi. Ja oletko käyttänyt niin monet tilaisuudet jotka Herra on sinulle valmistanut lasten kasvatuksessa että olisit kertonut oikeasta tiestä? Oletko sallinut lapsesi katsella ja täyttää sydämensä tämän maailman tarjonnalla etkä ole varjellut häntä huonoilta vaikutteilta? Kuinka usein sinä olet polvillasi lastesi puolesta? Jos Jumala saa antaa vanhemmille rukouksen hengen perheensä puolesta, pian rupeavat seuraukset näkymään Kääntymyksiä tapahtuu, nuoret tulevat uskoon. He eivät voi pysyä maailmassa. Sillä sellaisena tulena polttavat vanhempien rukoukset heidän omia tuntojaan.

Toinen isä josta Moody mainitsee oli aivan päin vastainen.

Eräänä päivänä kun tämä isä tuli töistä kotiin, riensi perheen äiti tätä vastaan ja kertoi, poikamme on sairastunut. Hänet on viety sairaalaan ja lääkäri on sanonut että hän pian kuolee. Mene pian katsomaan häntä. Isä meni kiiruusti sairaalaan ja poika oli siellä jo vallan heikkona. Isä laski kätensä pojan otsalle ja tunsi kuinka kuoleman hiki oli jo pojan kasvoilla. Isä tuli niin murheelliseksi että käänsi kasvonsa pois ja alkoi itkeä. Kun poika huomasi tämän, hän sanoi; Isä, mitä sinä itket? Isä sanoi murtuneella äänellä. Poikani, minä en voi nähdä sinun kuolemaasi. Silloin pojan ilme kirkastui ja hän sanoi; Jos minä nyt kuolen niin minä menen suoraan Jeesuksen luo, ja minä kerron, että sinä olet koko elämäni ajan näyttänyt minulle tietä Jeesuksen luo. Siksi isä älä itke! Niin tuo poika kuoli ja meni ilolla Jeesuksen Kristuksen luokse.


Voivatko meidän omaisemme viedä meistä tällaisia terveisiä tuolle puolen jos he meitä ennen täältä lähtevät? Uskovan isän ja äidin rukoukset ja vaellus ovat voimakkaampia saarnoja uskomattomalle lapselle. Vaikka hän ei näyttäisi välittävän kristillisyydestä mitään, hän ei voi kuitenkaan unohtaa rukoilevaa isään tai äitiään kun maailman teillä kulkee. Ja päivä tulee, jolloin uskovan isän ja äidin esirukoukset saavat vastauksen ja lapsi pelastuu. Ja vaikka emme näkisikään tuloksia ja rukoileminen tuntuisi hyödyttömältä hedelmät voivat näkyä vasta senkin jälkeen kun emme enää ole tämän maan päällä sitä todistamassa... riemu jälleen näkemisessä taivaassa on vielä riemullisempi.

Lapsemme tarvitsevat vanhempiaan. Lapset tarvitsevat aikaamme, seuraamme. Antamalla hyvän kodin ja mallin rukoillen lapsiemme puolesta lapsemme säästyvät monilta haavoilta ja heistä tulee tasapainoisia pelastuneita Jumalan lapsia. Nuorena meillä ei ole aikaa lapsillemme eikä perheillemme vaan meillä on monta asiaa jotka vievät meidän aikamme.. työ, ura, asema, raha, talo, auto, harrastukset ym. .. sitten vanhana kun meillä on sitten sitä aikaa me emme pysty korjaamaan välejämme lapsiimme sillä emme saa heitä enää syliimme... emmekä heidän rakkauttansa ja arvostusta. Heitä ei kiinnosta enää muu kuin kuoltuamme jätetty omaisuus.

Ef 6:4

Te isät, älkää ärsyttäkö lapsianne vihaan, vaan kasvattakaa heitä Herran kurissa ja nuhteessa.

Snl 19:18

Ojenna poikaasi, kun vielä on toivoa. Ethän halunne hänen kuolemaansa!