Tarina

"lähettäjä: Rokka - Antti Rokka - Pe 03.01 14:35


Antti Rokka meni konsernijohtajan luokse ja sanoi:
 
- Kuule, konsernijohtaja. Mis sie tarvitset oikei hyvvää miestä? Täs siul
on sellane.
 
Vakavasta taantumatilanteesta huolimatta pyrkivät konsernijohtajaa
hymyilyttämään nuo itsetietoiset sanat, mutta
hän tunsi kyllä Rokan maineen ja tiesi, että ne olivat totta.
 
- It-firmat on pahimmat. Ottakaa muutamia lakimiehiä ja menkää
saneeraamaan aluekonttorit.
- Käypä se hyväst. Tule sie kirjanpitäjä miun kansai! Anna miul se
tilikirja!
- Eiköhän olisi syytä ottaa toinen kaveri? sanoi konsernijohtaja
kuiskaten.
 
- Lampinen on vielä 90-luvun lamasta järkyttynyt eikä hän muutenkaan ole
lujahermoisimpia.
 
- En mie tarvihe hyvvää. Lakkautuspalkkojen laskijan mie. Tule, kuule! Mie
oon huumorimiehii. Miun kansai on nii lustii jot
hitto. Ota irtisanomisplankettei nii paljo ko vaan saat kulkemaan.
 
He lähtivät. Yhtäkkiä Rokka pysähtyi ja nosti kätensä merkiksi.
 
Lampisen kurkkuun nousi pala, kun hän näki mikä Rokan pysähtymisen oli
aiheuttanut. Edessä oli suuri sisällöntuottoyhtiö ja siellä nosti
kuukausipalkkaa joutilaanoloisia miehiä kymmenkaupalla.
- Ei me voida mitään, sanoi Lampinen ääni vavisten.
- Mist sie sen ieltäkäsi tiijät? Ai perkele, mikä juon. Hyö kuuliit mein
visiointipulinat siel sijoittajaseminaaris ja
panniitkii porukan määrän kasvu-ural. Mikä perkeleen vaisto se miul on.
Mie koko ajan tunsin jottäs ei oo kaik sellaista milt
se näyttää.
 
Tappiot kasvoivat hitaasti mutta varmasti. Kulunseurantaa ei ollut, vaikka
menot parhaillaan ylittivät moninkertaisesti
tuotot. Rokka ja Lampinen sujauttivat itsensä maisemakonttoriin sisälle ja
koko ajan Rokka kuiskaili neuvojaan:
- Täs on tyhjät irtisanomislomakkeet. Sikäl ko mie täytän ne, sikäl sie
arkistoit ne. Mut pane ain täysinäine täysinäisii
läjjään etteivät sekahu. Oo ihan rauhallinen. Nii miekiin oon. Meil ei täs
oo hättää. Nuohaa ne koht ovat kovil eikä myö.
 
- Esimies ensi. Millo häne pääsä varjo sattuu tuon ilmase cola-automaatin
kohal, ni sillo hänel tullookii eropassit. Nii
mie oon päättänt hänen kohastaa. Ja sitämukkaa rupiaat saamaa muutkin
potkui.
- Katso mite hyö laiskottelee! Ai työ perkeleet! Työ ette tiijä mikä
uottaa. Jos työ ootte aikont työttömyskassaa liittyä, niin
nyt pitää kiirettä.
 
Konttorissa vetelehtivän esimiehen pitkä varjo läheni cola-automaattia.
Hän ei koskaan oikein tajunnut, mitä tapahtui.
Hän näki vain pimeän toimistonnurkan ja oman varjonsa, jonka pää juuri
sattui cola-automaatin kohdalle. Ehkä hänen silmänsä näkivät
irtisanomisilmoituksen välähtävän eteensä, mutta sen merkitys jäi vielä
tajuamatta.
 
Kuului huutoja ja joitakin umpimähkään tehtyjä yrityksiä näytellä ahkeraa.
Mutta kaiken yli tikkasivat Rokan
irtisanomisilmoitukset. Rokka antoi potkuja kylmän harkiten.
 
Jotkut syöksähtelivät juosten pakoon. Toiset koettivat ryömiä atk-pöytien
taakse piiloon.
 
Erotettuaan paikallisjohdon aloitti Rokka suoritusportaasta. Määräaikaiset
hän erotti ensin. Virkaiältään vanhin mies oli
aina vuorossa, ja kun tilanne salli, erotti Rokka tuotantotiimin
kerrallaan.
 
Pihalta kuului pääkonttorin limusiinin ääni. Johtokunnan puheenjohtaja
saapui paikalle esikuntansa kanssa.
 
- Mikä tilanne?
- Eihä se nyt ennää oo paljo minkäänlaine, Rokka vastasi.
- Yksinkö te irtisanoitte?
- No niihä sitä saa sannoo. Katsoha sie. Tää asja on näi. Jos sie lähet
palkkaama turhaa väkkee, niin sie saat palkata ain
lissää. Kyl hää tulloo töihi, älä yhtää eppäile. Mut jos sie pysyt samas
väkimääräs etkä rekrytoi hitolkaa, nii minkä hää tekköö? Se on tään
kulunhallinnan ratekia."