13-viikkoiset

Hei! Hyvä ketju! Musta tuntuu samalta. Jotenkin olen liittänyt osan heikkoudesta huonoon juomiseen. Su-vastaisena yönä heräsin kun pyörrytti ja oli hirveän heikko olo. Edellisenä päivänä olin tankannut valtavasti vettä lähtemättömään janoon ja ilmeisesti suhteessa liian vähän suolaa. Kävin vessassa koko yön ja päätä särki. Sunnuntaina en juonut niin paljon ja sitten taas kuivuin. En löydä tasapainoa millään. Perjantaina sairaalassa käskivät tankata, koska olin rutikuiva.
Mulla pahoinvointi vähän helpottanut, joten olen alkanut syödä taas vähän normaalimmin. Pahoinvoinnin aikana en pystynyt syömään juuri mitään.

Muuten raskaus on ollut hirveää pelkoa vuotojen kanssa ja nyt olen alkanut saada ennenaikaisia supistuksia! Olen niin peloissani ja hermoraunio. Sain alustavasti saikkua kaksi viikkoa.

Itsellä pahoinvointi muuttui joku viikko sitten pelkäksi aamupahoinvoinniksi, mikä olikin suuri helpotus. Mutta nyt muutaman päivän ajan on tullut taas oksennettua ihan liikaa. Koiraa ulkoillettaessa saa aikalailla säännöllisesti käydä yökkimässä puskassa ja viime yönäkin heräsin huonoon oloon. Ei oikein ilkeä minnekään lähteäkään kun ei tiedä millon se pytty kutsuu. Alkaa kyllä olla mitta enemmän kuin täynnä tätä pahoinvointia, argh!! Kävin tuossa aamusesta hammaslääkärissä ja mainitsivat sielläkin, että näkyy tämä yökkäily jo suussakin :(

Ja samoin, superväsyneitä sitä yhä ollaan. Eilen ei tahtonut kyetä juuri muuta tekemään kuin sohvalla makaamaan (ok, mukana hieman laiskuutta). ´

Lauantaina oli pakko käydä ostamassa ensimmäiset äitiyshousut!! Painoa ei ole tullut lisää (tai korkeintaan kilo), housunvyöt on heitetty romukoppaan jo aikoja sitten, mutta viimepäivinä ei yksinkertaisesti yhdetkään housut mennyt enää kiinni asti. Nyt tosin sinnittelen ennen löysissä "normihousuissa" ylänappi auki.

Itsellä myös tuo kunto on aika olematon, tai oikeastaan ollut jo varmaan kuukauden. Varmaan kuolisin jos pitäisi hieman juosta. Ja imurointi tuntuu ihan maratoonilta :D Viime viikolla neuvolassa ainakin verenpaineet oli ihan kohdillaan, joten eiköhän sen aiheuta ihan vaan tämä raskaus itsessään.

Mutta todella, ilolla odoton josko tämä koskaan muuttuisi siksi energiseksi keskiraskaudeksi. Olo on kyllä siinä määrin kurja, että liekkö sitä enää koskaan tulee uutta raskautta harkittua. Jos ei muuta niin musta on tullut raskauden myötä ainakin järkyttävä valittaja (tosin suurimmaksi osaksi kyllä aiheesta), sääliksi käy tuo siippa :D

Olo on kuin jyrän alle jääneellä. Väsyttää, eikä mitkään unet tunnu riittävän VIELÄKÄÄN (huokaus). Ja kun ei saa tarpeeksi nukuttua tai kun on liian nälkä, niin alkaa etoa ja huimata. Tänään töissä olin jo pyörtyä. Kunto vaan laskee, kun on koko ajan niin väsynyt, ettei jaksa edes lenkkeilyä ajatella. Niin että toivon todella niiden oppaiden pitävän paikkansa edes pienellä viiveellä, muuten EI JAKSA!