Tapahtui lauantaiyönä elokuun puolessa välissä klo 03:40
Saavuin Elielinaukion bussilaitureille Helsingissä ja aloin tutkimaan aikatauluja. Eteeni ilmestyi 20-30 vuotias mies, ehkä 175 cm pitkä, siilitukkainen, ja hän piti silmälaseja.
Mies ilmoitti, ettei hänen mielestään minulle riitä tilaa laiturilta. Välittömästi hänen kätensä nousivat uhkaavasti ja seuraava muistikuvani on kun kompuroin ylös rappukäytävän suulta 10 metrin päästä tuntemattoman tyttöporukan avustuksella.
Mies oli ilmeisesti töninyt ja potkinut minut maahan. Tämän jälkeen hän oli juossut pois. Myös silminnäkijät katosivat paikalta. Soitin vanhemmilleni ja he tulivat hakemaan minut, sillä en pystynyt kävelemään kivun takia.
Seuraavana päivänä tutkin vammani. Useita mustelmia, nirhaumia kädessä ja vatsassa sekä useita murtumia jalassa. Lääkärissä kävimme laitattamassa kipsin. Nyt kipsi ja kepit ovat jo poissa, mutta en pysty vieläkään käyttämään jalkaa normaalisti. Painajaisia näen joka yö.
Olin aina kuvitellut, että tällaisessa tilanteessa, jossa joku käy kimppuun, pystyisin edes jotenkin puolustautumaan. Olen kuitenkin suhteellisen vahva tytöksi. En ollut otanut huomioon mahdollisuutta, että shokki lamauttaisi minut täysin. En myöskään itse lähestynyt henkilöä, vaan hän ilmestyi eteeni kuin tyhjästä.
Poliisi otti ylös tietoni ja tarinani kun tein rikosilmoituksen, mutta kukaan ei ole vielä edes aloittanut tutkintaa. Toisaalta, en pystyisi edes tunnistamaan miestä, sillä muistikuvani pahoinpitelystä ovat kovin hämäriä.
Kai se on sitten käsitettävä niin, että vasta sitten kun joku kuolee, asioihin kiinnitetään huomiota. Entä jos miehen seuraavalle uhrille käy vielä huonommin?
Saavuin Elielinaukion bussilaitureille Helsingissä ja aloin tutkimaan aikatauluja. Eteeni ilmestyi 20-30 vuotias mies, ehkä 175 cm pitkä, siilitukkainen, ja hän piti silmälaseja.
Mies ilmoitti, ettei hänen mielestään minulle riitä tilaa laiturilta. Välittömästi hänen kätensä nousivat uhkaavasti ja seuraava muistikuvani on kun kompuroin ylös rappukäytävän suulta 10 metrin päästä tuntemattoman tyttöporukan avustuksella.
Mies oli ilmeisesti töninyt ja potkinut minut maahan. Tämän jälkeen hän oli juossut pois. Myös silminnäkijät katosivat paikalta. Soitin vanhemmilleni ja he tulivat hakemaan minut, sillä en pystynyt kävelemään kivun takia.
Seuraavana päivänä tutkin vammani. Useita mustelmia, nirhaumia kädessä ja vatsassa sekä useita murtumia jalassa. Lääkärissä kävimme laitattamassa kipsin. Nyt kipsi ja kepit ovat jo poissa, mutta en pysty vieläkään käyttämään jalkaa normaalisti. Painajaisia näen joka yö.
Olin aina kuvitellut, että tällaisessa tilanteessa, jossa joku käy kimppuun, pystyisin edes jotenkin puolustautumaan. Olen kuitenkin suhteellisen vahva tytöksi. En ollut otanut huomioon mahdollisuutta, että shokki lamauttaisi minut täysin. En myöskään itse lähestynyt henkilöä, vaan hän ilmestyi eteeni kuin tyhjästä.
Poliisi otti ylös tietoni ja tarinani kun tein rikosilmoituksen, mutta kukaan ei ole vielä edes aloittanut tutkintaa. Toisaalta, en pystyisi edes tunnistamaan miestä, sillä muistikuvani pahoinpitelystä ovat kovin hämäriä.
Kai se on sitten käsitettävä niin, että vasta sitten kun joku kuolee, asioihin kiinnitetään huomiota. Entä jos miehen seuraavalle uhrille käy vielä huonommin?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Vähän vähemmän viinaa tai muita kemikaaleja kun seuraavan kerran menet keskustaan.
Luulin olevan tarpeetonta mainita erikseen, ettei alkoholi liittynyt osaltani tapahtumaan. Muistin menetys johtuu shokista, ei alkoholista tai muista aineista.
Poliisi otti ylös tietoni ja tarinani, kun tein rikosilmoituksen, mutta kukaan ei ole edes vielä aloittanut tutkintaa.
Kysyisin, että mitä tutkintaa ? Silloin, kun ei ole mitään mitä tutkii, niin on täysin järjetöntä mitään tutkintaa edes aloittaa.
Kun et edes sinä pystyisi jälkeenpäin tunnistamaan miestä, niin luuletko, että poliisiaseman edessä seisoo jono, missä ihmiset odottavat vuoroaan, että tunnistaisivat pahoinpitelijäsi.
Silloin, jos on jotain tutkittavaa, niin tietysti silloin asia tutkitaan ja tekijä saatetaan edesvastuuseen, mutta valitettavasti juttusi on ns. umpipimeitten joukossa.
Ikävä juttu, mutta kyllä poliisi olisi sen eri tavalla hoitanut, jos olisi ollut mahdollista tekijä tavoittaa.
Ai ei tutkita, kun ei ole aihetta. Kai pahoinpitely on edelleenkin Suomessa rikos?
Jos tämä nuori nainen olisi kuollut tässä pahoinpitelyssä, niin olisiko mielestäsi silloinkin poliisin pitänyt levitellä käsiään ja todeta, että voi voi, kun ei tiedetä kuka teki, ei kannata tutkia. Höh!
Idiootti ei tiedä poliisista yhtään mitään.
Helsingin poliisilaitoksen I Alueosaston tutkintatoimistossa on ns. operatiivinen jaos, mihin umpipimeät jutut menevät. Siellä tietysti tehdään ne syötöt tietokoneisiin mitä kunkin jutun yhteydessä voidaan ja pitää tehdä.
Mutta kun juttu on täysin umpipimeä, niin eihän se siitä selviä, vaikka kaikki Helsingin poliisit päällään seisoisivat.
Jäähän niitä tapoja ja murhiakin selvittämättä, vaikka kuinka tutkitaan.
Idiootti, idiootti, älä kirjoittele sellaisista asioista, joista et tiedä yhtään mitään.
Alueella on lukuisia kameroita ym.tutkintaa ei ole jätetty kesken.Sattuu vaan tutkittavaia tapauksia olemaan niin paljon,että asiat eivät valkene hetkessä.
Annoit höpöhöpötietoa alkup.kirjoittajalle.Vanhojakin juttuja ssadaan selvitettyä, joten...
Tietysti juttu on auki vielä jonkin aikaa, kunnes laitetaan vastaisen varaan.
Taitaa kuitenkin valvontakameroitten kuvista selvitä alle 1 prosenttia, joten lykkyä tykö.
Mun tietojen mukaan nämä jutut jäävät pimeiksi, jos ne ei viikon sisällä tapahtuneesta selviä.
Melkein ainoa mahdoillisuus on, että tämä kahjo tekee jotain vastaavaa, jää kiinni ja saadaan yhdistettyä myös tähän tapaukseen.