Narsismi

Valitettavasti asia on myös noin. Mutta voin kertoa, että sellaiselle, joka on todella joutunut patologisen tapauksen uhriksi, asiasta kertominen ja sen hyväksyminen on vaikeaa.

Omalla kohdallani vaikeinta on tajuta se, että elämäni suurin rakkaus ei rakastanut minua eikä itseään. Se kaivo, johon olen kaikista suurimmat tunteeni tuhlannut, ei tuntenutkaan samoin. Ei tuntenut mitään. Olisin voinut yhtä hyvin rakastaa takapihan kalliota.

Puolisoaan narsistiseksi haukkuva leimataan 'trendikkäästi' itse narsistiksi. Tosiasia kuitenkin on, että narsismi on luonnehäiriönä yhä yleisempi, ja psykiatrit tunustavat tämän.

Ihminen, joka on elänyt narsistin kanssa, tietää, mikä narsismi tarkalleen on. Se ei ole epämääräistä 'vittumaisuutta' toisessa, se on tappouhkauksia pienimmästäkin 'virheliikkeestä', se on jatkuvassa pelon ja epävarmuuden tilassa elämistä.

Kun puhut narsismista, emme puhu samasta asiasta.

Ja sen tajuaminen on tavallaan helpotus. Kuten Inhimillisessä tekijässä todettiin, ovat molemmat uhrjeja, siis niin narsisti kuin hänen uhrinsakin. Tavallaan uhri voi päästä vähemmällä, sillä uhri pääsee suuremmalla todennäköisyydellä jaloilleen.

Narsistisesta persoonallisuushäiriöstä kärsivän ihmisen ennuste on itse asiassa tosi huono.

En tiedä kenessä on syy, siksi kysyin.
Opikseen voi aina ottaa, ja seuraavan kerran luultavasti tunnistan narsistin, mutta kuten aina ihminen miettii missä meni vikaan, mitä tein väärin ja ennen kaikkea sitä, onko tosiaan niin hölmö ja sokea. Ja onko vielä toivoa.

Narsistinen persoonallisuushäiriö, siinä missä muutkin psyykenhäiriöt, ei juuri taida kysyä lupaa pesiytyä "uhrinsa" päähän. Ongelma lienee ennemminkin siinä, että narstistit eivät koe sairaudentuntoa eivätkä täten kovin helposti hakeudu hoitoon. Taudinkuvaanhan kuuluu, että syy ongelmiin on muissa, ei henkilössä itsessään.

Narsistin uhrista voidaan syytä hakea yhtä paljon tai vähän kuin alkoholistin uhristakin. Jotkut "hoitajasielut" luulevat voivansa auttaa ja parantaa, menemällä kuvioon mukaan.

NoJust kirjoitti:

Ja sen tajuaminen on tavallaan helpotus. Kuten Inhimillisessä tekijässä todettiin, ovat molemmat uhrjeja, siis niin narsisti kuin hänen uhrinsakin. Tavallaan uhri voi päästä vähemmällä, sillä uhri pääsee suuremmalla todennäköisyydellä jaloilleen.

Narsistisesta persoonallisuushäiriöstä kärsivän ihmisen ennuste on itse asiassa tosi huono.

En tiedä kenessä on syy, siksi kysyin.
Opikseen voi aina ottaa, ja seuraavan kerran luultavasti tunnistan narsistin, mutta kuten aina ihminen miettii missä meni vikaan, mitä tein väärin ja ennen kaikkea sitä, onko tosiaan niin hölmö ja sokea. Ja onko vielä toivoa.

Lue lisää

Siis eihän se helppo tilanne varmasti ole, jos huomaaa jumittuneensa tilanteeseen, jossa jokin psykoottinen (rankka termi, mutta tottahan se on) henkilö päsmäröi sun elämää. Itselläni ei kyllä ole kokemusta kys. ilmiöstä, että sinänsä olen jäävi sanomaan mitään.

NoJust kirjoitti:

Ja sen tajuaminen on tavallaan helpotus. Kuten Inhimillisessä tekijässä todettiin, ovat molemmat uhrjeja, siis niin narsisti kuin hänen uhrinsakin. Tavallaan uhri voi päästä vähemmällä, sillä uhri pääsee suuremmalla todennäköisyydellä jaloilleen.

Narsistisesta persoonallisuushäiriöstä kärsivän ihmisen ennuste on itse asiassa tosi huono.

En tiedä kenessä on syy, siksi kysyin.
Opikseen voi aina ottaa, ja seuraavan kerran luultavasti tunnistan narsistin, mutta kuten aina ihminen miettii missä meni vikaan, mitä tein väärin ja ennen kaikkea sitä, onko tosiaan niin hölmö ja sokea. Ja onko vielä toivoa.

