Joo, mullakin näillä näkymin abortti olis edessä..
En tiedä siitä juuri mitää, koskaan ei ole ollut tarvetta edes mietiä, ennen kuin nyt. Miksikö?
Siksi, kun ehkäisy petti useiden vuosien käytön jälkeen.
Olen käyttänyt nyt viimeisen vuoden ajan nuvaring -ehkäisyrengasta, siinä ei sattunut virheitä käytön puolesta, mutta kun rupesin voimaan huonosti, mahaa rupesi kipristelemään ym, ni päätin tehdä testin varmuuden vuoksi.
Kas kun kummaa, raskaustesti oli positiivinen!
Lapsi ei sovi meillä tähän elämän tilanteeseen, ei ole varaa eikä juuri mielenkiintoa pienen ihmisen hoitamiseen, olemme mieheini kanssa molemaat samaa mieltä ja olemme tunteneetkin vasta n vuoden. Liian aikaista.
Jos suhde olisi varmampi, kestänyt pidempään, ni voisi vakavasti harkita lapsen synnyttämistä ja pitämistä, nyt se ei tunnu järkevältä vaihtoehdolta.
Kaikki tekstit mitä olen nyt lukenut abostista, pistää kuitenki pään ihan sekaisin. Varmaa hormonaalisesta toiminnasta johtuu myös osa sekopäisyydestä??
Huomenna lääkärille aikaa, mutta saa nähdä hajooko pää, pystynko sitte oikeesti tekemää sen abortin kun se oikeasti on edessä. Mies on onneksi täytenä tukena, hän ei varmasti tomitse, jos en pysykkään siihen.
Tää on aika kamalaa... Varsinkin kun ei ole mitään aavistusta milloin raskaus on alkanut. Lääkärin ohjeiden mukaisesti olen käyttänyt useamman remkaan peräjälkeen muiden hormonaalisten ongelmien takia.
Tarkoitus oli nyt vaihtaa takaisin e-pillereihin, normaalisti vaihto tehtäisin ilman välivuotovaihetta. Mitähän jos näin olisin tehnyt? Päätin kuitenkin pitää vuotojakson ennen pillereitä, kumma ku menkat ei alkanukkaan....
Kai se oli sitte onni onnettomuudessa.
Onko muita joilla ehkäisy on pettänyt? Mitä sitten on tapahtunut?
En tiedä siitä juuri mitää, koskaan ei ole ollut tarvetta edes mietiä, ennen kuin nyt. Miksikö?
Siksi, kun ehkäisy petti useiden vuosien käytön jälkeen.
Olen käyttänyt nyt viimeisen vuoden ajan nuvaring -ehkäisyrengasta, siinä ei sattunut virheitä käytön puolesta, mutta kun rupesin voimaan huonosti, mahaa rupesi kipristelemään ym, ni päätin tehdä testin varmuuden vuoksi.
Kas kun kummaa, raskaustesti oli positiivinen!
Lapsi ei sovi meillä tähän elämän tilanteeseen, ei ole varaa eikä juuri mielenkiintoa pienen ihmisen hoitamiseen, olemme mieheini kanssa molemaat samaa mieltä ja olemme tunteneetkin vasta n vuoden. Liian aikaista.
Jos suhde olisi varmampi, kestänyt pidempään, ni voisi vakavasti harkita lapsen synnyttämistä ja pitämistä, nyt se ei tunnu järkevältä vaihtoehdolta.
Kaikki tekstit mitä olen nyt lukenut abostista, pistää kuitenki pään ihan sekaisin. Varmaa hormonaalisesta toiminnasta johtuu myös osa sekopäisyydestä??
Huomenna lääkärille aikaa, mutta saa nähdä hajooko pää, pystynko sitte oikeesti tekemää sen abortin kun se oikeasti on edessä. Mies on onneksi täytenä tukena, hän ei varmasti tomitse, jos en pysykkään siihen.
Tää on aika kamalaa... Varsinkin kun ei ole mitään aavistusta milloin raskaus on alkanut. Lääkärin ohjeiden mukaisesti olen käyttänyt useamman remkaan peräjälkeen muiden hormonaalisten ongelmien takia.
Tarkoitus oli nyt vaihtaa takaisin e-pillereihin, normaalisti vaihto tehtäisin ilman välivuotovaihetta. Mitähän jos näin olisin tehnyt? Päätin kuitenkin pitää vuotojakson ennen pillereitä, kumma ku menkat ei alkanukkaan....
Kai se oli sitte onni onnettomuudessa.
Onko muita joilla ehkäisy on pettänyt? Mitä sitten on tapahtunut?
Vastaukset 20
Vanhimmat
sitä,että ottaisitte tämän lapsen lahjana vastaan.Eihän koskaan tiedä saisitko edes lasta tämän jälkeen.Miksi tuhota arvokkainta mitä voisitta saada?Elämä on suurin lahja!Ottakaa se vastaan kiitollisena.
