Ei varmaan kannata edes harkita masennuslääkkeiden aloittamista, kun eikö ne vaan lisää väsymystä??
Enemmän kuitenkin haittaa on tästä väsymyksestä kuin masentuneisuudesta vaikka tottakai se masennuskin olisi hoidettava, mutta jos vaikka löytäisi lääkkeiden sijaan jonkun toisen hoitomuodon...?
Enemmän kuitenkin haittaa on tästä väsymyksestä kuin masentuneisuudesta vaikka tottakai se masennuskin olisi hoidettava, mutta jos vaikka löytäisi lääkkeiden sijaan jonkun toisen hoitomuodon...?
Vastaukset 5
Vanhimmat
väsyttävät alussa mutta sitten parin - neljän viikon jälkeen väsymys katoaa ja masennuslääkkeeen positiivinen vaikutus alkaa. Silloin myös siis väsymys poistuu, joten kannattaa nyt kuitenkin ehkä kokeilla niitä lääkkeitä ... varautuen alkuväsymykseen (ei tule kaikille!!).
Lääkehoidon jatkuessa muutetaan elämää sellaiseksi, että kun lääkkeet lopetetaan, niin kykenee masentumatta elämään omaa elämäänsä eli masennuksen aiheuttajat poistetaan/ratkaistaan elämässä.
Itse olen syönyt kohta puolisen vuotta lääkkeitä. Määrää lisätään kuukauden välein, eli todella karmea väsymys koko ajan. Nykyään niin suuri annos, että pulssi vetelee 150 iltaisin. Hyvä kuin jaksan kättäni nostaa. Mutta kaipa sitä yritetään saada minut väsymään, etten jaksa itseäni vahingoittaa.
On lääkkeistä toki hyötyäkin ollut. Nukun öisin. Ilman tuota lääkitystä en nukkuisi silmäystäkään (kuten en viime yönä nukkunut lääkkeiden pois jättämisen vuoksi).
lääkkeet ovat siis kainalosauvoja, joiden avulla pysytään suht normaalissa elämässä mukana. Kun lääkitys on aloitettu, niin ne masennuksen aiheuttajat on todellakin löydettävä ja niistä "parannuttava". Mikään lääkitys ei siis auta kun jatkamaan eteenpäin - ongelmat eivät poistu, jollei niitä tiedosteta ja niitä ratkota.
Joskus ongelmat voivat tietysti ajan mukana hävitä itsestäänkin - silloin kainalosauvat nimeltä lääkkeet ovat yksinään auttaneet ihmistä eteenpäin. Vaikeissa masennustiloissa tarvitaan myös yleensä muitakin hoitoja esim. terapiaa.
Hei!
Itse pelkään ihan samaa, eli masennukseni ilmenee vaan täysin käsittämättömänä väsymyksenä ja toivon että lääkitys ei pahentaisi tilannetta. Olen vasta aloittanut lääkityksen, ja odottelen, että se alkaisi auttamaan...tällä hetkellä olotila on KARMIVA! mitään ei saa oikein tehdyksi vaikka yrittäisikin, jatkuva pahoinvointi, univaikeudet ja väsymys, pieni sekavuus -toivon todella, että sivuvaikutukset loppuisivat mahdollisimman pian. No, ainakin yksi hyvä puoli on: ei tartte väsyneenä stressata ruuanlaittoa, kun ei ole koskaan nälkäkään.
Kannattaa miettiä lääkitystä tarkkaan, sillä itselleni aloittaminen oli henkisesti aika kova paikka, ja jotenkin "maailmani romahti" sen myötä, mutta pohjaltahan se pienikin ponnistaa!!!
Minäkin hain apua nimenomaan väsymykseen ja passiivisuuteen, joka oli saanut järjettömät mittausuhteet. Olin myös ahdistunbut, mutten kokenut sitä suurimmaksi ongelmaksi. Lääkärissä minulla diagonosoitiin vakava masennus.
Koko lääkehoidon idea on poistaa masennus, minkä seurauksena luonnollisesti aktiivisuuden pitäisi palata.
Olen nyt opiskellut aihetta jonkin verran ja näyttäisi siltä, että liikunnalla on selvä positiivinen korrelaatio masennukseen. Se vaikuttanee myös väsymykseen/passiivisuuteen. Itselläni on viime kesältä tätä väittämää tukevia havaintoja. Nautin suunnattomasti rullaluistelusta ja sitten polveni hajosi enkä voinut enää luistella. Tämän jälkeen oloni tuli huolestuttavan ahdistuneeksi ja hyvin passiiviseksi.
Ei kai se mitään haittaa, jos juttelet asiasta lääkärin kanssa. Menet ja puhut rehellisesti elämästäsi. Kyllä sieltä neuvoa tulee ja tarvittaessa resepti.