Lue lisää

... uskon tai ainakin toivon huomaavani merkit hyvissä ajoin, ennenkuin satutan itseäni. Ongelmana tunnistamisessa vaan on, että hehän ovat yleensä älykkäitä, hyviä puhumaan ja suorastaan hurmaavia.

Eli et tehnyt mitään väärin,tuskin olet hölmö tai edes sokea, sillä tunnistaminen heti alkumetreillä on todella hankalaa.

Narsistisen persoonallisuushäiriönhän ajatellaan juontavan juurensa jo vauva-ajoilta peräisin olevista traumoista ja persoonallisuuden vajeista. Ennuste hoitamattomana ei siis ole kovin hyvä, mutta mikäli kyseinen henkilö hakeutuu hoitoon, on paraneminenkin mahdollista.

-N- kirjoitti:

Narsistinen persoonallisuushäiriö, siinä missä muutkin psyykenhäiriöt, ei juuri taida kysyä lupaa pesiytyä "uhrinsa" päähän. Ongelma lienee ennemminkin siinä, että narstistit eivät koe sairaudentuntoa eivätkä täten kovin helposti hakeudu hoitoon. Taudinkuvaanhan kuuluu, että syy ongelmiin on muissa, ei henkilössä itsessään.

Narsistin uhrista voidaan syytä hakea yhtä paljon tai vähän kuin alkoholistin uhristakin. Jotkut "hoitajasielut" luulevat voivansa auttaa ja parantaa, menemällä kuvioon mukaan.

Lue lisää

Millähän sitten saisi ehkäistyä kyseisenkaltaista persoonallisuutta? Siis tämä aikahan ja kulttuuri juuri ruokkii narsismia ja omaneduntavoittelua, että loppujen lopuksi koko "Narsistinen persoonallisuushäiriö" saattaa siinä mielessä olla väärä: ihminen ei vain osaa vetää niitä rajoja "arkeen", eli tavallaan skitsoidinen tilanne?

MMies kirjoitti:

Millähän sitten saisi ehkäistyä kyseisenkaltaista persoonallisuutta? Siis tämä aikahan ja kulttuuri juuri ruokkii narsismia ja omaneduntavoittelua, että loppujen lopuksi koko "Narsistinen persoonallisuushäiriö" saattaa siinä mielessä olla väärä: ihminen ei vain osaa vetää niitä rajoja "arkeen", eli tavallaan skitsoidinen tilanne?

Lue lisää

Aikamme suosii narsismia luonteenpiirteenä, sillä oman edun tavoittelu ja elämysbongailu on suorastan muotia. Tällainen narsismi ei kuitenkaan ole synonyymi narsistiselle personallisuushäiriölle, joille niillekin aikamme tarjoaa oivan kasvualustan.

Narsistiseen persoonallisuushäiriöön "sairastuneiden" / sellaiseksi kehittyneiden ajatellaan kasvaneen perheessä, jossa ei ole kyetty asettaman lapselle rajoja ja tarjoamaan vakaata turvallista ilmapiiriä. Näissä perheissä ei ole kyetty tarjoaman lapselle positiivista mallia onglemiin suhtautumiseen, siten, että ongelmat hyväksyttäisi luonnollisena, väistämättömänä osana elämää. Kasvaakohan tulevassa sukupolvessa narsistinen aikapommi, sillä moisia esimerkkejä nykyperheistä ei tarvitse suurennuslasilla etsiä.

MMies kirjoitti:

Siis eihän se helppo tilanne varmasti ole, jos huomaaa jumittuneensa tilanteeseen, jossa jokin psykoottinen (rankka termi, mutta tottahan se on) henkilö päsmäröi sun elämää. Itselläni ei kyllä ole kokemusta kys. ilmiöstä, että sinänsä olen jäävi sanomaan mitään.

Lue lisää

"--- tilanteeseen, jossa jokin psykoottinen (rankka termi, mutta tottahan se on) henkilö ---"

"Psykoottinen" ei taida kuitenkaan olla ihan oikea termi narsismista puhuttaessa?

Siinä olet varmasti täysin oikeassa.

Piilevyys taas... no, se onkin sitten hankalampi juttu.

Tavallaan olisi helpompi, jos saisi selityksen siihen kysymkseen "Miksi juuri minä?". Toisaalta syyn - tai edes osasellaisen - löytäminen itsestään ei imartele. Eikä ajatus siitä, että on tuomittu tietynlaiseen kohtaloon ihmissuhteiden saralla.

Kaikki varmasti etsivät syitä itsestään suhteen loputtua, mutta narsistin uhrille asia on vaikeampi, monimutkaisempi ja uskoakseni nimeomaan häpeäntunteen takia, sekä siksi, että pitää ymmärtää että "minua ei ole missään suhteen vaiheessa rakastettu". Tämä on varmasti erityisen vaikeaa silloin kun kuvioon kuuluu "rakkauden hedelmiä" eli lapsia, joilla pitäisi olla oikeus molempiin vanhempiin.