Jos toiset eivät halua lasta, niin silloin se ei ole heille mikään lahja eivätkä he sitä tule hankkimaan, kun ovat niin päättäneet. Se taas ei kuulu sinulle. Sinä taas et tiedä mikä on kenenkin elämässä arvokkainta. Aloittajalla on suurta onnea, kun mies tukee abortissa.
Lahja ei ole lahja, jos se on ikävä yllätys. Eiköhän jokainen nainen tajua itse, jos lapsi ei vielä kiinnostaa. Ja entäs sitten jos lasta ei saisikaan tämän jälkeen?! Pikkutytöt ehkä itseskelevät abortin jälkeen, mutta kyllä täysikasvuiset aikuiset ihmiset löytävät elämäänsä sisällön ihan muistakin asioista. Se mikä toisille on arvokkainta ei ehkä ole sama kaikille. Jonkun onni on perhe ja lapset, jonkun toisen työ, jonkun kolmannen harrastukset ja matkustelu. Jokainen valitkoon itse mistä onnensa saa.
Oletko miettinyt, että milloin sitten olisi sopiva aika tai riittävästi kiinnostusta lapselle? Voin sanoa kokemuksesta, että koskaan ei ole hyvä aika tehdä lapsia. Aina, painotan ihan aina, elämässä on esteitä ja uusia haasteita eli parempaa tekemistä kuin lastenteko.
Kirjoitat, että jos suhde olisi varmempi, niin voisi harkita lapsen pitämisetä. Samaan hengenvetoon totesit, että mies tukee sinua, mikäli päädyt pitämään lapsen. Oletko miettinyt, miksi olette ylipäätään yhdessä. Todistin tuossa juuri avioeroa, kun pariskunta ehti olla yhdessä kahdeksan vuotta - naimisissa vain pari kuukautta. Mielestäni suhteen kesto ei siis takaa mitään. Hyppisit onnesta, kun miehesi edes tukee sinua.
Älä anna yhteiskunnan kaupallisten paskapaineiden hämätä sinua. Missään ei lue, että lapset pitää tehdä sitten, kun takana on 10000 euron satuhäät, 300000 euron palatsin hankinta ja kaksi farmariautoa. Totta kai sinulla olisi varaa tuhlata vaikkapa 5 vuoden kuluttua, kun on koulutus ja työpaikka, lapseesi mielin määrin ja markkinamiehet taputtavat selkään.
Haluan vain sanoa, että pitkä suhde ja varakkuus ei takaa tässä elämässä mitään. Itse olen saamassa nk. vahinkolapsen kuukauden sisällä. En kyllä halua edes puhua vahingosta, sillä hän on yllätys. Tarinani varmaan lähes samanlainen kuin sinulla. Luonto on kuitenkin valmentanut minut kuukausien aikana (huomaa: 9 kk on pitkä aika) saamaan lapsen ja en voisi kuvitellakaan eläväni enää ilman pienokaistani. Eikä miehenikään. Nyt vain odotan innolla, että pääsen masusta eroon: loppuajan kivutkin lienee valmennusta siihen, että haluaa oikeasti jo päästä synnyttämään ja hoitamaan nyyttiä.
Vaikka abortti on helppoa saada, älä pidä sitä itsestään selvyytenä!
Niin. En halua tuomita sinua aborttiajatuksistasi. Tein itse päätöksen pitää lapsen vasta lääkärin vastaanotolla. Mikset lykkäisi aikaa esim. viikolla?
Ikävä kuulla, että noin on käynyt. Onneksi sinulla on mies tukena aborttipäätöksessäsi. Vaikka nyt tuntuukin sekavalta niin sitten itse toimenpiteen jälkeen alkaa helpottaa. Jos sitä lykkää niin mieliala ja tunteet heittävät entistä enemmän häränpyllyä. Vaikutat varmalta päätöksessäsi. Toimi ajoissa.
Ei noin voi suositella. Ei, ei, ei. Älä tee tuota ainakaan keventääksesi omaa huonoa omaatuntoasi.
Mitä luulet minkä takia abortin tekijät käyvät täällä palstalla kannustamassa aborttiin ja taputtelemassa selkään? "Sinä tiedät parhaiten", "älä kuuntele muita", "abortti on varmasti paras vaihtoehto"... Tällaistahan täällä on.
Ihan kuin he hakisivat omalle abortilleen ja sen oikeutukselle jonkinlaista "vahvistusta" täältä? Oma abortti muuttuu arkipäiväisemmäksi, kun muutkin kokevat saman...
