Paheksun tietenkin syvästi , mutta kuuntelen mielelläni.
Voi hurja, ei voi olla totta, kuka sulle kertoi?
Hän ei näytä yhtään siltä,että voisi… Mut meitä on niin moneen lähtöön
En tietenkään kerro kellekkään, ”Voit kyllä luottaa minuun.”
Voi hurja, ei voi olla totta, kuka sulle kertoi?
Hän ei näytä yhtään siltä,että voisi… Mut meitä on niin moneen lähtöön
En tietenkään kerro kellekkään, ”Voit kyllä luottaa minuun.”
Vastaukset 8
Vanhimmat
varsinkin kun usein tietää, etteivät ihmiset puhuessaan tiedä asian todellista laitaa tai eivät ainakaan tunne kaikkia siihen liittyviä faktoja. Useimmiten ihmiset kuvittelevat kaikenlaista ja vetävät omituisia johtopäätöksiä.
Siitä on itsellänikin kokemuksia, mutta onneksi olen voinut vaan naureskella asialle ja joskus antaa lisää vettä myllyyn.
Yleensä kieltäydyn uskomasta juoruihin ennen kuin saan todellista faktatietoa asiasta. Itse en halua siinäkään tapauksessa edistää juorujen leviämistä. Viimeksi työpaikallani juoruiltiin yhdestä "luvattomasta" pariskunnasta ja vaikka itse kävin päivittäin lounaalla yhdessä heidän kanssaan en uskonut juoruihin ja vakuutinkin, etteivät ne pitäisi paikkaansa. Sain pitkän nenän, kun jonkin ajan kuluttua asianosaiset kertoivat itse asiasta minulle.;))) Useimmiten on kyllä käynyt toisinpäin, kun olen epäillyt juorujen todenperäisyyttä.
Minusta on käsittämätöntä, miten julkkijuorulehdetkin ovat niin suosittuja ja suurilevikkisiä. Iltapäivälehtien lööpeissäkin käytetään hyväksi ihmisten uteliaisuutta ja vihjaillaan suoranaisilla perättömyyksillä, jotka useimmiten vahingoittavat tai ainakin tuovat pahaamieltä uhrille ja hänen läheisilleen.
Arvaan, ettet sinä syyllistyisi paheksuttavaan, ilkeämieliseen juoruiluun, mutten voinut olla hieman pillastumatta.
..sitä on kahdenlaista juoruilua. Toinen on pelkkää utelijaisuuden täyttämistä ja toinen muoto on ilkeä panettelu. Joten en ikinä halua yhtyä siihen juoruun jossa panetellaan ihmistä/ihmisiä. Olen sitä mieltä että jokainen saa olla sellainen kuin on kukaan ei voi vaatia ilkeillä sanoillaan toista muuttumaan itsensä kaltaiseksi. Ja kukaan ei saa pahasti sanoa kenestäkään edes leikillään ja eikä saa keksiä omia ilkeitä juoruja kenestäkään vaan luulottelemalla kuulleensa sitä sun tätä.Sellaisen ihmisen joka haluaa pahaa puhua toisesta toisille muuttuu suu ikäämyöten rumaksi ja silmät muuttuvat pahoiksi. Sellaista pahaa ihmistä rupeaa myöhemmällä iällä kaikki karttamaan.
Ihmisen kasvoista näkyy koko hänen sielun maisemansa. Jotkut osaavat teeskennellä, mutta jonain vartioimattomana hetkenä välähtää häijy katse. Sen osaa jotenkin jo mielessään kuvitella kun on "herttaisen" ja näennäisesti ystävällisen ihmisen kanssa "juoruillut", että ovatko jutut hyväntahtoista, mitä naapurille kuuluu, kiinnostusta, vai pahantahtoista utelua, missä kysyjä tahtoisi kuulla ikäviä asioita.
Samaa mieltä olen, että joskus on halu mennä kadun toiselle puolelle, kun kohtaa tuollaisen ilkeitä juoruja puhuvan. Kerran näin tälläisen tuttavani tulevan vastaan ja menin kaupungilla lähimmästä ovesta sisään, ettei olisi tarvinnut ryhtyä juttusille. Jouduin kukkakauppaan, ja koska oli aika ennen joulua, ostin amarylliksen.
kategoriaan: Juorut?
Olen muuttanut 35 vuoden jälkeen asumaan toiselle paikkakunnalle.
Ystäviä jäi paljon, en millään ennätä kaikkien kanssa pitämään yhteyttä, niinpä käyn parin ystävättäreni luona ja pyydän heitä kertomaan kaikki asiat mitä siellä on tapahtunut ja viemään omat terveiseni toisillekkin.