NoJust kirjoitti:

Siinä olet varmasti täysin oikeassa.

Piilevyys taas... no, se onkin sitten hankalampi juttu.

Tavallaan olisi helpompi, jos saisi selityksen siihen kysymkseen "Miksi juuri minä?". Toisaalta syyn - tai edes osasellaisen - löytäminen itsestään ei imartele. Eikä ajatus siitä, että on tuomittu tietynlaiseen kohtaloon ihmissuhteiden saralla.

Kaikki varmasti etsivät syitä itsestään suhteen loputtua, mutta narsistin uhrille asia on vaikeampi, monimutkaisempi ja uskoakseni nimeomaan häpeäntunteen takia, sekä siksi, että pitää ymmärtää että "minua ei ole missään suhteen vaiheessa rakastettu". Tämä on varmasti erityisen vaikeaa silloin kun kuvioon kuuluu "rakkauden hedelmiä" eli lapsia, joilla pitäisi olla oikeus molempiin vanhempiin.

Lue lisää

Tarkoitin piilevyydellä sitä, että henkilöstä herää tiettyjä tiedostamattomia ominaisuuksia ykskaksyllättäen vastineena johonkin tiettyyn toisen henkilön piirteeseen liittyen.

Sitä en usko.

Sen uskon, että henkilö voi/on voinut tunnistaa piirteet/piirteitä itsessään ja voi piilotella niitä. Mutta mielestäni asia on niin, että parisuhteessa mikään asia ei pysy salaisuutena ikuisuuksia.

Onhan noita ihmisiä, jotka valittavat olevansa milloin minkäkin piirteen "magneetteja". Ehkä jokaisella joku tietty piirre vetää puoleensa, se asia johon ihastuu. Sille ei oikein mahda mitään, mutta sekään ei ole asia, jota kannattaisi pahemmin hävetä tai peitellä.

Suhteen lopun itsensä syyttely ja kaivelu/mietintä on mielestäni normaalia. Ja hyväksikin, mutta vain silloin, jos asioista osaa lopulta päästää irti. Silloin se on tavallaan oppimista, jopa toisenkin tekemistä virheistä.

Tuo, että ei ole rakastettu missään vaiheessa yhdistettynä useamman vuoden suhteeseen, varsinkin silloin, jos itse on ollut täysillä mukana ja vasta jälkeenpäin asiat selviävät, se on varmasti kova pala.

Mutta kuten sanoin, menen nyt enimmäkseen mututuntumalla.

Valitettavasti luulen itsekin erään (jo takana päin olevan) Elämäni Suuren Rakkauden kärsineen ainakin jonkin asteisista narsistisista ongelmista. Luulen, että sen, joka on elänyt suhteessa kielteisen narsismin ongelmista kärsivän kanssa on turha hakea tapahtuneille syytä ainakaan itsestään. Ei ne ihmisen luonteen 'pimeät puolet' todellakaan aina näy päällepäin, ja sitäpäitsi etenkin suhteen alkuaikoina narsistinen henkilö saattaa niitä tietoisesti vielä peitelläkin.

Erikseen mielen häiriöistä tässä yhteydessä puhumatta vois ihan maalaisjärjellä sanoa, että itsevarmuuden ja vääränlaisen narsismin ero on tosiaan usein hiuksen hieno. Narsistiset miehet (ja btw vastaavasti myös naiset, and so on..) vetävät monia naisia puoleensa ehkä juuri siitä syystä, että he ovat ulospäin usein ns. hyvinkin 'häpeilemättömiä'.

Nämä miehet osaavat mm. osaavat ottaa tilan haltuun muiden ihmisten joukossa ja vaatia näkyvästi heille kuuluvia oikeuksia, mikä saattaa naisessa herättää ns. 'valheellista turvallisuuden tunnetta'. Jos narsistisista ongelmista kärsivä mies vielä muodollisesti hallitsee hyvät tavat ja sattuu ulkoisesti olemaan ns. anopin unelma- tyyppiä & komea, niin avot!;)

Kyllä naisseuraa monille narsisteille aina löytyy. Totuus narsismin ongelmista kärsivästä on kuitenkin valitettavasti se, että tämä onkin kaikkea muuta, kuin turvallinen ja tasapainoinen kumppani naiselle. En tiedä, joku varmaan puhuikin jo näistä(?), mutta suhde narsistin kanssa pyörii ennen pitkää auttamatta pääosin/vain narsistin navan ympärillä (mustasukkaisuus-kuvioiden jyllätessä, of course myös). Tuota tilannetta ei voi välttää, koska narsismiongelmainenhan tarvitsee jatkuvaa oman päänsä ulkopuolista pönkitystä itsetunnolleen.