Mieti tätä: kumpia tällä palstalla on enemmän, niitä jotka katuvat aborttia vai niitä jotka katuvat sitä että 9 kuukautta myöhemmin on saanut tuhisevan nyytin syliinsä? En väitä, että kaikki katuisivat, mutta jostain syystä nämäkin jotka eivät sano katuvansa aborttiaan käyvät täällä palstoilla jopa vuosia aborttinsa jälkeen puimassa omaa aborttivalintaansa. Miksiköhän...
Mieti vielä. Monella sekä naisella että miehellä on ajatukset sekaisin, kun tällainen yllätys tulee. Kuulostaa kuitenkin siltä, että teillä on suhde paremmalla pohjalla kuin monella muulla. Minun ystäväni tuli 16-vuotiaana raskaaksi, oli seurustellut poikaystävänsä kanssa vasta noin 10 kuukautta. Täytyy sanoa, että olin ihan varma, ettei se suhde kestä, vaikken sitä ääneen sanonutkaan. Mutta mitenpä kävi: poika on nyt 6-vuotias ja pariskunta onnellisesti naimisissa. Eikä kaverini vaihtaisi päivääkään pois oman lapsensa kanssa!
Siinä vaiheessa, kun tulevat äiti ja isä ovat lastenvaatekaupassa katselemassa pikkuisia potkuhousuja, on mieli todennäköisesti kevyempi kuin aborttiklinikalla käynnin jälkeen. Itse en tunne ketään, joka katuisi lapsensa pitämistä, vaikka olisi välillä väsynytkin. Mutta kuinka moni oikeasti katuu aborttia?
Minä tiedän ihmisiä jotka ovat päättäneet pitää lapsen ja sitten myöhemmin ovat katuneet sitä.
Vaikka varmaan enemmän onkin ihmisiä jotka katuvat tekemäänsä aborttia.
Abortti on kuitenkin ehdoton.
Jos teet abortin, niin ei auta vaikka tunti sen tekemisen jälkeen katuisit sitä. Tehtyä aborttia ei saa tekemättömäksi.
Siksi kannattaa miettiä kunnolla.
Mutta jos päätät että et tee aborttia.
Niin voit vielä valita eri vaihtoehdoista:
voit pitää lapsen tai antaa sen vaikka adoptioon.
Mieti rauhassa, älä hätiköi!
nimimerkiltä "mieti tätä".
Hän on oikeassa: SINÄ tiedät parhaiten. Itse hän tarjoilee sinulle ehtoisaa avio-onnea (kuten ystävänsä tapauksessa) "poika on nyt 6-vuotias ja pariskunta onnellisesti naimisissa". MY GOD! Siinähän sitä onnea ja auvoa onkin.
Älä siis luule, että abortin tekemättä jättäminen takaisi sinulle onnellisen parisuhteen ja täydellisen elämän. Tämä on propagandaa. Törkeää sellaista.
Ja puheet "tuhisevista nyyteistä" ovat iskuja vyön alle. Minä tunnen kaksikin ihmistä, jotka katuvat, kun heidät pakotettiin pitämään lapsi. Siinä eivät potkuhousut paljon auta.
Tämä kommentti vain tasoittamaan painostusta. SINÄ todellakin teet päätöksen ja tiedät parhaiten. Älä siis kuuntele muita. Onnea matkaan.
Yleistysmeininki toimii myös toisin päin. On monia naisia, jotka katuvat aborttiansa ja uskovat, että olisivat onnellisempia, jos olisivat pitäneet lapsen. Abortin tekemättä jättäminen ei takaa avio-onnea - ei myöskään avioliitto ja mukavat, keskiluokkaiset puitteet takaa onnellista elämää. Uskallan kuitenkin väittää, että useimmat naiset rakastuvat omaan lapseensa sen pienen nyytin saatuaan. Luontokin siitä useimmiten pitää huolen. Ja jos ei pysty pitämään lasta, niin hän voi jatkaa elämäänsä toisaalla adoptioperheessä.
Mä en ainakaan kadu, en tippaakaan.
Ja mulle on ihan sama mitä mieltä sinä tai joku muu on.
Helppoa se on arvostella muiden elämiä ja päätöksiä, tietämättä lainkaan taustoja.
Ennen kuin heität sen ekan kiven, niin katso peiliin,onko sulla varaa arvostella muiden valintoja. Mikä sä luulet olevasi? Jumalasta seuraava?
Okei, okei! Jos sulle on sama, mitä muut sinusta ajattelevat, niin miksi pitää tulle tänne sitä vielä erikseen karjumaan.
Alkuperäinen ei ole vielä 100 %:sen varma abortista, joten hänelle on hyvä tarjota myös muitakin vaihtoehtoja kuin passitusta automaattisesti aborttiin. Ole onnellinen, jos sinulla on rauha omantuntosi kanssa.
Mistä sä ton karjumisen tempasit :DDD
Mua vaan ottaa aivoon ihmiset, jotka täällä toisten ratkaisuja/ pohdintoja arvostelee.