Minulla on ystävätär joka innokkaasti seuraa työkavereiden, naapureiden ja tuttaviensa elämää. Hän rakentaa aivan omia tarinoista ja tekee mitä ihmeellisimpiä johtopäätöksiä asioista. Ei hän koskaan millään pahalla, mutta mehukkaita juoruja näistä päätelmistä on toisinaan syntynyt. Yhteisellä työpaikallamme aikoinaan aiheuttivat paljon hämminkiä. Ajan myötä opimme mistä jutut olivat peräisin. Työkaverini puolustautui aina sanomalla: ” No kuulin,( tai näin) ja minä vain päättelin…..”. Harrastuksia on monenlaisia.
Minua asia ei häiritse, olen oppinut suodattamaan tarinat, enkä varovaisuus syistä kerro niitä eteenpäin.
"kaksinaismoralismia"...mut ah niiiiin
ihanaa
minullakin on sellainen "juoruelämänkaari"
pääperiaatteeni on aina ollut, etten osallistu
ketjuihin,,,muuten kuin passiivisessa roolissa
eli jos sattumalta kuulen, tai annan kertoa itselleni
pyrin kyllä siihen, etten jatkaisi juttua,,,no muuta kuin täysin varmalle... ;DD
nyt olen sitten toteuttanut tätä sangen inhimilliseksikin katsottavaa pahetta,
juorulehtien kautta
sillä onhan se turvallisempi puheenaihe, jokin kaukainen julkkis kuin lähinaapuri tms
Inhoan syvästi ainakin juorulehtiä, kuten esimerkiksi Seiskaa, Hymyä ja tätä uutta CC-nimistä. Taitaa niitä noiden lisäksi olla tukku muitakin, ainakin iltapäivälehdet. En yritä leikkiä tekopyhää, oikeasti ne ovat ällöttäviä.
Juorun sisällön ei tarvitse välttämättä olla negatiivinen, vaikka enimmmäkseen ne näyttävät perustuvan vahingoniloon. Tosiasia kuitenkin on, että oli juorun sisältö mikä tahansa, sen joutuu kuuntelemaan (puhelimessa tai kasvokkain )ellei halua epäsopua. Niitä ähäkutti-tarinoita en jaksaisi seurata enää.
Olen huono kertomaan juttuja/juoruja eteenpäin. Olen saanut sen verran kärsiä aikanaan eräiden henkilöiden juorujen kohteena olemisesta, että eipä sitä kenellekään muulle suo missään mielessä. Itsekkäämpi syy lienee se, että en ole niin kauhean kiinnostunut luulemisista. Mieluummin reagoin, kun tiedän jutun todeksi.
Juoruiluun sortuu itse kukin tahtomattaan ja huomaamattaan, jos oikein tarkkoja ja rehellisiä ollaan. Harvempi on kokopäivätoiminen juorutäti tai -setä.
Kun juoru on liikkeelle lähtenyt, sitä ei pysäytä enää mikään. Juorut ovat kestoltaan sitkeämpiä kuin mitkään muut uutiset. Ne muistetaan vielä vuosien kuluttua. Monien mielestä (empiiriset kokemukseni)juorussa on aina jotakin totta, kun kerran puhutaan. Juorun totuudeksi riittää se, että liikkeellepanija on matalamielinen niljake, joka tieten tahtoen haluaa aiheuttaa mielipahaa ja ikävyyksiä juoruilun kohteelle. Järkyttävintä on, että keksityn jutun perusteella ryhdytään tuomitsemaan ja ottamaan kantaa.
Ihaninta on sanoa negatiivisen jutun kertojalle, että minun mielestäni jutun kohde on harvinaisen fiksu ja älykäs ihminen, josta minulla on vain miellyttäviä tuntemuksia tai kysäistä, että oletko kuullut jutun henkilöiltä itseltään.
Työympäritössä juorun leviäminen voi saada erittäin pahaa aikaan.Se voi torpedoida jonkun kehitys asian etenemisen yrityksen sisällä tai aloittaa työpaikka kiusaamisen jonkun kohdalla.Noin kaksikymmentä vuotta sitten sovimme erään naispuolisen työkaverin kanssa että minä aloitan juorun että hän on raskaana ja hän jatkaa juorua arvuuttelemalla isää,juorun tuojalta.Aloitus klo 11.00 ruokatauolla,ensimmäinen kysyjä tuli työkaverille 13.00.Minulle ei tullut kuin yksi isä kysyjä,mutta aika monta juorun levittääjää saatiin hiljaiseksi.Tästä opin ettei juorua kannata levittää vaan se kannattaa aloittaa.