Mä uskon, ettei useinkaan ole kiinni naisen ominaisuuksista (fiksuudesta, tunne- älykkyydestä jne.) niinkään, että valikoituuko kumppaniksi narsismiongelmainen ihminen, vaiko ei. Yleensä kuitenkin turhan myrskyisistä suhteista viisastutaan.

Kenties narsismiongelmaisen 'uhri' voisi mietiä omaa käytöstään siinä vaiheessa, jos huomaa toistuvasti ajautuvansa samantyyppisten miesten seuraan seurausten tehdessä hänet onnettomaksi. On juu tietty olemassa sellainenkin naistyyppi (ns. 'marttyyrin rooliaan' rakastavat), jolla suhde narsistiin voi palvella omaa epävakaata minäkäsitystä. Heitä on varmaan kuitenkin aika vähän.

Wastaaja kirjoitti:

Valitettavasti luulen itsekin erään (jo takana päin olevan) Elämäni Suuren Rakkauden kärsineen ainakin jonkin asteisista narsistisista ongelmista. Luulen, että sen, joka on elänyt suhteessa kielteisen narsismin ongelmista kärsivän kanssa on turha hakea tapahtuneille syytä ainakaan itsestään. Ei ne ihmisen luonteen 'pimeät puolet' todellakaan aina näy päällepäin, ja sitäpäitsi etenkin suhteen alkuaikoina narsistinen henkilö saattaa niitä tietoisesti vielä peitelläkin.

Erikseen mielen häiriöistä tässä yhteydessä puhumatta vois ihan maalaisjärjellä sanoa, että itsevarmuuden ja vääränlaisen narsismin ero on tosiaan usein hiuksen hieno. Narsistiset miehet (ja btw vastaavasti myös naiset, and so on..) vetävät monia naisia puoleensa ehkä juuri siitä syystä, että he ovat ulospäin usein ns. hyvinkin 'häpeilemättömiä'.

Nämä miehet osaavat mm. osaavat ottaa tilan haltuun muiden ihmisten joukossa ja vaatia näkyvästi heille kuuluvia oikeuksia, mikä saattaa naisessa herättää ns. 'valheellista turvallisuuden tunnetta'. Jos narsistisista ongelmista kärsivä mies vielä muodollisesti hallitsee hyvät tavat ja sattuu ulkoisesti olemaan ns. anopin unelma- tyyppiä & komea, niin avot!;)

Kyllä naisseuraa monille narsisteille aina löytyy. Totuus narsismin ongelmista kärsivästä on kuitenkin valitettavasti se, että tämä onkin kaikkea muuta, kuin turvallinen ja tasapainoinen kumppani naiselle. En tiedä, joku varmaan puhuikin jo näistä(?), mutta suhde narsistin kanssa pyörii ennen pitkää auttamatta pääosin/vain narsistin navan ympärillä (mustasukkaisuus-kuvioiden jyllätessä, of course myös). Tuota tilannetta ei voi välttää, koska narsismiongelmainenhan tarvitsee jatkuvaa oman päänsä ulkopuolista pönkitystä itsetunnolleen.

Mä uskon, ettei useinkaan ole kiinni naisen ominaisuuksista (fiksuudesta, tunne- älykkyydestä jne.) niinkään, että valikoituuko kumppaniksi narsismiongelmainen ihminen, vaiko ei. Yleensä kuitenkin turhan myrskyisistä suhteista viisastutaan.

Kenties narsismiongelmaisen 'uhri' voisi mietiä omaa käytöstään siinä vaiheessa, jos huomaa toistuvasti ajautuvansa samantyyppisten miesten seuraan seurausten tehdessä hänet onnettomaksi. On juu tietty olemassa sellainenkin naistyyppi (ns. 'marttyyrin rooliaan' rakastavat), jolla suhde narsistiin voi palvella omaa epävakaata minäkäsitystä. Heitä on varmaan kuitenkin aika vähän.

Lue lisää

avartava kirjoitus. Vielä kun osaisi antaa itselle anteeksi ja lopettaisi itsensä syylistämisen. Pienin askelin itsetuntoa korjaamaan...

Huh huh. Sullahan on hurjia kokemuksia.:( Voit kuitenkin onnitella itseäsi siitä, että sä olet niistä selvinnyt ja vapaa jatkamaan elämääsi, kuten haluat.

Itse en koskaan ole kokenut ruumiillista parisuhdeväkivaltaa, että sikäli olen kai ollut onnekas.:/ Tuttua takavuosilta kuitenkin nuo jutut, että: "Bussikuskiako varten sä nyt meikkaat?", " Sä olet niin kaunis.. täytyy varoo, ettei joku vie sua"(Kiitos luottamuksesta!;D),"Sä oot vielä hoikka, mut ootko lihonut vähän? Sä syöt kuin possu", "Mitäs yks yhdenillan juttu muka meidän suhdetta haittais, häh?"