Kannattaa keskittyä elämään, meinaan omaansa.
Sitähän varten nämä palstat ovat, että täällä keskustellaan abortista. Keskustelu ei tarkoita sitä, että aina tarvitsee olla samaa mieltä. Esimerkiksi minä ilmoittaudun rehellisesti abortin vastustajaksi. Mutta älä sinä minun mielipiteistäni välitä, kun olet asiasi kanssa sovussa. Et sinäkään kaikkia minun tempauksiani välttämättä hyväksyisi, ja minun on vain elettävä sen asian kanssa.
Meillä ehkäisy kans petti tai siis olin unohtanut ottaa pillerin kaksi kertaa liuskan aikana.Yleensä söin niitä tunnollisesti mutta sitten muuton yhteydessä unohdin otaa pillereitä.Typerää selvittää tällasta jälkeen päin mutta...No joka tapauksessa harrastimme seksiä avomiheni kannsa ja heti sitten kävi näin.Se oli shokki!!Samaan aikaan ystäväni kärsi lapsettomuudesta kun minä pamahdin heti paksuksi.Se oli tuskallinen tilanne...Itse en ollut vielä valmis äidiksi mutta ystäväni taas olisi halunut äidiksi..Itkin ja itkin ja mietin asioita ja itkin.Sitten avomieheni kanssa päädyttiin aborttiin.Avomiheni ei todellakaan ollut vielä valmis isäksi niin kun en minäkään.Vailla vakituista työpaikkaa.Tulevaisuus kuitenkin oli vielä niin auki.Järkevä ratkaisu se oli vaikka se oli niin raskasta aikaa.ja vieläkin asia tulee välillä mieleeni......
...täällä vuosikausia, mutta et vielä edes tiedä kuinka moni katuu aborttiaan? (Kannattaisiko joskus lukea viestejäkin, eikä vain vaahdota ja provosoitua?)
Siis jälleen kerran; noin viidesosa naisista (abortin teettäneistä) kokee syyllisyyttä aborttinsa jälkeen. Lähteinä jos/kun haluat asiaa varmistaa voit käyttää ituprojektia, akuuttia, yliopistollisa sairaaloita tai stakesia, mitä ikinä haluat muuta kuin prolifea, silikonitietoa, GeorgeWBushin kamppanjasivuja tai muita aivopesuun tehtyjä materiaaleja.
Ja ne syyt miksi syyllisyyttä podetaan olivat; joku taho on pakottanut aborttiin, päätös on tehty liian harkitsemattomana tai aiemmin koetut mielenterveydelliset ongelmat. Moniko näistä aloittajalla täyttyy? En tiedä minäkään... Mutta hän itse tietää, eli eiköhän anneta ihan itse päättää omista asioistaan.
siksi en ota kantaa.Itse en koskaan ole
joutunut miettimään em asiaa,vaan kaikki kolme lastani ovat hartaasti toivottuja meille molemmille.
MUTTA,meidän kaikkien erityisesti naisten myös(miesten) ja lasten parasta ajatellen lainlaatijat ovat lakeja laatineet.Ei toivotun raskauden esiintyminen olisi ollut kohdallani sensaatio.
Riippuu elämäntilanteesta,kuten parisuhde(mahdollinen ero)alaikäisyys,opiskelu jne
Onneksi on valinnan mahdollisuus,käyttäkää sitä harkiten,,,,,aina ei ole ollut näin.
Aivan kuten monet muutkin on sanonut, sinä sen asian päätät. Samoin kuin sinä ja poikaystäväsi sen lapsen kasvatuksen hoidatte(muiden avulla). Punnitse kaikki mahdolliset hyvät ja huonot puolet lapsesta. Lapsen kanssa ei aina oo kaikki niin ihanaa, mutta elämä ei pysähdy siihen lapsen saamiseenkaan.
Päädyit sitten aborttiin tai lapsen pitämiseen, päätös on päätös ja sitä ei voi perua.
Jos päädyt aborttiin, älä jää enää miettimään tekoasi. Siinä on vaan unohdettava koko asia. Jos sitä miettii jatkuvasti, se alkaa varmasti kaduttaa. Et ole kuitenkaan sen huonompi kuin lapsensa pitäneet.
Meitä renkaan pettämiä ei kai kovin paljoa olekaan. Itse kerkesin käyttää melkein vuoden, laittaa mietityttämään kun on kuullut että muillekin käy näin, että onkohan renkaan käytöstä ollut tarpeeksi tutkimustulosta ennen markkinoille tuloa? On varmasti, mutta ihmisiähän tässä ollaan; kaikilla systeemit toimii yksilöllisesti.´
Toivottavasti asiasi järjestyvät; halusin vain kirjottaa kun kysyit onko samoja kokemuksia, että on ja samasta tuotteesta.