Jee. *oikeesti nuo ei hirveesti naurata, muutoin kuin tragikoomisuudessaan;D* Enkelin rooli ei kiinnostanu suhteen loppupuolella enää yhtään.

Mutta jos kysymyksessä ei olekaan parisuhde. Vaan äiti-lapsisuhde. Siinä sitä ei voi oikein vanhempiaan valita syntymähetkellä.

Ja kuka on helpoin manipuloitava ja syyllistettävä, pienestä lähtien, kuin oma lapsi. Suhdetta ei voi oikein katkollekaan panna, kun vanhemmistaan on hankala erota.

Tietty tilanne helpottuu silloin, kun lapsi aikuistuu ja muuttaa pois kotoa, mutta elinikäisestä "liitosta" on kuitenkin kysymys. Asiallinen tieto narsismista auttaa aikuisena paljon tällaista lasta siinä, että asiaan osaa suhtautua oikealla tavalla ja syyllisyys helpottaa, kun ymmärtää sen, että mistä on oikein kysymys.

-nainen- kirjoitti:

Mutta jos kysymyksessä ei olekaan parisuhde. Vaan äiti-lapsisuhde. Siinä sitä ei voi oikein vanhempiaan valita syntymähetkellä.

Ja kuka on helpoin manipuloitava ja syyllistettävä, pienestä lähtien, kuin oma lapsi. Suhdetta ei voi oikein katkollekaan panna, kun vanhemmistaan on hankala erota.

Tietty tilanne helpottuu silloin, kun lapsi aikuistuu ja muuttaa pois kotoa, mutta elinikäisestä "liitosta" on kuitenkin kysymys. Asiallinen tieto narsismista auttaa aikuisena paljon tällaista lasta siinä, että asiaan osaa suhtautua oikealla tavalla ja syyllisyys helpottaa, kun ymmärtää sen, että mistä on oikein kysymys.

Lue lisää

tullut ajatelleeksikaan. Ei tullut mieleen, että vanhempi voisi lastaan kohtaan olla paskiainen.

-nainen- kirjoitti:

Mutta jos kysymyksessä ei olekaan parisuhde. Vaan äiti-lapsisuhde. Siinä sitä ei voi oikein vanhempiaan valita syntymähetkellä.

Ja kuka on helpoin manipuloitava ja syyllistettävä, pienestä lähtien, kuin oma lapsi. Suhdetta ei voi oikein katkollekaan panna, kun vanhemmistaan on hankala erota.

Tietty tilanne helpottuu silloin, kun lapsi aikuistuu ja muuttaa pois kotoa, mutta elinikäisestä "liitosta" on kuitenkin kysymys. Asiallinen tieto narsismista auttaa aikuisena paljon tällaista lasta siinä, että asiaan osaa suhtautua oikealla tavalla ja syyllisyys helpottaa, kun ymmärtää sen, että mistä on oikein kysymys.

Lue lisää

Entä sitten kun kyseessä ei olekaan vain kahden aikuisen parisuhde, vaan lapsi ja vanhempi?

Taas alkoi tehdä pahaa.

scale kirjoitti:

tullut ajatelleeksikaan. Ei tullut mieleen, että vanhempi voisi lastaan kohtaan olla paskiainen.

Narsismissa ei ole pelkästään kysymys "paskamaisuudesta". Vaan suoranaisesta välinpitämättömyydestä, syyllistämisestä, mitätöinnistä ja alistamisesta. Narsisti ikään kuin nujertaa kanssaeläjän itsetunnon. Narsistin kanssa elämä menee hyvin siihen asti, kun kaikki asiat tehdään niin, kuin hän tahtoo. Eikä tuoda omia näkemyksiä ja mielipiteitä esille. Mutta varjele sitä hetkeä, kun hän kuulee sen ensimmäisen EI:n. Siihen päättyy ”yhteistyö” ja alkaa varsinainen perhehelvetti, joka on elämän mittainen ahdinko.

Juu totta tuo, että narsismi tuntuu olevan jonkinlainen muotisana tänä päivänä. Oikeasti narsistisesti häiriintyneitä lienee kuitenkin aika vähän.

En kuitenkaan usko, että narsismin ongelmista puhuminen olis suinkaan merkityksetöntä. Kyllä tää aika jotenkin kaiketi suosii itsekeskeisyyttä. Ongelmat monissa suhteissa kumpuaa pitkälti mm. tuosta.

Wastaaja kirjoitti:

Juu totta tuo, että narsismi tuntuu olevan jonkinlainen muotisana tänä päivänä. Oikeasti narsistisesti häiriintyneitä lienee kuitenkin aika vähän.

En kuitenkaan usko, että narsismin ongelmista puhuminen olis suinkaan merkityksetöntä. Kyllä tää aika jotenkin kaiketi suosii itsekeskeisyyttä. Ongelmat monissa suhteissa kumpuaa pitkälti mm. tuosta.

Lue lisää

Komppaan tässä kohtaa. Itsekeskeisyys on suhteille myrkkyä, siksipä olen itsekin umpi-itsekkäänä päättänyt jättää suhdevirittelyt vähemmälle.

Kun oikein asiaa ajattelee, kuinka moni loppujen lopuksi on täysin altruistinen (kait pyyteetön ? ) suhteissaan ? Kyynikkona en jaksa uskoa puhtaaseen tunne-suhteeseen, vaan joku etunäkökulma pitää lisäksi olla, että kaksi ihmistä viitsii toistensa turpaa pidemmän aikaa katsella. Hups, off-topic, ampukaa.

Minun tapauksessani diagnoosi tuli. Siis hänelle. Hän kun meni niin pitkälle koko jutussa, että oli muka ymmärtävinään ja muka haki apua. Päätti kuitenkin itse parin session jälkeen, että on terve ja loppu on sellaista historiaa, josta minulla on ollut onni jäädä paitsi.

Monilla tuntuu olevan vaikea käsittää, mitä narsistinen persoonallisuushäiriö on ja mitä se tekee. Kuitenkin kun on sellaisen tapauksen kanssa elämäänsä tuhlannut, vuosikausia, niin varmasti tajuaa mikä ero on tavan kusipäällä ja mieleltään sairaalla.

Terveelle narsismille on - varsinkin tässä nykyisessä yhteiskunnassa - käyttöä, mutta se sairaus on sellainen, josta vieläkin vaietaan, oli narsismi kuin muotia tai ei. Ja ehkä osittain myös siksi.

Juuri tätä minäkin ajoin takaa. On niin helppoa tehdä pikadiagnoosi, jos toisen käyttäytyminen ärsyttää.

Joskus olen myös miettinyt, että onko esimerkiksi vaikkapa masentuneisuuskin todellakin lisääntynyt niin hurjasti, vai jaetaanko masennuslääkkeitä ehkä liian helposti?

Erilaiset diagnoosit tuntuvat olevan "muotia". Kaikenmaailman julkkiksetkin hehkuttavat päivälehdissä "toipuneensa vaikeasta masennuksesta", aivan kuin se olisi jotenkin trendikästä. Näin ollen kaikenmaailman wannabet suggeroivat itselleen olevansa masentuneita, päästäkseen lehtien kanteen kun mitään muuta uutta kerrottavaa ei ole.

Epäilen, että kaikkien kohdalla kyseessä ei kuitenkaan ole välttämättä todellinen masennus, vaan hetkellinen alakuloisuus, burn-out tai jotain vastaavaa.

Ja toisaalta taas "oikeat" masennuspotilaat jäävät ko. hehkuttajien varjoon, koska sairautta ei enää oteta tosissaan, koska jo "lähes kaikki" ihmiset tuntuvat sairastuneen masennukseen jossain vaiheessa elämäänsä. Jos joku jää masennuksen vuoksi sairaslomalle, työpaikalla hymähdellään vähän niin kuin kyseessä olisi joku yhtäkkinen laiskuudenpuuska.

Onko diagnostiikka kehittynyt todellakin niin valtavasti, vain onko kyseessä myös diagnoosiyhteiskunta?

pikku.nainen kirjoitti:

Juuri tätä minäkin ajoin takaa. On niin helppoa tehdä pikadiagnoosi, jos toisen käyttäytyminen ärsyttää.

Joskus olen myös miettinyt, että onko esimerkiksi vaikkapa masentuneisuuskin todellakin lisääntynyt niin hurjasti, vai jaetaanko masennuslääkkeitä ehkä liian helposti?

Erilaiset diagnoosit tuntuvat olevan "muotia". Kaikenmaailman julkkiksetkin hehkuttavat päivälehdissä "toipuneensa vaikeasta masennuksesta", aivan kuin se olisi jotenkin trendikästä. Näin ollen kaikenmaailman wannabet suggeroivat itselleen olevansa masentuneita, päästäkseen lehtien kanteen kun mitään muuta uutta kerrottavaa ei ole.

Epäilen, että kaikkien kohdalla kyseessä ei kuitenkaan ole välttämättä todellinen masennus, vaan hetkellinen alakuloisuus, burn-out tai jotain vastaavaa.

Ja toisaalta taas "oikeat" masennuspotilaat jäävät ko. hehkuttajien varjoon, koska sairautta ei enää oteta tosissaan, koska jo "lähes kaikki" ihmiset tuntuvat sairastuneen masennukseen jossain vaiheessa elämäänsä. Jos joku jää masennuksen vuoksi sairaslomalle, työpaikalla hymähdellään vähän niin kuin kyseessä olisi joku yhtäkkinen laiskuudenpuuska.

Onko diagnostiikka kehittynyt todellakin niin valtavasti, vain onko kyseessä myös diagnoosiyhteiskunta?

Lue lisää

Diagnosointi. Jokaiselle suomalaiselle saataisiin varmasti b-lausunto, jos sitä haettaisiin.

Tässä se problematiikka piileekin. Narsistin uhreilla, mutta myös juuri esim. noilla masennuspotilailla. Kun on huudettu sutta tarpeeksi, ei sitä oikeaa sutta oteta enää tosissaan sen ilmestyessä. Ja tämä nostaa kynnystä entisestään.

Tein ehkä vähän hölmösti tuossa aloituksessa, ei olisi pitänyt olettaa kaikkien tietävän narsistisesta persoonallisuushäiriöstä. En tiennyt minäkään ennen kuin oli pakko.

Miten sinä suhtaudut siihen, että narsismi on persoonallisuushäiriönä länsimaissa yhä yleisempi?

Eikö ole samalla tavalla 'populismia' kieltää narsismin olemassaolo?

Useimmat ihmiset, jotka näillä palstoilla kertovat tarinaansa, puhuvat totta. Narsistin kanssa elänyt ihminen tietää mitä narsismi on. Se ei ole sitä että 'kundikaveri sano mulle tänään et mä en saa kattoo BB:tä'.

Narsismi on uhrille helvetti. Narsisti on ihminen, joka ei siedä mitään itseensä kohdistuvaa laiminlyötiä keneltäkään. Mieti pikkulasta, joka saa raivokohtauksen kaupan karkkihyllyllä...

pullopersekapitalistisika kirjoitti:

Komppaan tässä kohtaa. Itsekeskeisyys on suhteille myrkkyä, siksipä olen itsekin umpi-itsekkäänä päättänyt jättää suhdevirittelyt vähemmälle.

Kun oikein asiaa ajattelee, kuinka moni loppujen lopuksi on täysin altruistinen (kait pyyteetön ? ) suhteissaan ? Kyynikkona en jaksa uskoa puhtaaseen tunne-suhteeseen, vaan joku etunäkökulma pitää lisäksi olla, että kaksi ihmistä viitsii toistensa turpaa pidemmän aikaa katsella. Hups, off-topic, ampukaa.

Lue lisää

Enpä taida sinua ampua, sillä olen vuosikausia pohtinut itsekkyyden teemaa. Ja sellainen on ajattelun ja kokemuksen tulos, että kaikki tekomme ja tekemättä jättämisemme - ovat itsekkäitä. Aivan kaikki!!!

Esimerkiksi myös ns. pyyteetön auttaminen. Onko se muka epäitsekästä? Höpö-höpö, niitä tekoja me teemme siitä itsekkästä syystä, että saisimme itsellemme hyvän olon tai vaihtoehtoisesti välttäisimme pahan olon.

Että sellaista elämä on...

Mutta tämä asia sinänsä on aivan eri asai kuin narsismi. Ei sekoiteta niitä toisiinsa.

Jos tämä on tosiaan Sinusta niin tyhmä aihe, niin mikset tee itse avausta jostakin Sinua kiinnostavasta asiasta?

Ihan ystävän neuvona...

Jos keskustelun on liian korkealentoinen, lienee parempi kaikille, jos vaan yksinkertaisesti jatkaa hymyilemistä tai loistaa poissaololla?

Niin siis, tarkoitukseni oli siis käsitellä nimenomaan narsistista persoonallisuushäiriötä.

Varmasti olet oikeassa siinä, että vakka ja kansi valitsevat toisensa, mutta en kallistuisi siltikään ajattelemaan niin, että me jotkut olemme tuomittuja vain tietynlaisiin suhteisiin. Kaipa se on monien asioiden summa. Narsistin on helpompi manipuloida sellaista ihmistä, joka tuntee helposti huonoa omaatuntoa, tästä puhuttiin Inhimillisessä tekijässäkin. Ja sen allekirjoitan omalta osaltani täysin.

Tarvitsemisesta en ole samaa mieltä, vaikka varmasti joissakin tapauksissa on siitäkin kyse.

kysyit, onko uhrissakin syytä. ehkä on sikäli, että varsin usein persoonallisuushäiriöisen uhri on luonteeltaan taipuvainen läheisriippuvuuteen - mikäli nyt läheisriippuvuudesta voidaan syyllistää, koska sekin on omalla tavallaan patologinen tila. itse elin sekatyypin persoonallisuushäiriöisen kanssa 12 vuotta ja suuri syy, että noinkin kauan kestin, selittyy kyllä juuri tuolla läheisriippuvaisuuteen kallellaan olevalla persoonallani. lisäksi tietysti nuorena ja naiivina uskoin pitkään, että voin rakkaudellani muuttaa miestäni ja suhdettamme. lopulta silmät avautuivat ja oli pakko todeta oman ajattelumaailman idealistisuus ja vinous. terapia, oma kasvu ja läheisriippuvuudesta toipuminen toivottavasti ehkäisevät minua enää toistamasta tuollaista suhdetta.

se, että narsisti saattaa pitää itseään erittäin vastuuntuntoisena ja muut huomioonottavana ihmisenä valehdellessaan ja teeskennellessään esim. rakastavansa toista tai olevansa tälle uskollinen. Narsisti uskoo siten säästävänsä toista tuskalta.

naurettavinta on kirjoitti:

se, että narsisti saattaa pitää itseään erittäin vastuuntuntoisena ja muut huomioonottavana ihmisenä valehdellessaan ja teeskennellessään esim. rakastavansa toista tai olevansa tälle uskollinen. Narsisti uskoo siten säästävänsä toista tuskalta.

Lue lisää

mutta narsisti ei kykene empatiaan, joten toisten säästäminen ei ole intressilistalla.

Usein narsistin elämä on suuri valheiden verkko, joka tukee narsistin omaa elämää ja valheet saattavat pönkittää hänen valta-asemaansa. Tai tunnetta siitä.

Kun korttitalo sitten joskus romahtaa, jatkaa moni narsisti samalla tavalla. Esittää katuvansa, esittää ymmärtävänsä olevansa sairas ja saattaa jopa hakeutua hoitoon. Jotkut onnistuvat huijaamaan hoitajiaankin ja jatkavat elämäänsä samoin eväin kuin ennenkin.

NoJust kirjoitti:

mutta narsisti ei kykene empatiaan, joten toisten säästäminen ei ole intressilistalla.

Usein narsistin elämä on suuri valheiden verkko, joka tukee narsistin omaa elämää ja valheet saattavat pönkittää hänen valta-asemaansa. Tai tunnetta siitä.

Kun korttitalo sitten joskus romahtaa, jatkaa moni narsisti samalla tavalla. Esittää katuvansa, esittää ymmärtävänsä olevansa sairas ja saattaa jopa hakeutua hoitoon. Jotkut onnistuvat huijaamaan hoitajiaankin ja jatkavat elämäänsä samoin eväin kuin ennenkin.

Lue lisää

todellisesta empatiasta, mutta kieroutunutta myötätuntoa teeskentelemällä narsisti voi päästä haluamiinsa tavoitteisiinsa. Narsisti osaa tarvittaessa teeskennellä myötätuntoa.

Narsismi-teema on minulle tuttu vuosien takaa, mutta asia oli päässyt unohtumaan mielestäni.

Tapasin tässä miehen, joka herättää minussa ristiriitaisia tunteita. Toisaalta tunnen voimakasta vetoa häneen juuri tuosta mainitsemastasi syystä, että mies osaa ikään kuin lumota. Ei nyt aivan kokonaan, mutta pikkurillin on saanut. Kuitenkin pystyn näkemään hänestä ne negatiiviset puolet, jotka selkeästi osoittavat ettei miehestä ole parisuhteeseen.

Ongelmana tässä on lähinnä se, etten tunne tuota miestä vielä kovin hyvin, joten voi olla että olen erehtynyt hänen suhteensa. Ympärillä olevat ihmiset, jotka tuntevat miehen paremmin pitävät häntä kivana ihmisenä. Täytynee edetä varovaisesti.

Uhreja hyvinkin, nämä kirjoittajat. Et kai kuvittele, että narsisti kykenee osallistumaan tällaiseen keskusteluun, kun hän ei itse edes tiedosta omaa persoonallisuushäiriötään. Omasta mielestään hän on terve ja täydellinen ihminen. Ja epäonnistunut parisuhde, tai äiti-lapsisuhde on aina jonkun muun vika. Käsittämätöntä, että kun asia tuodaan julki ja siitä käydään keskustelua, niin se sinun mielestäsi muuttaa vaikean ongelman ainoastaan muodikkaaksi ajanhenkeen kuuluvaksi ”trendiksi”.

Narsismia käsittelevien artikkelien yhteydessä käsitellään usein myös päihteitä koskevia asioita. Luokitteletko tämänkin vain ”muodikkuudeksi” ja ajan henkeen kuuluviksi ongelmiksi? Aamu TV:ssä käsiteltiin tänään asiaa; manipuloinnista ja narsismista. Joten eiköhän keskustelu ole ihan aiheellinen ja
ajan henkeen kuuluva.